27.luku
Kyrianne, Ashlyn, Aisha ja Samira siirtyivät lohikäärmeineen
Astarin ja Arysian rajan lähelle. He olivat päässeet lähtemään kenenkään
huomaamatta. Ashlyn oli ottanut mukaansa loitsun, jonka lohikäärmeet
lausuisivat ja näytti sen niille.
”Meluar, kuuletko
minua?” Aisha kutsui.
”Kuulen, onko nyt
aika?”
”On. Pääsetkö
lähtemään rajalle?”
”Pääsin, olin jo
sanonut Trilesille haluavani liikuntaa. Hän käski minun lähteä lentelemään.
Onko uusi ratsastajani mukananne?”
”Tietysti.”
Kyrianne henkäisi ihastuksesta, kun oranssi lohikäärme, jossa
oli mustia raitoja, laskeutui heidän lähelleen. Tuoko olisi hänen kohta? Se oli
upea.
”Hän vaikuttaa
mukavalta.”
”Sitä hän onkin,
Meluar. Haluatko sanoa hyvästit Trilesille?” Aisha kysyi.
”En. Aloittakaa.”
Ashlyn antoi merkin Joalle, Imericille ja Eldrondille.
Meluar tunsi siteen katkeavan ja uuden syntyvän. Trilesin karjaisu jostain
kauempaa paljasti taian onnistuneen. Meluar katsoi tyttöä, jota ei ollut ennen
nähnyt.
”Kuuletko sinä minua?”
se kysyi.
”Kuulen. Tämä on niin
hämmentävää.”
”Se on aina, kun
ratsastajan ja lohikäärmeen välinen side syntyy. Kiitos, kun suostuit.”
”Se oli minulle suuri
ilo.”
Ashlyn laskeutui maahan Joan selästä ja asteli Meluarin
luokse.
”Meluar, muistatko sen
päivän, jolloin perheeni poltettiin?” hän kysyi.
”Muistan. Se kuuluu
päiviin, jolloin en olisi halunnut olla lohikäärme.”
”Mitä sinä muistat
siitä päivästä?”
”Muistan katselleeni
tulipaloa ja että joku toinenkin lohikäärme oli siellä, mutta se ei suostunut
näyttäytymään. Ei edes kertonut nimeään, sen ratsastaja puhui kanssani, mutta
hänkään ei sanonut nimeään.”
”Minä tiedän. Sinä
puhuit minun kanssani silloin. Joa oli juuri riittävän vahva kantaakseen minua
ja halusin oman itseni vuoksi nähdä sen tulipalon. Minun oli helpompi hyväksyä
se. Kuten silloin sanoin, olisin muuttanut menneisyyttä, jos olisimme Joan
kanssa näyttäytyneet. Sehän ei ollut edes kuoriutunut silloin.”
”Sinä sanoit
ajattelevasi minua lämpimästi tulevaisuudessa. Nyt ymmärrän, mitä tarkoitit
sillä. Olen sinulle paljosta kiitollinen, kun järjestit minulle paremman
ratsastajan. Hän on juuri sellainen sydämeltään, jota toivoin. Sydämelliset
kiitokseni.”
”Ole hyvä vain. En
surrut sitä, että jouduin karkottamaan Trilesin ja Visnorin, he olivat
ansainneet sen. Sinä olit syytön kaikkeen, jouduit vain mukaan ratsastajasi
ahneuden vuoksi. Siksi halusin yrittää auttaa sinua jotenkin ja istuin
kirjastossa lukemassa kirjoja. Halusin saada sinut pois Trilesin luota. Onneksi
löysimme Aishan kanssa keinon, jota olin kaivannut.”
”Miten muut
Silvestrassa suhtautuvat tähän?”
”He eivät vielä tiedä.
En halunnut kertoa vielä muille, koska en ollut varma, onnistuisimmeko. Joa
välittää tietoa meidän puhuessamme eteenpäin.”
Meluar tyytyi painamaan päätään nyökkäyksen merkiksi. Se oli
saanut nyt uuden ratsastajan ja saisi palata Silvestraan, joka oli aina ollut
sen koti.
**
Nanea ja Tadaleth työskentelivät yhdessä suunnitellen
kruunajaisten ja häiden tarjoilua. Ne oli päätetty pitää samana päivänä, sillä
Ashlyn oli sanonut, ettei halunnut kahta suurta juhlaa eri päiville. Se
helpotti myös ihmisten kutsumista, sillä kaukaisimmat vieraat kuljetettaisiin
lohikäärmeiden avulla pitkien matkustusaikojen vuoksi.
”Meidän pitää palkata piikoja avuksi, jotta saamme kahdessa
viikossa kaiken tehtyä”, Nanea totesi kaksikon saatua päätettyä tarjoilusta.
”Kun lupasin Ashlynille huolehtia koristeluista ja muista järjestelyistä, en
osannut kuvitella sen olevan näin iso työ.”
”Häiden ja kruunajaisten järjestely on iso työ yhdelle
päivälle. Olen samaa mieltä tuossa piikojen palkkaamisesta. Lähetän heti pari
ratsastajaa suorittamaan sitä tehtävää.”
”Älä lähetä Zoltania, hän saa lähteä hakemaan ompelijaa.
Ashlynillä ei ole vieläkään hääpukua. Hän sanoi haluavansa sellaisen, jossa voi
olla myös kruunajaisissa. Hän ei kuulemma halua perinteistä hääpukua.”
”Hän ei halua valkoista?”
”Ei, hän sanoi haluavansa vaaleansinisen mekon ja sen pitää
olla yksinkertainen, mutta hieno.”
”No, hän on kuningatar ja hän saa päättää, millaiseen
mekkoon pukeutuu omana hääpäivänään. Hänen päivähän se on. Olen muuten
onnellinen, että hän sai haluamansa. He sopivat mielestäni Arsenin kanssa niin
hyvin yhteen.”
”Niin minustakin. Haluaisin itsekin miehen, joka rakastaa
minua”, Nanea huokaisi.
”Sinullahan on Zoltan?”
”Niin on, mutta en minä tiedä, mitä hän tuntee minua
kohtaan. Hän ei puhu tunteistaan. Hän on vain sanonut pitävänsä minusta, mutta
minusta tuntuu, että hän tuntisi enemmän.”
”Sinun pitää panna hänet tilanteeseen, jossa hänen on pakko
kertoa.”
”En haluaisi tehdä Aishan tavoin, eli lähteä täältä pois. En
pysty siihen. Rakastan Zoltania liikaa.”
”Entä jos sanot hänelle, ettet voi jatkaa hänen kanssaan,
jos hän ei kerro tunteistaan?” Tadaleth ehdotti. ”Tai sitten sille miehelle
erittäin paha, ryhdyt pihtariksi.”
Nanea nauroi jälkimmäiselle ehdotukselle, se todella olisi
erittäin paha asia Zoltanille.
”Tuo jälkimmäinen kuulostaa julmalta, etenkin kun ajattelee
Zoltania.”
”Siksi se voisi ehkä toimiakin.”
”Luuletko sen onnistuvan?”
”Uskoisin niin, sinun ei auta kuin kokeilla.”
Tyttö nyökkäsi ja lähti etsimään rakastaan Tadalethin
mennessä lähettämään ratsastajia palkkaamaan piikoja.
**
Tylanin oli vaikea uskoa sitä, mitä Goji kertoi. Se oli
ennenkuulumatonta, kukaan ei ollut tehnyt sitä koskaan aikaisemmin. Aisha oli
siis silloin aikaisemmin käynyt juttelemassa Meluarin kanssa. Olihan se
mukavaa, että Meluaria oli autettu, mutta tyttö oli asettanut itsensä ja vauvan
vaaraan ja sitä Tylan ei sulattanut. Nyt hän todella kahlitsisi tytön sänkyyn
ja pitäisi siinä ainakin häihin asti.
Aisha ei tiennyt rakkaansa ajatuksista ja tuli hyräillen
makuukammariin. Se loppui kuin seinään, kun hän näki miehen kasvojen ilmeen.
”Mistä sinä nyt olet vihainen?” hän kysyi.
”Goji kertoi, mitä olette tehnyt. Nyt tiedän, mitä teit
silloin yksi päivä rajalla, kun valehtelit. Sinä olit juttelemassa Meluarin
kanssa ja asetit itsesi vaaraan! Sekä tulevan lapsemme!”
”Minä en ollut silloin vaarassa, Eldrond oli mukanani, joko
sen unohdit?” Aisha tiuskaisi. Hän alkoi pikkuhiljaa suuttua, sillä he olivat
sopineet jo tämän asian.
”En ole unohtanut. Sinun olisi pitänyt kertoa tämän
päiväisestä etukäteen!”
”Sekö sinua suututtaa, ettet saanut tulla mukaan? Minä en
päättänyt, ketkä lähtevät mukaan, vaan sen teki Ashlyn.”
”Minua suututtaa se, että asetit itsesi jälleen vaaraan.
Sinä lupasit kertoa kaikki, mitkä liittyvät vauvaan.”
”Niin lupasin, mutta tämä ei liity siihen mitenkään.”
Tylan hengitti muutaman kerran syvään kuunnellen Gojin
moitteita turhasta raivoamisesta. Sen mukaan mitään vaaratilannetta ei ollut.
Se sanoi pyytäneensä Joalta muistikuvat ja ne kertoivat kaiken sujuneen ilman
ongelmia.
”Anteeksi, taidan olla turhan herkkä sinun suhteesi nyt, kun
olet raskaana.”
”Se vain osoittaa, että sinä välität minusta ja vauvasta.
Minä arvostaisin suuresti, jos et heti olisi raivoamassa, vaan puhuisit ensin
rauhallisesti ja kysyisit suoraan. Se tuntuisi mukavammalta”, Aisha sanoi.
Tylan oli rauhoittunut niin nopeasti, että tyttö päätteli Gojin puuttuneen
heidän riitaansa. Toisessa tilanteessa se olisi ollut epämukavaa, mutta tässä
tilanteessa ei.
”Yritän muistaa tuon. Saiko Meluar uuden ratsastajan?”
”Sai, Kyriannen.”
”Hän vaikuttaa mukavalta ihmiseltä sen perusteella, mitä
olen hänen kanssaan ehtinyt jutella.”
”Hän on aivan ihana ihminen. Meluarkin pitää hänestä. Se oli
toivonut jalosydämistä ratsastajaa ja Kyrianne on kuulemma juuri sellainen.
Olen siinä samaa mieltä.”
”Pääasia, että kaikki kääntyi hyvin. Minun ei käy sääliksi
Trilesiä, hän tosin mahtaa olla ihmeissään tällä hetkellä.”
”Me kuulimme hänen karjaisevan sillä hetkellä, kun side katkesi.”
”Se oli oikein hänelle. Joidenkin ihmisten ahneutta ei vain
huomaa ennen kuin tapahtuu jotain ikävää.”
”Totta. Minä taidan ottaa pienet torkut. Minulla on pitkä
päivä takanani.”
”Onko kaikki hyvin?”
”On, minua vain väsyttää. Se kuuluu raskauteen. Tiedoksi
muuten sinulle, Ashlyn sanoi minun seuraavan tehtäväni olevan hääjuhlaan ja
kruunajaisiin osallistuminen.”
”Tuosta uutisesta minä pidän.”
”Tiedän, siksi sanoinkin sen.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti