12.luku
Aisha oli
onnensa kukkuloilla. Hän ei ollut tiennyt Imericin munineen yhden munan. Hän
oli saanut olla kuoriutumistilanteessa mukana ollen ainut naispuolinen henkilö
siinä ja Varenan kanssa samaa väriä oleva lohikäärme oli valinnut Aishan
ilmoittamalla nimekseen Eldrond. Tyttö oli ensin kysynyt siltä, että oliko se
puhunut hänelle muuten vain, mutta lohikäärme oli ilmoittanut valinneensa
itselleen ratsastajan.
Aisha oli
saanut Tylanin mustasukkaiseksi lohikäärmeelle, koska vietti sen kanssa niin
paljon aikaa. Mies ei ottanut huomioon sitä, että oli usein poissa luolastosta
ja tytöllä ei ollut mitään tekemistä. Niinpä Eldrondin kanssa oleminen oli
tuonut päiviin sisältöä.
”Taasko sinä
olet menossa sen rääpäleen luokse?” Tylan valitti nähdessään Aishan
kiiruhtamassa kohti sitä osaa luolastoa, missä lohikäärmeet olivat.
”Miten niin
taas?”
”Vastahan
sinä eilen olit Eldrondin kanssa ja nyt olet taas menossa sen luokse.”
”Minä olen
sen ratsastaja.”
”Ei se
tarkoita kuitenkaan sitä, että sinun pitäisi olla sen luona jatkuvasti. Olisit
välillä minun kanssani.”
”Sanoo mies,
jota ei viime päivinä ole pahemmin näkynyt. Eldrond kuoriutui kaksi viikkoa
sitten ja sen jälkeen sinä olet ollut useilla partiolennoilla. Välillä jopa
toisella puolella maata ja viipynyt pari päivää niillä reissuilla. Olisiko
minun pitänyt istua paikoillani peukaloitani pyöritellen?” Aisha tiuskaisi.
Hänen hyvä tuulensa oli kadonnut.
”No ei,
mutta…”
”Anna hänelle aikaa, kun hän vihdoin on
Silvestrassa”, Eldrond sanoi. ”Minä
voin odottaa. Viettäkää kunnolla laatuaikaa.”
”Mutta minä olin tulossa sinun luoksesi.”
”Käyttäisit tilaisuuden hyväksesi. Olet
valittanut yhteisen aikanne puutetta.”
”Tiedän, en vain tiedä, haluaako hän enää
kinastelumme jälkeen viettää aikaa kanssani.”
”Ota selvää siitä. Löydät minut Imericin tai
Joan luota.”
Aisha
huokaisi ja katsoi miehen suuntaan näkemättä tätä missään. Hän oli syventynyt
keskustelemaan lohikäärmeensä kanssa ja sillä välin Tylan oli kadonnut.
”Goji, missä ratsastajasi on?”
”Hän otti juuri vastaan kahden päivän
partioinnin Trygonian rajan läheltä, joten olemme tasanteella valmistautumassa
lähtöön. Yritin kyllä sanoa, että olen väsynyt, mutta hän ei kuunnellut.
Saisitko puhuttua hänelle järkeä?”
”En ole varma. Kinastelimme juuri.”
”Pieni kinastelu ei pahaa tee. Tule
nopeasti.”
Aisha pisti
juoksuksi ehtien tasanteelle vain nähdäkseen Gojin lentämässä korkealla
ilmassa. Tyttö nyyhkäisi ja lähti hitaasti kävelemään takaisin sisälle.
”Myöhästyin, vaikka yritin olla nopea.”
”Yritin sanoa Tylanille, että olet tulossa,
mutta hän halusi silti lähteä heti. Olisin tarvinnut vuorokauden levon, jotta
jaksaisin lentää vuorille.”
”Sano hänelle, että löytää minut
makuukammaristani, mikäli häntä enää kiinnostaa.”
”Minä sanon.”
Päästyään
makuukammariinsa Aisha kaivoi kirjoitusharjoituksensa ja yritti purkaa harmistumistaan
siihen. Lopputulos oli se, ettei siitä tullut mitään. Kirjaimet eivät edes
näyttäneet lainkaan siltä, miltä piti. Aisha päätti luovuttaa. Hän ei enää sinä
päivänä yrittäisi harjoitella. Kaikki tämä mielipaha yhden pienen kinan vuoksi.
Tyttöä harmitti, kun hän oli lähtenyt inttämään typerästä asiasta Tylanille
vastaan.
**
”Sattuu,
mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän rääkkäämisen?” Zoltan valitti Nanean
hieroessa salvaa haavaan, jonka mies oli saanut kaksintaisteluharjoituksissa.
Hän yritti huitoa tytön kättä pois.
”Zoltan!”
”Se on vain
pintanaarmu, ei sen pahempi.”
”Ne eivät
ole noin syviä. Kestä kuin mies, äläkä ruikuta”, Nanea tokaisi ja laittoi lisää
salvaa haavaan, eikä välittänyt miehen irvistäessä.
”Olet
pahempi kuin Tadaleth. Hän sentään ei mäkätä.”
”Minähän
mäkätän sinulle niin paljon kuin minua huvittaa.”
”Julma
nainen”, Zoltan sanoi esittäen kauhistunutta. ”Se sattuu, kirvelee. Antaisit jo
olla.”
”En. Lopeta
nyt se valittaminen. Ihme lapsi sinäkin olet tuolla ruikuttamisella.”
Jossain
toisessa tilanteessa miestä olisi huvittanut Nanean mäkättäminen, mutta ei nyt.
Mies ei halunnut myöntää tytön olevan oikeassa. Haava oli pahempi kuin
pintanaarmu.
”Minä
tarvitsen hellää hoitoa. Tiedän juuri sopivan hoitokeinon.”
”Se
hoitokeino on pois laskuista.”
”Hirveä
akka, kieltää kaiken hauskan”, mies jupisi itsekseen.
”Minä kuulin
tuon.”
”Sinun oli
tarkoituskin kuulla.”
Naneaa
huvitti Zoltanin lapsellinen käytös. Saatuaan haavan hoidettua tyttö kävi
viemässä hoitotarvikkeet takaisin Tadalethille ja palasi miehen makuukammariin,
mutta tämä ei enää ollutkaan siellä. Vilkaisu ulos ikkunasta paljasti miehen
lähteneen lentämään Tierranilla.
”Sinäpä olet pahalla päällä”, Tierran
naureskeli kaartaessaan ilmassa.
”Nanea rääkkäsi minua. Sain pelkän
pintanaarmun harjoituksissa ja hän kehtasi väittää minun ruikuttavan, kun hän
laittoi haavaan salvaa. Ja sitten hän kieltäytyi antamasta hellää hoitoa.
Voitko kuvitella sen tytön sanoneen minulle ei?”
”Itse asiassa voin. Sinä ruikutat kuin
pikkulapsi aina, kun sinuun sattuu.”
”Hei! Sinun pitäisi olla tässä minun puolellani,
eikä Nanean.”
”Valitan, useimmiten olenkin, mutta nyt en.”
”On siinäkin minulla lohikäärme. Missähän
Nanea nyt on?”
”Kylpemässä.”
”Jaa… niin missä? Vie minut heti
tasanteelle, tätä tilaisuutta en voi jättää käyttämättä!”
Tierran
totteli huvittuneena. Nanea ja Zoltan olivat kyllä varsinainen kaksikko.
Lohikäärme piti tytöstä paljon, vaikka he eivät voineet keskustella keskenään
ilman viestien välittäjää.
**
”Jiihaa. I believe I flyy!”
Ashlyn
nauroi katsoessaan Joan ilakointia, kun se oli oppinut vihdoin lentämään. Se
tuntui pakahtuvan riemusta ja oli kuin pikkulapsi sillä hetkellä. Joa
syöksähteli sinne tänne tehden äkkinäisiä käännöksiä ja syöksyen sitten uuteen
suuntaan.
”Kunpa voisin nauttia samasta kuin sinä.”
”Malta vielä kuukausi.”
”Se on liian pitkä aika. Eikä Arsen anna
minun lentää Dastinilla. Se kyllä suostuisi, mutta sen ratsastaja on pahuksen
idiootti.”
”Kosta se makuukammarissasi”, Joa ehdotti.
”Joa!”
”Kuvitteletko minun olevan sokea? Teillä
selvästi kipinöi ja tiedän sinulla olevan vahvoja tunteita Arsenia kohtaan.”
”Entä sitten? Kohtaloni on sinun käsissäsi.”
”Dastin kyllä miellyttää silmääni suuresti.
Ehkä valitsen hänet pariutumishetkelläni.”
”En voi vaatia sinulta sitä. Saat päättää
sen itse.”
”Haluan sinun vain olevan onnellinen.”
”Mutta en halua sinun valitsevan
lohikäärmettä, josta et välttämättä itse pidä”, Ashlyn intti. Hän vaistosi
saadessaan seuraa tasanteelle. Hän kuuli askeleet ja tiesi melkein katsomatta
tulijan olevan Arsen.
”Minä juuri sanoin Dastinin miellyttävän
silmääni, mutta annan teille nyt rauhan ja lähden jatkamaan lentämistä. Mitä
jos antaisit hänelle mojovan suukon suulle tai…” Joa jatkoi lausettaan
kuvalla saaden ratsastajan punaiseksi kuin tomaatti.
”Joa!”
Arsen arveli
Joan sanoneen jotain Ashlynille, sillä tämä lehahti yllättäen punaiseksi. Se
huvitti miestä. Sen oli oltava jotain kaksimielistä ja hän halusi saada tietää
sen.
”Joa taisi
sanoa jotain, kun näytät tomaatilta. Mitä se oli?”
”Älä
kuvittelekaan, että sanoisin sen”, tyttö vastasi kääntyen katsomaan miestä. Hän
päätti sillä hetkellä tehdä jotain, mitä saattaisi katua myöhemmin. ”Arsen,
minä… minä en halua sinun enää tulevan öisin makuukammariini.”
Tuota mies
ei todellakaan ollut osannut odottaa kuulevansa. Hän oli nostanut kättään
vetääkseen tytön lähelleen, mutta laski sen takaisin kylkensä viereen.
”Miksi et,
jos saan tiedustella? Etkö ole tyytyväinen?”
”Ei kyse ole
siitä, olen erittäin tyytyväinen, mutta… minusta se vain on parempi niin.
Ainakin siihen asti, kunnes tiedämme, minkä Joa valitsee.”
Arsenin
kädet puristuivat nyrkkiin. Hän tiesi, että hänen oli turha esittää
vastalausetta. Ashlyn oli kuningatar ja tämän sana oli laki.
”Kuten
kuningattareni haluaa”, mies tyytyi sanomaan, kumarsi ja lähti vihaisin askelin
tasanteelta näkemättä tytön kyyneleisiä silmiä. Katsoessaan Arsenin kävelemistä
Ashlyn tunsi tehneensä virheen, mutta hän ei halunnut satuttaa itseään enempää.
Hän oli jo särkenyt sydämensä.
Joa
laskeutui sulavasti tasanteelle. Sen violetit silmät olivat tummuneet saatuaan
Dastinilta tietää, mitä Ashlyn oli sanonut Arsenille. Joa tökkäsi kuonollaan
kevyesti tyttöä kuin lohduttaakseen. Ashlyn halasi sitä ja itki katkerasti.
”Mitä minä menin juuri tekemään? Miksi minun
piti rakastua Arseniin?”
”Sydän ei katso aikaa tai paikkaa. Se vain
toimii. Minun mielestäni olisit voinut pitää hänet yhä rakastajanasi.”
”Mutta jos päätyisit valitsemaan jonkun muun
kuin Dastinin, niin olisin lopettanut suhteemme joka tapauksessa. Päädyinpä
rakkaudettomaan liittoon tai en, en petä miestäni toisen miehen kanssa. Olisin
siis särkenyt sydämeni jo myöhemmin. Parempi tehdä se nyt kuin myöhemmin.”
”Minulle tuli tässä eräs asia mieleen.”
”Mikä?”
”Te olette nyt viimeisen kuukauden
viettäneen joka yön yhdessä. Mahdatkohan sinä olla pieniin päin?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti