26.luku
Ashlynin päätä särki hänen herätessään. Hän muisti juoneensa
illalla, mutta ei kunnolla sen jälkeen. Hän käänsi päätään ja näki Arsenin
katsovan häntä.
"Mitä helvettiä sinä siinä teet? Minähän kielsin sinua
tulemasta sänkyyni."
"Niinhän sinä teit, mutta eilen olit eri mieltä. Sinä
suorastaan kerjäsit minua riisumaan itsesi ja olit erittäin halukas. En olisi
halunnut käyttää humalatilaasi hyväkseni, mutta annoit minulle sen vaikutelman,
että haluat minua. Meillä oli erittäin kiihkeä yö, joka saa luvan toistua",
Arsen vastasi virnistäen ja tuli lähemmäksi suudellen tyttöä. Päänsärystään
huolimatta Ashlyn tunsi haluavansa miestä yhä. Hän tunsi kuuluvansa tämän
viereen ja niinhän se tulisi olemaan tulevaisuudessa sen jälkeen, kun heidät
olisi vihitty ensin.
"Arsen... haluatko sinä vain seksiä?"
Mies yllättyi kysymyksestä. Tuota hän ei ollut osannut
odottaa yhtään.
"Miksi sinä tuollaista kysyt?"
"No kun sinä olet aina viemässä minua sänkyyn, kun
suutelet."
"On totta, että haluan sinut sänkyyni, mutta se ei ole
pelkästään sitä, mitä haluan sinusta."
"Mitä sinä sitten haluat?" Ashlyn kysyi pidätellen
hengitystään. Kuulisiko hän nyt sen, mitä oli toivonut jo pidemmän aikaa
kuulevansa?
"Haluan sinut, sydämesi. Haluan sydämesi kuuluvan
minulle."
"Mitä sinä yrität sanoa?"
"Että minä... minä.... että minä rakastan sinua",
Arsen takelteli hetken sanoissaan. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin sanonut
niitä sanoja kenellekään, joten tämä oli vielä uutta hänelle. Ashlyn tunsi
sydämensä lyövän kiivaasti. Hän ei ollut uskonut kuulevansa noita sanoja. Ehkä
hän nyt voisi antaa periksi ja sallia miehen jäädä makuukammariinsa.
"Et tiedäkään, kuinka paljon olen odottanut kuulevani
nuo sanat. Rakastuin sinuun luultavasti sillä hetkellä, kun nappasit minut
silloin, kun olin tuomassa Joan munaa takaisin. Luulin, ettet koskaan sanoisi
minulle noin. Ajattelin, että haluat vain seksiä minulta ja se tuntui pahalta.
Etenkin Joan pariutumisen jälkeen."
"Sittenhän me voisimme ottaa viime yön uusinnan nyt,
kun olet selvinpäin", Arsen ehdotti irstaasti virnistäen.
"Mahdollisesti, jos vain keksit minulle ensin jostain
jotain tähän päänsärkyyn."
"Siihen en voi auttaa, mutta..."
Arsen ei jatkanut lausettaan, vaan antoi kätensä liikkua
peiton alla kohti tytön jalkoväliä ja tarkkaili tämän reaktioita. Hän työnsi
pari sormeaan sisään ja liikutteli niitä nopeassa tahdissa. Ashlyniltä pääsi
terävä henkäisy. Hän sulki silmänsä ja antoi miehen tehdä, mitä halusi hänelle.
Arsenista oli erittäin mukavaa katsella toisen nautintoa ja hän teki kaikkensa
saadakseen tytön laukeamaan. Hän siirtyi kokonaan peiton alle jaellen suudelmia
tytön vartalolle ja liikkui huulineen sormien seuraksi.
Ashlyn voihkaisi ja hänen selkänsä taipui kaarelle. Kuumat
väreet menivät pitkin vartaloa ja hän huohotti. Mies vain jatkoi hänen
kiusaamistaan, eikä lopettanut, vaikka hän yritti anella. Vasta kun tunsi
tietynlaisen värinän, Arsen tuli peiton alta, suuteli Ashlyniä ja suuteli tätä
kiihkeästi. Työntötahti pysyi hitaana, mikä oli molemmille kiusallisen hidasta.
Ashlyn aneli miestä nopeuttamaan tahtia, mutta tämä ei tehnyt niin.
"Arsen..."
"Minä tiedän, rakas."
Arsen nopeutti tahtia, koska ei itse enää kestänyt ja
purkautui tytön sisään.
"Me taisimme juuri saattaa tulevan lapsemme alulle. Tai
sitten meidän pitää vain harjoitella lisää.”
”Minun puolestani voimme harjoitella lisää.”
**
Kyrianne oli tehnyt päätöksensä, hän ryhtyisi
lohikäärmeratsastajaksi. Hän etsi Aishan käsiinsä.
"Aisha, minä suostun", hän sanoi löydettyään
ystävänsä.
"Hienoa."
"Suostut mihin?" Aishan seurassa ollut Tylan kysyi
kuvitellen asian liittyvän tulevaan lapseen.
"Se on meidän kahden asia, ei liity vauvaan",
Aisha vastasi. "Eldrond, missä
sisareni on?"
"Viettämässä
laatuaikaa Arsenin kanssa sisaresi makuukammarissa."
"Eli sitten
kerron hänelle myöhemmin Kyriannen suostumisesta."
"Tuo on loistava
uutinen. Välitän tiedon Imericille ja Joalle."
"Kiitos,
Eldrond."
Aisha siirsi huomionsa Tylaniin, joka murjotti. Kyrianne
ymmärsi jättää kaksikon rauhaan. Hän päätti lähteä seisoskelemaan tasanteelle.
Siellä oli aina niin ihana seistä ja katsella alas. Yleensä siellä sai olla
rauhassa, toivottavasti saisi nytkin.
Kyriannen toive ei toteutunut, sillä päästyään tasanteelle
hän kuuli kovan suhahduksen ja sitten hänet olikin kaapattu ilmaan. Hän oli
vähällä huutaa, mutta tajusi sitten olevansa Donlafin edessä. Tämä ohjasi
Scaleon järven rantaan. Siellä mies auttoi tytön alas ja lohikäärme lensi
jonnekin. He olivat kahden ja kaukana Silvestrasta. Eli ainoa keino päästä
nopeasti pois oli lentää miehen kanssa takaisin.
"Mitä sinä nyt haluat?" tyttö tivasi.
"Viettää aikaa sinun kanssasi."
"Ihanko totta? Olisit voinut kysyä minulta ennen kuin
kaappaat minut mukaasi. En pidä tästä."
"Et halua uimaan, minä ainakin ajattelin mennä."
Kyrianne nieleskeli voimatta irrottaa silmiään Donlafista,
kun tämä riisui vaatteensa pois ja meni veteen.
"Tuletko sinä?" mies kysyi käveltyään riittävän
pitkälle ja käännyttyään katsomaan tyttöä.
"Tulen, jos et kurki. Käänny ympäri."
"Ollaanpa sitä nyt niin siveitä."
Donlaf peitti käsillään silmänsä ja kurkki silmiensä
välistä. Hän tunsi kiihottuvansa pelkästään katsellessaan alastonta Kyriannea,
joka tuli hitaasti veteen pysähtyen, kun vesi ulottui olkapäiden kohdalle.
Donlaf otti siinä vaiheessa kädet silmiltään ja siirtyi lähemmäksi. Hän kuuli
Kyriannen henkäisevän hiljaa tämän tuntiessa hänen kiihottuneisuutensa.
"Donlaf..."
"Niin?" mies kysyi siirtyen seisomaan tytön taakse
ja painoi lantiotaan tämän pakaroita vasten. Hän siirsi kätensä hyväilemään
Kyriannen rintoja veden alla ja painoi tämän kaulalle suudelmia. Hän työnsi
lantiotaan vielä eteenpäin ja tunsi pääsevänsä melkein sisälle.
"Oh..." tytöltä pääsi uuden tuntemuksen
vallatessa. Tätä he eivät olleet ennen tehneet, vaikka mies kokeneempana oli
varmasti. Varovasti Kyrianne työnsi takamustaan taaksepäin ja tunsi miehen
siellä, missä ei koskaan aikaisemmin. Se sattui, mutta vesi tuntui vähän
lieventävän kipua. Donlaf työntyi syvemmälle hitaasti.
”Sano heti, jos sinuun sattuu tai tämä tuntuu ikävältä.”
”Ei minuun enää satu. Tämä tuntuu…”
”Hyvältä?”
”Niinh”, Kyrianne voihkaisi, kun Donlaf työntyi täysin hänen
sisäänsä ja alkoi liikkua nopeassa tahdissa. Tiukat lihakset kovan varren
ympärillä tuntuivat liian ihanilta ja mies tuli muutaman työnnön jälkeen.
”Minä ehkä nautin seksistä kanssasi, mutta en halua sitä pelkästään.
Minun piti isäni vuoksi liehitellä niitä muita tyttöjä. Minä nimittäin kerran
mainitsin sinusta jotain liian lämpimästi ja sain ympäri korvia. Olen
pahoillani, jos sain olosi kurjaksi tekojeni tähden. Minä olin koko ajan
tosissani. Suunnittelin jo sitä, että karkaisimme yhdessä jonnekin.”
”Sinä siis yhä rakastat minua?”
”Olen koko ajan rakastanut, en vain saanut sanotuksi sitä.”
”Te miehet osaatte sitten olla raivostuttavia, kun ette osaa
puhua ajoissa. Minä kerkesin jo miettiä, että pitääkö minun etsiä täältä joku
toinen mies.”
”Se mies olisi saanut kokea raivoni.”
”Ai olisi vai?”
”Ehdottomasti. Vai kuvitteletko minun antavan muiden miesten
koskea sinuun, kun sinä kuulut minulle? Kyrianne, nyt kun emme asu enää Raven
Hollowssa, niin voin tehdä tästä virallista. Tuletko vaimokseni?”
Kyrianne kiljaisi ja hyppäsi miehen syliin kietoen jalkansa
tiukasti tämän lanteiden ympärille. Hän tunsi miehen olevan valmis uuteen erään
ja siirsi itseään niin, että Donlaf pääsi yhdellä, sulavalla työnnöllä sisään.
”Otan tuon myöntävänä vastauksena”, mies virnisti.
**
Nanea sovitti uutta mekkoaan, joka oli juuri tullut
ompelijalta. Se oli syvänvihreä ja myötäili hänen muotojaan lantiolle asti ja
helma leveni siitä kohdin. Se oli myös vähän rohkea, sillä kaula-aukko oli
avonainen ja paljasti enemmän rintoja. Nanea oli varma, että Zoltan pitäisi
siitä.
Miehen ajatteleminen sai tytön kurtistamaan kulmiaan. Hän
oli monta kertaa yrittänyt kysellä Zoltanin tunteista, mutta tämä ei suostunut
puhumaan niistä. Pahuksen mies. Miksi tämän piti olla niin pahuksen vaikea ja
jääräpäinen?
”Mmh, tuosta mekosta minä kyllä pidän”, Zoltan sanoi tullen
ovelle jääden tuijottamaan Naneaa ja hänen katseensa pysähtyi mekon
kaula-aukkoon.
”Jotenkin arvasin sen ennalta.”
”Olenko minä niin ennalta-arvattava?”
”Olet”, tyttö naurahti. Hän päätti kiusata miestä vähän ja
veti mekon miehustan yhdestä narusta, jolloin rinnat tulivat enemmän näkyviin.
Nanea puri huultaan, ettei nauraisi Zoltanin näyttäessä siltä kuin pudottaisi
silmänsä päästään.
Mies asteli peremmälle ja sulki oven perässään. Tuollainen
kiusaaminen ei käynyt päinsä ilman seurauksia. Hetkessä hän oli harpannut heitä
erottavat askeleet ja suuteli tyttöä kiihkeästi.
”Sinä kiusaat minua ja kuvittelet selviäväsi ilman
seuraamuksia.”
”Niin minä kuvittelin”, Nanea vastasi ja hänen hengityksensä
tiheni, kun Zoltan avasi miehustaa enemmän, jotta pääsisi koskettamaan rintoja
paremmin. Tyttö voihkaisi hiljaa tuntiessaan sormien hyväilevän hellästi
paljastunutta ihoa. Hitaasti mies riisui mekon Nanean yltä ja tämä seisoi
alastomana hänen edessään. Tyttö perääntyi sängylle ja katseli miehen kiskoessa
omat vaatteensa pois. Nanea totesi huvittuneena, ettei miestä tarvinnut
kiihottaa enempää, sillä tämä oli jo valmis hommiin. Tyttö koukisti kutsuvasti
sormeaan ja Zoltan ei voinut vastustaa kutsua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti