24.luku

24.luku

Aisha puri huultaan. Hän yritti keksiä vastausta, sillä kukkien poiminta ei näyttänyt menevän läpi.

”Sanoinhan jo, halusin poimia kukkia”, hän yritti vielä, mutta näki, ettei Tylan uskonut häntä. ”Mitä minä voin sanoa, että uskot minua?”

”Miten olisi totuus? Se, että purit huultasi, kertoo sinun valehtelevan. Sinulla oli jokin syy tulla tänne. Et kai ollut viemässä viestiä Visnorille ja Trilesille?”

”Miten voit edes kuvitella sellaista? Miksi minä veisin viestiä ihmisille, joita vihaan koko sydämestäni, koska heidän takiaan menetin perheeni? Tuo on loukkaavaa.”

”Mitä sinä sitten teet lähellä Astarin ja Arysian rajaa?”

Aisha päätti kertoa totuuden niin läheltä kuin uskalsi.

”Tulin suorittamaan minulle annettua tehtävää. Sen enempää en voi kertoa.”

”Mitä tehtävää? Kuka sen antoi?”

”Sanoin jo, etten voi kertoa.”

”En pidä siitä, että salaat minulta asioita. Olen lapsesi isä, minulla on oikeus tietää.”

”Olen pahoillani, rakas. Tämä ei liity lapseemme millään tavalla. En voi pettää saamaani luottamusta kertomalla tehtävääni.”

”Tämä ei jää tähän”, Tylan sanoi siristäen silmiään ja harppoi Gojin luokse nousten sen selkään. Hetken päästä kaksikko oli kadonnut ja Aisha tunsi itsensä voimattomaksi. Hän oli halunnut kertoa totuuden Tylanille, mutta ei ollut halunnut pettää sisarensa luottamusta.

”Oletko kunnossa?” Eldrond kysyi huolissaan vaistotessaan ratsastajansa ahdistuksen.

”Olen. Halusin kertoa Tylanille totuuden, mutta en voinut pettää Ashlynille antamaani lupausta. Tiedän, että kuulen tästä vielä myöhemmin.”

”Hän vaikutti erittäin päättäväiseltä.”

”Sitä hän onkin. Olen varma, että hän yrittää puristaa totuuden minusta vielä, kun pääsemme takaisin. En vain tiedä, mitä voin vastata. Ehkä minun on parempi etsiä sisareni ja kysyä häneltä.”

”Se voi olla hyvä idea. Tai sitten hän on jo voinut kertoa kaikille, mitä me suunnittelemme.”

”Voi olla, en tiedä sisareni suunnitelmia.”

”Haluatko lähteä takaisin?”

”Kohta, haluan rauhoittua ensin.”
”Hyvä idea. Olen valmis heti, kun sinäkin olet.”

Aisha ei vastannut enää Eldrondille. Hänen ajatuksensa olivat täysin Tylanissa. Toivottavasti mies ei kovin pahasti suuttunut.

**

Ashlyn oli tyytyväinen kuultuaan Joalta Aishan onnistuneen. Nyt hänen piti miettiä, minkä lohikäärmeen apua pyytäisi. Aisha halusi taatusti olla mukana. Siskokset olivat puhuneet siitä, että Kyriannesta tulisi Meluarin uusi ratsastaja. He vain eivät olleet vielä kysyneet tämän mielipidettä. Se piti selvittää ennen kuin voisi pyytää kolmannen lohikäärmeen apua. Samira ehkä voisi olla luonnollinen valinta ja Imeric luultavasti suostuisi mielellään.

”Ashlyn, minulla on asiaa”, Tylan sanoi astellessaan valtaistuinsaliin, missä Ashlyn istui.

”Näytät siltä kuin jotain olisi tapahtunut.”

”Voi sen niinkin sanoa. Mitä tehtävää Aisha on suorittamassa Astarin ja Arysian rajalla? Hän väitti ensin olevansa poimimassa kukkia, mutta suostui painostaessani vain kertomaan, että suoritti saamaansa tehtävää. Hän ei suostunut kertomaan, mikä se tehtävä oli. En keksi muita kuin sinut antamaan sellaisen. Hän on raskaana, helvetti sentään. Hänen ei pitäisi suorittaa jotain pikkutehtäviä.”

Ashlyn kuunteli tyynesti miehen raivotessa ja oli tyytyväinen sisareensa. Tämä oli pitänyt lupauksensa, eikä ollut kertonut edes rakastamalleen miehelle kunnon totuutta.

”En voi kertoa. Hänen saamansa tehtävä ei ole vaarallinen lapsellenne.”

”Minulla on lapsen isänä oikeus saada tietää totuus!”

”Ja minulla on kuningattarena oikeus olla vastaamatta kysymykseesi. Minun ei ole pakko kertoa sinulle mitään. Tehtävä ei liity lapseenne millään tavalla. En olisi antanut sitä sisarelleni, jos olisin uskonut lapsen olevan vaarassa. Sitä paitsi Joa kertoi juuri Aishan palanneen turvallisesti takaisin”, Ashlyn sanoi tiukasti.

”Sanoin jo sisarellesi, etten pidä siitä, että minulta salataan asioita.”

”Minä en voi sille mitään.”

Tylan äännähti tuskastuneen oloisesti ja lähti vihaisin askelin valtaistuinsalista.

”Mitä tehtävää Aisha oli suorittamassa? Et kertonut siitä edes minulle”, Samira kysyi.

”Ainoastaan minä ja hän tiesimme siitä, sekä tietysti lohikäärmeemme. En halunnut puhua siitä ennen kuin olin varma sen onnistumisesta. Sinä varmaan muistat, kun olen surrut Meluaria ja sen tilannetta voimatta tehdä mitään?”

”Muistan kyllä.”

”Aisha kävi rajan luona juttelemassa sen kanssa. Löysimme nimittäin loitsun, jolla voi purkaa ratsastajan ja lohikäärmeen välisen siteen. Se on lohikäärmekielellä ja sen lausumiseen tarvitaan kolme lohikäärmettä, koska yhden lohikäärmeen taikuus ei riitä. Loitsu edellyttää lohikäärmeen suostumista siihen. Halusin tehdä jotain Meluarin hyväksi, sillä minusta oli suuri vääryys, että jouduin silloin karkottamaan sen ratsastajan ja Trilesin välisen siteen vuoksi. Sehän oli syytön kaikkeen. Joku mainitsi kuulleensa loitsusta, mutta ei ollut varma, onko sellaista olemassa. Niinpä vietin tuntikausia kirjastossa etsimässä sitä kirjoista. Aisha toi minulle ruokaa sinne ja auttoi etsimään. Hän löysi sen ja Joa auttoi meitä varmistamaan, että kyseessä on juuri se loitsu. En voinut itse lähteä kysymään Meluarin mielipidettä Joan pariutumisen ja sen kaksikon suunnitelmien vuoksi.”

”Tuohan on loistavaa. Hetkinen, suunnittelevatko Visnor ja Triles jotain?”

”Suunnittelivat. Visnorilla oli täällä kätyri, joka välitti tietoja, mutta olen antanut sille kätyrille anteeksi. Hän ei tehnyt mitään muuta. Tämä kätyri ei minun tietojen mukaan ole enää vienyt viestejä. Visnor ja Triles suunnittelivat sieppaavansa minut ja Joan ennen pariutumisaikaa, jotta Joa pariutuisi Meluarin kanssa ja Triles pääsisi kuninkaaksi.”

”Tuohan on naurettavaa, eihän se olisi koskaan ollut laillinen valinta, koska Triles on karkotettu.”

”Eipä se kaksikko tuntunut ottavan sitä huomioon. He vain olivat varmoja suunnitelmansa onnistumisesta. Siksi Aisha lähti kysymään Meluarin mielipidettä ja minä jäin tänne.”

”Meluar ilmeisesti suostui?”

”Suostui, nyt meidän pitää kysyä Kyriannelta, suostuuko hän Meluarin uudeksi ratsastajaksi ja kolmas lohikäärme loitsua varten.”

”Imeric auttaa teitä varmasti mielellään. Olen jutellut sen kanssa paljon Meluarista. Trilesistä ei olisi koskaan saanut tulla ratsastajaa, mutta mistäpä sen olisi voinut etukäteen tietää, että hän on vallanahne ihminen.”

”Ihmisten todellinen luonne paljastuu vasta myöhemmin”, Ashlyn totesi ajatellen Arsenia.

”Niinpä. Haluatko, että kysyn Imericiltä?”

”Kysy ihmeessä.”

Samira sai nopeasti myöntävän vastauksen lohikäärmeeltään ja kertoi sen tytölle, joka hymyili.

”Nyt tarvitsemme enää Kyriannen suostumuksen. Meluar toivoi jalosydämistä ratsastajaa.”

**

Aisha etsi Kyriannea, mutta ei löytänyt. Hän kävi ystävänsä makuukammarin ovea koputtamassa saamatta vastausta. Sitten tytön silmiin osui Tylan, joka näytti yhä vihaiselta. Aisha lähestyi miestä varovasti miettien, sanoisiko jotain.

”Vieläkö salaat minulta asioita?” Tylan murahti

”Ilmeisesti kävit jo juttelemassa Ashlynin kanssa.”

”Kävin, mutta hän ei suostunut kertomaan.”

”Sitten minäkään en kerro. Vasta kun saan häneltä luvan, voin kertoa.”

”Aisha, minä en halua sinun salaavan mitään.”

”Uskoisit nyt jo, en voi kertoa.”

”Helvetti soikoon, sinä olet lapseni äiti!”

”Entä sitten?”

”Sinun pitäisi kertoa minulle kaikki, mitä teet ja mihin menet milloinkin.”

”Tietääkseni en ole tilivelvollinen sinulle tekemisistäni”, Aisha tokaisi välittämättä miehen kasvoille nousseesta loukkaantuneesta ilmeestä.

”Jos sinulle tai lapselle käy jotain niillä tehtävilläsi, joista et voi puhua, niin en anna sitä ikinä sisarellesi anteeksi.”

Aisha huokaisi. Tylan oli liian ylisuojeleva nyt, eikä tyttö pitänyt siitä yhtään.

”Sinun ei tarvitse olla niin helvetin ylisuojeleva. Minä en ole mitään hauras esine, jota pitää suojella.”

”Sinä olet raskaana”, Tylan totesi kuin se olisi jokin suurikin asia.

”Tylan, koska sinulle saa taottua päähän, ettei raskaus ole sairaus!”

”Mutta kun minä…”

”Minusta on ihanaa, että huolehdit, mutta älä suojele liikaa.”

”Minä haluaisin vain kääriä sinut pumpuliin ja pitää siinä.”

Tylan nyökkäsi alistuneena. Hänen ei auttanut kuin antaa Aishalle tilaa ja tehdä asioita, vaikka mies halusi itse kahlita tämän sänkyyn seuraavien kuukausien ajaksi.

”Hyvä on… minä en nalkuta tästä toiste, jos sinä lupaat kertoa kaiken, mikä liittyy sinun ja lapsemme hyvinvointiin.”

 ”Niinhän minä olen ajatellut tehdä joka tapauksessa. Tämänpäiväisestä en puhunut, koska se ei liittynyt ja olin luvannut pitää suuni kiinni.”

Aishasta tuntui, ettei Tylan enää ollut vihainen hänelle.

”Oletko vielä vihainen minulle?” tyttö varmisti.

”En, ehkä minä ylireagoin, mutta pelästyin pahemman kerran sinun ollessa niin lähellä rajaa, kun tiesin Visnorin ja Trilesin saattavan olla lähettyvillä.”

”Ota se ehkä pois, sinä ylireagoit.”

”Rakastan sinua vain niin paljon, että pelkään koko ajan sinulle tapahtuvan jotain.”

Aisha hymyili leveästi ja suuteli miestä hellästi.