21.luku
”Kyrianne, et kertonut, että mitä sinulle ja sille kauppiaan
pojalle kuuluu? Joko te olette naimisissa?” Aisha kysyi heidän kävellessään
syömisen jälkeen kaupungin ulkopuolelle, missä lohikäärmeet odottivat
ratsastajiaan.
”Emme päässeet niin pitkälle. Hänet haettiin pari viikkoa
lähtösi jälkeen Silvestraan, enkä ole kuullut hänestä sen jälkeen mitään. Hän
vielä lupasi minulle, että kirjoittaa.”
”Mikä hänen nimensä on? En muista ikinä sitä.”
”Donlaf.”
”Minä tiedän hänet. Hänestä tuli lohikäärmeratsastaja ja
hänen lohikäärmeensä on nyt tarpeeksi vahva kantaakseen häntä, mutta hän on
viime päivät ollut sänkypotilaana.”
”Miksi?” Kyrianne ihmetteli.
”Hän ilmeisesti mursi nilkkansa jotenkin, en ole varma. Joka
tapauksessa hän ei ole saanut varata painoa sille jalalleen. Hän olisi silti
saanut kirjoittaa sinulle.”
”Aisha, voisinko tulla mukaanne ja jäädä Silvestraan?”
”Mutta sinähän asut täällä, miksi sinä haluaisit lähteä?”
”Koska täällä ei ole minulle enää mitään.”
”Minun täytyy kysyä asiaa Ashlyniltä.”
Kyrianne nyökkäsi ja jäi odottamaan paikoilleen, kun hänen
ystävänsä meni juttelemaan sisarensa kanssa. Hetken päästä Aisha palasi
hymyillen.
”Ashlyn suostui. Sinun vain pitäisi pakata kaikki, mitä
tarvitset mukaasi, mutta meillä on se ongelma, ettemme voi jäädä odottamaan.”
Kyriannen huulille noussut hymy hyytyi nopeasti. Se oli
suuri pettymys.
”Ja sinäkään et voi jäädä?”
”Jos jäisin, niin minulla olisi kyydin kanssa ongelma.
Hetkinen, sain idean. Odota vähän, minun tarvitsee keskustella Gojin kanssa.”
”Gojin?”
”Lapseni isän lohikäärme.”
Kyrianne nyökkäsi.
”Goji.”
”Tarvitsetko jotain?”
”Tylanin luvan
ratsastaa sinulla Raven Hollowsta Silvestraan. Paras ystäväni tulee mukaamme,
mutta Ashlyn ja Samira eivät voi jäädä odottamaan, että ystäväni saa pakattua
tarvitsemansa ja jos jään Eldrondin kanssa tänne, niin en pääse itse takaisin.”
”Ymmärrettävä ongelma.
Ellet haluaisi niin kovasti ratsastajani lupaa, olisin jo matkalla. Odota
hetki.”
Aisha toivoi Tylanin suostuvan. Sitten tyttö näki Joan ja
Imericin nousevan ilmaan.
”Joa, joko te menette?
Entäs minä?”
”Goji on tulossa.
Meidän pitää nyt mennä.”
”Ah, ymmärrän. Näemme
siis myöhemmin.”
”Miten sinä nyt pääset takaisin, kun nuo jo lähtivät?”
Kyrianne hämmästeli.
”Goji on tulossa tänne, joten me menemme nyt pakkaamaan
vaatteesi ja tavarasi, mitkä arvelet tarvitsevasi Silvestrassa.”
”Mutta miten minä pääsen, jos se lohikäärme tulee
ratsastajansa kanssa?”
”Siinä se onkin, se tulee yksin. Se kysyi Tylanilta luvan
meille, että saamme ratsastaa sillä. Katsos, periaatteessa pitää olla lupa
ratsastaa jonkun toisen lohikäärmeellä. Goji vei kerran minut lentämään ja
Tylan suuttui siitä. Hän lähinnä oli huolissaan, kun en käyttänyt satulaa ja
vihainen, koska en ollut kysynyt lupaa.”
”Sitten, mitä me vielä odotamme? Mennään jo”, Kyrianne
intoili. Hän toivoi Donlafin tunteiden olevan yhä samat häntä kohtaa, mitä ne
olivat olleet ennen miehen lähtemistä.
”Eldrond, me tulemme
kohta takaisin. Käyn auttamassa Kyriannea pakkaamaan. Goji on pian täällä,
ohjaa se luoksesi ja odottakaa meitä.”
”Selvä.”
**
Donlaf oli iloinen saadessaan vihdoin luvan liikkua kunnolla.
Hän ei silti aikonut luopua Nafarin lähes päivittäisistä käynneistä hänen
luonaan. Nytkin mies etsi naista ja löysi tämän seisomasta tasanteella.
”Täällähän sinä olet”, Donlaf sanoi.
”Ai, etsitkö minua?”
”Kyllä, koska tarvitsen sinua.”
”Ja mihin sinä tarvitset minua?” Nafari kysyi, vaikka jo
tiesi vastauksen. Hän ei ymmärtänyt, miksi oli mennyt kertomaan Donlafille
auttavansa Visnoria. Donlaf oli saanut naisen miettimään, oliko entisen
linnanherran auttamisessa mitään järkeä.
”Tarvitseeko sinun todella kysyä sitä? Mitä muuten teet
täällä ulkona? Luulin sinulla olevan töitä.”
”No ei. Kaipasin raitista ilmaa ja halusin ajatella
rauhassa. Se, mitä sanoit Visnorista, sai minut miettimään. Olit oikeassa
siinä, ettei kuningattaremme ansaitse sitä, mitä se mies suunnittelee. Osa
minusta haluaa mennä tunnustamaan tekoni, mutta osa pelkää sitä, että minut
karkotetaan myös. En halua lähteä täältä.”
”En usko, että sinut karkotettaisiin sen vuoksi, että veit
tietoja miehelle, joka haluaa kostaa. Sinä et kuitenkaan ole tehnyt
konkreettisesti mitään maanpetokseen viittaavaa. Jos annat minulle luvan, niin
voin nimiä mainitsematta kysyä asiaa kuningattarelta”, Donlaf ehdotti.
”Entä jos hän haluaa tietää nimeni?”
”En kerro sitä, ellet itse anna lupaa. Sinähän sanoit
Visnorin tehneen sinulle lupauksia, joita ei voi toteuttaa. Mitä hän muuten
lupasi?”
”Tehdä minusta kuningattaren muun muassa.”
”Sehän on mahdotonta.”
”Yritä sanoa se miehelle, joka ei edes halua kuninkaaksi.
Triles se halusi kuninkaaksi ja Visnor vain halusi auttaa. Tai en oikeastaan
tiedä hänen vaikuttimiaan. En ole vienyt hänelle viestiä moneen päivään, vaikka
tilaisuuksia olisi ollut. Ehkä olen alitajunnassani ryhtynyt kapinoimaan häntä
vastaan.”
”Siltä se minun korviini kuulostaa, mene nyt takaisin
töihin. Kuningatar näyttää tulevan takaisin, joten et voi olla läsnä, kun
esitän kysymykseni”, mies sanoi viitaten taivaalle, jonne oli ilmestynyt
vaaleansininen ja valkoinen lohikäärme.
”Kerro sitten myöhemmin, mitä hän sanoi. Älä toistaiseksi
sano nimeäni.”
”Sovittu.”
Donlaf jäi seisomaan tasanteelle Nafarin kiirehtiessä
takaisin keittiöön. Mies kumarsi kevyesti kuningattarelleen tämän laskeuduttua
Joan selästä.
”Olisiko sinulla hetki aikaa?” mies kysyi.
”Tietysti. Samira, saatko vietyä Joan satulan?”
”Saan”, Samira vastasi ja katosi luolastoon lohikäärmeiden
kanssa. Ashlyn siirsi huomionsa mieheen.
”Kerro huolesi. Autan, jos vain voin.”
”Eräällä tuntemallani ihmisellä on ongelma. Hän pelkää
syyllistyneensä maanpetokseen, eikä halua tulla karkotetuksi. Hän haluaisi
tulla tunnustamaan, sen mitä on mennyt tekemään, mutta häntä pelottaa.”
”Mitä hän sitten on tehnyt?” Ashlyn kysyi. Hänen
uteliaisuutensa oli herännyt. ”Hänen teoistaan riippuu, onko tuttavasi
syyllistynyt maanpetokseen.”
”Hän on vienyt viestejä Visnorille Silvestran tapahtumista.
Visnor ja Triles suunnittelevat sitä, että Trilesistä tulisi kuningas, Visnorin
motiiveista tuttavani ei tiedä.”
”Se kaksikko kyllä uhosi kostavansa karkotuksensa, mutta
miten he uskovat onnistuvansa tuossa, kun Joan pitäisi pariutua Meluarin kanssa
ja he ovat rajan toisella puolella.”
”He ilmeisesti suunnittelevat sieppausta ennen Joan
pariutumisaikaa ja pitävät teidät luonaan, kunnes se on ohitse.”
”Minä en aio lähteä täältä mihinkään enää sitä ennen. Voit
kertoa tuttavallesi, etten pidä hänen tekoaan maanpetoksena. Hän voi olla
huoletta. En saa mielestäni Meluaria. Se ei ansaitse Trilesin kaltaista
ratsastajaa ja minua surettaa, että jouduin karkottamaan senkin lohikäärmeen ja
ratsastajan välisen siteen vuoksi."
”Sehän ei ollut tehnyt mitään.”
”Haluaisin auttaa sitä, mutta en tiedä miten.”
”Minä ehkä tiedän.”
”Donlaf, kerro heti.”
”Olen kuullut puhuttavan, että olisi olemassa loitsu, jolla
siteen voi poistaa, mutta siihen tarvitaan ainakin kolme lohikäärmettä mukaan
vahvistamaan taiallaan sitä. Kirjaston kirjoista saattaa löytyä vastaus siihen.
En kuitenkaan ole täysin varma.”
”Kiitos kuitenkin. Mikään ei estä minua etsimästä sitä
tietoa, jos voin saada syyttömän lohikäärmeen takaisin tänne. Harmi vain, ettei
sille saa uutta ratsastajaa.”
”Niin, mutta minä kiitän tuttavani puolesta.”
”Sano hänelle, että ei enää vie viestejä. Jos Visnor ja
Triles onnistuvat suunnitelmissaan, tulen pitämään tuttavaasi osasyyllisenä ja
tekemään kaikkeni löytääkseni hänet.”
Donlaf nyökkäsi. Puheet kuningattaren reiluudesta kaikkia
kohtaan pitivät paikkansa.
**
Kyrianne oli kuvitellut pelkäävänsä lentämistä, mutta sehän
olikin ihanaa. Maisemat näyttivät huomattavasti erilaisemmilta yläilmoissa.
”En yhtään ihmettele, että pidät lentämisestä. Tämä on
ihanaa”, tyttö sanoi Aishalle.
”Sitten kun Eldrond jaksaa kantaa minua, niin vien sinut
uudestaan. Tämä on poikkeustilanne.”
”Goji, sanoiko Tylan
mitään, kun kysyit?”
”Eipä oikeastaan. Hän
vain totesi vaativansa jotain hyvitystä lohikäärmeensä lainaamisesta. Hän ei
kyllä sanonut, mitä tarkoitti, mutta luultavasti se on helposti pääteltävissä.”
”Hän tulee saamaan sen
jossain muodossa. Kiitos kuitenkin, kun tulit.”
”Älä suotta kiittele.
Tein tämän erittäin mielelläni. Vaikka sinulla on Eldrond, haluan suojella
sinua kaikin mahdollisin tavoin.”
”Minä luulin, että
lohikäärmeet voivat suojella vain ratsastajiaan.”
”Me voimme laajentaa
sen myös niihin ihmisiin, joista välitämme erityisen paljon.”
”Kiitos, Goji.”
Goji laskeutui tasanteelle ja tytöt hyppäsivät alas. Aisha
selitti Kyriannelle kaiken tarpeellisen heidän kävellessään sisälle luolastoon.
He pääsivät ruokasalin kohdalle ja Kyrianne jäykistyi. Hän näki jotain, mitä ei
ollut odottanut näkevänsä. Donlaf suuteli jotain naista.
”Donlaf”, tyttö henkäisi ja kaksikko erkani toisistaan. Mies
näytti järkyttyneeltä.
”Kyrianne…”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti