19.luku
Aisha kaatoi jauheen vesituoppiin sekoittaen sen
huolellisesti. Hän oli voinut monena päivänä pahoin ja hän oli käynyt varmuuden
vuoksi pyytämässä Tadalethiltä testijauheen. Tylanille tyttö ei ollut puhunut
mitään, sillä he eivät olleet puhuneet lapsien hankkimisesta mitään. Aisha ei
tiennyt, miten mies suhtautuisi asiaan, jos hän nyt pystyisi juomaan juomansa.
Tylan tuli juuri sillä hetkellä makuukammariin ja tyttö
halusi jänistää. Häntä pelotti tulos, häntä pelotti kertoa miehelle olevansa
ehkä raskaana.
”Täällähän sinä olet”, Tylan sanoi aavistamatta Aishan
ajatuksista mitään.
”Etsitkö sitten minua?”
”Ajattelin ehdottaa pientä lentomatkaa Gojin kanssa, kun
näytät nyt voivan paremmin.”
Aisha nielaisi. Hän oli sekoittanut jauheen, joten se oli
juotava tai ainakin yritettävä nyt. Lisäksi Tylanin oli saatava tietää, mitä
hän oli tekemässä.
”En voi lähteä vielä, minun on juotava tämä juoma.”
”Mikä juoma se on? Jotain mikä helpottaa oloasi?”
”Ei ihan…”
”Aisha, nyt sinä pelottelet. Mikä juoma?”
Tyttö puri huultaan.
”Raskaustestijuoma”, hän kuiskasi. Tylanin suu loksahti
auki. Hän oli kyllä nähnyt tytön voivan pahoin, mutta hän ei ollut edes osannut
ajatella raskauden mahdollisuutta. Heidän olisi pitänyt puhua lapsista ja nyt
miehestä ehkä oli tulossa isä.
”Sitten sinä juot sen juoman ja sen jälkeen me
keskustelemme”, Tylan totesi ja istahti sängylle sen oloisena, ettei kumpikaan
lähtisi huoneesta ennen kuin tietäisivät tuloksen.
”Keskustelemmeko siinäkin tapauksessa, jos en pysty juomaan
tätä? Koska jos pystyn juomaan, olen raskaana ja jos en, niin silloin en ole.”
”Kyllä. Meidän olisi pitänyt tehdä se jo aikaisemmin.”
Aisha tyytyi vain nyökkäämään. Onneksi he eivät olleet
saaneet ainakaan vielä tästä riitaa aikaiseksi. Tyttö keräsi rohkeutensa ja
otti ensimmäisen kulauksen. Hän oli kuvitellut testin maistuvan pahalta, mutta
se maistuikin erittäin hyvältä. Ilahtuneena tästä hän joi tuopin tyhjäksi ja
sitten se tipahti hänen käsistään lattialle. Hän katsoi Tylania suu pienesti
auki ja järkytys paistoi hänen silmistään.
”Tylan…”
”Tule istumaan ennen kuin pyörryt siihen paikkaan”, mies
sanoi yhtä järkyttyneenä.
Aisha istahti Tylanin viereen ja voihkaisi hiljaa. Miten
tässä oli näin päässyt käymään? Miten he olivat saattaneet olla varomattomia?
Nyt heidän tosiaan oli pakko keskustella. Heidän oli päätettävä, mitä tekisivät
asian suhteen.
”Mitä minä nyt teen? Olen nuori, onko minusta edes äidiksi
vielä?”
”Sinä et ole yksin tämän asian kanssa. Ota huomioon, että
minullakin on tekemistä tässä”, Tylan muistutti. Hän ei loukkaantunut tytön
sanoista, sillä olihan raskaaksi tulo pelottavaa, etenkin kun siihen ei ollut
varautunut yhtään. ”Ja uskon sinun olevan hyvä äiti.”
”Uskotko todella? Onko meistä vanhemmiksi?”
Tylan otti Aishan kasvot käsiensä väliin ja painoi hellän
suudelman tämän huulille.
”Minä todella uskon niin. En vain ole varma, onko minusta
isäksi.”
”Jos minusta on äidiksi, niin kyllä sinusta on isäksi. Sitä
paitsi emme voi tietää sitä etukäteen ennen kuin vauva syntyy. Jos me todella
haluamme pitää tämän, niin minun pitää olla varovainen. Tämä ei sitten tarkoita
sitä, mitä isä yritti äidin kanssa, että sinä pakotat minut makaamaan koko
raskauden ajan sängyssä.”
”Kerkesin jo vähän sellaista suunnitella”, mies tunnusti.
”Raskaus ei ole sairaus. Uskallakin yrittää.”
”Hetkinen muuten, minä joudun elämään puutteessa seuraavat
kuukaudet. Tämä ei ole reilua!”
Aishaa nauratti. Olipa suuri murhe.
”Raskaana oleminen ei estä rakastelua. Jos pääsemme niin
pitkälle, että vatsani kasvaa, niin meidän pitää olla silloin luovia.”
”Hmm, mielenkiintoista. Saatan ehkä päästä kokeilemaan uusia
asioita kanssasi.”
”Ymmärsinkö tuolla kommentillasi sen, että haluat meidän
pitävän tämän lapsen?”
”Ymmärsit aivan oikein.”
”Sopiiko sinulle, että emme kerro vielä muille? Ashlynille
kyllä kerron, mutta en halua uutisen vielä leviävän.”
”En saa edes Gojille kertoa?”
”Noo, ehkä me voimme kertoa sen lohikäärmeillemme.”
Tylan kertoi välittömästi Gojille uutisen.
”En ole yhtään yllättynyt”, tuli vastaus.
”Kuinka niin et ole?”
”Te olette pyörineet sängyssä tuntikausia päivittäin. Olen
odottanut tätä uutista paljon aikaisemmin.”
”Ai, no… kerrotko Eldrondille? Aisha näyttää nukahtaneen.”
Aisha todella oli nukahtanut ja Tylan nosti tämän varovasti
paremmin sängyllä. Goji lupasi välittää viestin eteenpäin
**
Visnor oli pahalla päällä. Hän ei ollut kuullut Nafarista
moneen päivään mitään. Suunnitelma ei saanut epäonnistua. Mies tiesi, että Joan
pariutumisaika oli lähellä. Se tarkoitti sitä, että sieppauksen piti tapahtua
lähipäivinä. Miten ihmeessä Visnor ja Triles voisivat onnistua, jos he eivät
saaneet mitään tietoa Silvestrasta? Visnor ei aikonut sanoa Nafarille sitä,
ettei tästä tulisi enää miehen rakastajatarta. Se asia oli heidän kohdallaan
ohitse. Siitä oli parempi olla hiljaa, jotta nainen ei sotkisi suunnitelmia.
”Oletko kuullut mitään Nafarista?” Triles kysyi.
”En, mutta hänellä voi olla vaikeuksia päästä lähtemään
Silvestrasta, sillä hän joutuu joka kerta keksimään tekosyyn saadakseen
kuljetusapua ratsastajilta.”
”Tuo on totta. Tänne on liian pitkä matka lähteä kävellen.”
”Meidän on saatava jotain tietoa, sillä emme saa
epäonnistua. Meillä voi tulla yksi ongelma. Lohikäärmeesi, suostuuko se
pariutumaan Joan kanssa?” Visnor varmisti.
”Sen on pakko, olen sen ratsastaja. Sen kuuluu totella minua.”
Meluar ei osoittanut eleelläkään kuulevansa keskustelun. Se
tiesi todeksi sen, mitä Triles oli juuri sanonut, mutta yhdessä asiassa mies
oli väärässä. Meluarin ei ollut pakko tehdä jotain vastoin tahtoaan. Se kyllä
joutui tottelemaan ratsastajaansa, mutta mitään vastenmielistä ei ollut pakko
tehdä. Pariutuminen Joan kanssa kuului siihen. Se, mitä Triles ja Visnor
suunnittelivat, oli laitonta. Vaikka Meluar pariutuisikin Joan kanssa,
karkotettuna Trilesistä ei voisi koskaan tulla kuningasta, kuten nyt kuvitteli.
Lohikäärme ei vaivautunut muistuttamaan kaksikkoa tästä.
**
Ashlyn vain tuijotti sisartaan tämän kerrottua
raskaudestaan. Aisha oli heistä kahdesta ollut aina se vastuullisempi ja nyt
tämä oli ollut lukemattomia kertoja sängyssä Tylanin kanssa ajattelematta
seurauksia.
”Aisha, mitä sinä oikein ajattelit? Minä luulin sinun olevan
vastuullisempi.”
”Minä olenkin, en vain ajatellut. Rakastan Tylania ja hän
rakastaa minua”, Aisha vastasi olkiaan kohauttaen. Hän oli onnellinen
raskaudestaan toivuttuaan alkujärkytyksestä.
”Onko hän sanonut sen?”
”On, viimeksi tänä aamuna. Hän itse asiassa otti tämän
uutisen paljon rennommin kuin minä. Kuvittelin hänen suuttuvan minulle, kun en
puhunut mitään testin tekemisestä. Hän tuli makuukammariin juuri, kun olin aikeissa
juoda juoman, eikä suostunut lähtemään mihinkään. Hän vain sanoi, että minun
pitää juoda juoma ja sitten me keskustelemme. Ja me oikeasti keskustelimme
kunnolla. Sinä olet lohikäärmeidemme lisäksi ainoa, joka toistaiseksi tietää
tästä. No, Tadaleth tietysti, kun hän antoi testin minulle. Sain jo häneltä
kyllä saarnan vastuuttomuudesta, joten en tarvitse sitä toistamiseen.”
Ashlyn nauroi. Tadaleth oli ihana keittäjä, joka suhtautui
kaikkiin äidillisesti, eikä epäröinyt yhtään saarnata, jos sille oli aihetta.
”Entä sinä ja Arsen? Missä teidän suhteenne menee?” Aisha
kysyi haluten vaihtaa puheenaihetta.
”Ei missään. Sen jälkeen kun tein sen katoamistemppuni,
juttelimme vähän ja kerroin särkeneeni sydämeni, kun kielsin häntä tulemasta
enää makuukammariini. Kerroin myös, miksi tein sen päätöksen.”
”Se ei varmasti ollut helppoa. Kuten sanoimme Samiran
kanssa, luota Joaan ja sen arvostelukykyyn. Sinä ansaitset onnen, me kaikki
haluamme sinulle sitä.”
”Minä luotan siihen sata prosenttisesti, mutta silti minä
pelkään, että joku muu lohikäärme on Dastinia nopeampi.”
”Minä en usko sinua. Dastin on kaikista nopein”, Aisha
vakuutti.
”Usko sisartasi. Olen
jo tehnyt valintani”, Joa ilmoitti.
”Minähän sanoin
sinulle, ettei sinun tarvitse tehdä sitä vain sen vuoksi, että haluat minun
saavan Arsenin.”
”Teen sen meidän
molempien puolesta. Minä haluan Dastinin.”
”Minä en ansaitse
sinua. Entä jos Arsen ei kuitenkaan rakasta minua? Hänhän sanoi, ettei tiedä,
mitä tuntee minua kohtaan. Haluan mieheni rakastavan minua, kun meidät
vihitään.”
”Kyllä hän rakastaa.
Dastin on välittänyt minulle Arsenin ajatuksia ja niiden perusteella uskallan
väittää näin. Hän on tyypillinen mies, joka tarvitsee jonkinlaisen järkytyksen
tai menetyksen pelon ennen kuin ymmärtää tunteensa. Kuten esimerkiksi Tylanin
ja Aishan kohdalla kävi. Vasta sisaresi lähtö sai sen taliaivon ymmärtämään
todelliset tunteensa.”
Ashlyn kertoi Aishalle, mitä Joa oli sanonut.
”Pitää paikkaansa. Annoin sille törpölle, tai ei hän enää
sitä ole, uhkavaatimuksen, että jos vielä kerran joudun tuntemaan hänen
vuokseen samalla kuin tunsin, niin hän menettää minut lopullisesti. Se tepsi,
hän kohtelee minua nyt kuin kukkaa kämmenellä, nyt vielä enemmän. Hän muuten
meinasi tehdä samaa, mitä isä yritti äidin kohdalla”, Aisha naurahti.
”Mitä?”
”Hän oli vähällä ehdottaa, että viettäisin koko raskauteni
ajan sängyssä. Ennen kuin olin tekemässä testiä, hän oli etsimässä minua
pyytääkseen mukaansa lentämään Gojilla. Testin teon ja keskustelumme jälkeen
hän lähti yksin lentämään, koska hänen mielestään minun ei ole turvallista
lentää. Jos hän aikoo kieltää lentämisen minulta koko raskauteni ajalta, niin
hän saa kuulla kunniansa.”
”Miehet. Emme voi välillä sietää heitä, mutta emme voi olla
ilmankaan.”
”Totta. Kuvittelin joskus, etten saisi lapsia nuorena, mutta
toisin kävi. Ehkä kuvitelmani johtuivat siitä, että asuin Raven Hollowssa,
jossa ei todellakaan ollut ainuttakaan siedettävää puolisoehdokasta. Isä yritti
ehdottaa minulle, että kihlautuisin kauppiaan pojan kanssa, mutta en suostunut.
Se poika nimittäin oli kihloissa toisen tytön kanssa, mutta siitä ei kukaan
vielä minun lisäkseni tiennyt. Se tyttö oli lähtööni asti paras ystäväni.”
”Puhutko sinä nyt Kyriannesta?”
”Puhun. En tiedä, mitä heille kuuluu, sillä en ole käynyt
Raven Hollowssa lähtöni jälkeen.”
”Sinä voisit lentää Eldrondilla sinne. Sehän on
lentokykyinen.”
”Joudun vielä odottamaan ainakin kuukauden”, Aisha
muistutti.
”Aivan, olin jo ehtinyt unohtaa lohikäärmeesi olevan Joaa
nuorempi. Mehän voisimme mennä yhdessä käymään. Otamme Samiran mukaan ja
kerromme kaikille, mihin menemme, niin vältymme uudelta kaaokselta. En usko
kenelläkään olevan mitään sitä vastaan, koska emme ole menossa menneisyyteen,
vaan menemme ihan nykyhetkessä.”
”Tuohan on loistava idea. Joa varmasti suostuu kantamaan
meidät molemmat.”
”Se olisi minulle
suuri ilo”, Joa sanoi niin, että molemmat tytöt kuulivat sen yhtä aikaa.
”Mennään heti huomenna.”
Aisha nyökkäsi innoissaan. Hänellä oli ollut ikävä Kyriannea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti