23.luku
Se päivä oli vihdoin koittanut. Päivä, jolloin Ashlyn saisi
tietää kohtalonsa. Hän seisoi tasanteella ja katseli sydän villinä lyöden Joaa,
joka lenteli taivaalla kirkkaan vaaleansinisenä. Se tarkoitti vain yhtä asiaa,
pariutumisaika oli koittanut. Kaikki Silvestran lohikäärmeet Imericiä ja
Eldrondia lukuun ottamatta lentelivät Joan lähettyvillä. Yksikään niistä ei
lähestynyt sitä.
Joa syöksähteli eri suuntiin yrittäen houkutella muita
tulemaan lähemmäksi. Ashlyn tunsi sen kiukun, kun mitään ei tapahtunut. Sitten
Joa singahti kovalla vauhdilla korkeammalle ja vain Dastin lähti sen perään.
”Ohjaa sitä ajatuksillasi”, tyttö kuuli Arsenin sanovan
korvaansa ja tunsi käsien kietoutuvan ympärilleen. Ashlyn teki parhaansa, mutta
Joa sanoi tietävänsä, mitä teki. Hän tunsi lohikäärmeensä kiihkon, eikä hänen
omaa oloaan helpottanut se, että Arsen painoi kevyitä suukkoja hänen korvansa
juureen.
”Arsen”, Ashlyn henkäisi ja vastaanotti tulisen suudelman
sillä hetkellä, kun Dastin sai Joan kiinni. Lohikäärmeiden kiihko sai niiden
ratsastajat takertumaan toisiinsa. Tyttö huohotti suudelman jälkeen ja katsoi
miestä. Hän saisi haluamansa miehen, mutta rakkaudesta ei ollut tietoakaan. Se
vaimensi iloa tästä hetkestä. Nyt se hälinä vasta alkaisi, sillä Silvestrassa
alettaisiin suunnitella häitä ja kruunajaisia.
”Joa valitsi juuri oikean lohikäärmeen. Huomasitko, etteivät
muut edes yrittäneet lähestyä sitä?”
”Huomasin kyllä ja tunsin sen kiukun asiasta. En tiedä,
miksi niin tapahtui.”
”Ne vaistosivat Joan tehneen jo valintansa ja lensivät vain,
koska se kuului asiaan”, Arsen vastasi. ”Ja Dastin on kaikista nopein, joten ne
olisivat hävinneet joka tapauksessa.”
”Ollaanpas sitä itsevarmoja.”
”Ei minun tarvitse. Se on kaikkien tiedossa. Mitä jos nyt
siirtyisimme makuukammarisi puolelle juhlistamaan tätä?”
”Etkö sinä muuta ajattele kuin seksiä nyt? Sinusta tulee
aviomieheni, mutta se ei tarkoita sitä, että sinä saisit nyt oikeuden tulla
makuukammariini.”
”Minä jo ehdin ajatella, että antaisit minun tulla?”
”Olit väärässä. Sinulla on oikeus tulla sänkyyni vasta
hääyönä.”
”Sinne on monta viikkoa!” Arsen voihkaisi tuskastuneena. Hän
halusi päästä vain Ashlynin sänkyyn. Pitikö hänen oikeasti odottaa hääyöhön
asti? Elämä ei ollut yhtään reilua. ”Tämä ei ole yhtään reilua.”
”Sellaista elämä on.”
”Ashlyn, minä pyydän.”
”Luulisi sinulla olevan kärsivällisyyttä. Silvestrassa on
monta piikaa, joiden kanssa voit mennä sänkyyn.”
”Mutta kun minä haluan vain sinun sänkyysi.”
Ashlyniä nauratti miehen epätoivo. Tyttö ei kuitenkaan
aikonut taipua. Arsen saisi luvan tulla hänen makuukammariinsa vasta hääyönä.
”Sitten sinulla on ongelma, koska minä en aio taipua.”
Jupisten elämän epäreiluudesta ja pihtaavista naisista Arsen
lähti marssimaan takaisin sisälle. Hänen askeleensa suuntautuivat kohti
ruokasalia, mistä hän varmasti löytäisi stelaa. Tähän olotilaan auttoi vain
humalatila. Hän aikoi vetää päänsä täyteen, eikä kukaan estäisi häntä.
**
Nanea hyräili vaihtaessaan lakanoita hänen ja Zoltanin
sänkyyn. Hän oli juuri kuullut, että Ashlyn oli saanut haluamansa eli Arsenin
tulevaksi miehekseen.
”Sinäpä olet hyvällä tuulella”, Zoltan sanoi nojaillessaan
ovenkarmiin ja katseli tanssahtelevaa tyttöä.
”Etkö itsekin ole? Ashlyn saa veljesi miehekseen, mistä
tulikin mieleeni, että minun pitää mennä ystäväni luokse. Meidän pitää
suunnitella hänen häänsä.”
”Tarvitseeko niitä suunnitella? Kukkakimppu, hääpuku ja pari
alttarille.”
”Tuossa huomaa, kuinka vähän te miehet tiedätte meistä
naisista. Me rakastamme suunnitella erilaisia juhlia. Kun serkkuni meni
naimisiin, hän suunnitteli häitään vuoden.”
”Oletko sinäkin samanlainen? Suunnittelet juhlat pienintäkin
yksityiskohtaa myöden viikkoja etukäteen?”
”Olen.”
”Eli minun pitää sitten varautua sellaiseen, jos me menemme
joskus naimisiin.”
”Oliko tuo kosinta?” Nanea kysyi ja pidätteli hengitystään.
”Ei ja minä sanoin jos.”
”Hyvä, sillä jos kosisit tuolla tavalla, en antaisi
myöntävää vastausta.”
Zoltanista tuntui, että hän voisi lähteä ennen kuin
puheenaihe vaihtuisi tunteista puhumiseen. Nanea sai lakanan paikalleen ja tuli
miehen luokse.
”Nähdään myöhemmin”, hän sanoi ja suukotti Zoltanin poskea
ennen kuin lähti etsimään Ashlyniä.
**
Aisha ei kertonut kenellekään, mihin oli menossa. Eldrond
oli saanut tiukan käskyn olla puhumatta siitä muiden lohikäärmeiden kanssa.
Tyttö ei kertonut edes Tylanille, sillä he olivat sopineet Ashlynin kanssa,
etteivät puhuisi kenellekään mitään ennen kuin tietäisivät Meluarin vastauksen.
”No niin, Eldrond.
Mennään sitten. Meillä on tehtävä suoritettavana.”
”Sitten menoksi vain.
Toivon, että onnistut, sillä vaikka en pidä ajatuksesta katkaista lajitoverini
ja hänen ratsastajan side, niin tässä tapauksessa katson sen hyväksi. Varsinkin
kun olen saanut sinulta muistikuvat asioista.”
Aisha ja Eldrond siirtyivät rajalle. Hän kuikuili
katseellaan rajan yli näkemättä oranssia lohikäärmettä missään. Tyttö laskeutui
maahan ja käveli lähemmäksi pysytellen Arysian puolella.
”Meluar, kuuletko
minua?”
”Kuka kutsuu?”
”Aisha, Ashlynin
sisar.”
”Ashlyn, rakas
kuningatar, jonka vuoksi jouduin tänne rajan toiselle puolelle. Mitä haluat?”
Meluar kysyi.
”Tulin kysymään, että
haluaisitko palata Silvestraan ja vielä ilman Trilesiä? Sisareni suree
jouduttuaan karkottamaan sinut syyttömänä. Hän löysi keinon, jolla se
onnistuisi, mutta siihen vaaditaan sinun suostumuksesi. Saisit myös uuden
ratsastajan.”
”Et kai sinä puhu
loitsusta, jonka voi lausua vain lohikäärmeiden kielellä?”
”Puhun. Joku
ratsastajista mainitsi asiasta ja sisareni vietti tuntikausia kirjastossa
etsimässä sitä, sillä hän haluaisi auttaa sinua. Me tiedämme ratsastajasi ja
Visnorin suunnitelmista. Visnorin kätyri Silvestrassa tunnusti tuoneensa
viestejä.”
”En pidä itse siitä
suunnitelmasta. Olen jo miettinyt keinoja, miten voin auttaa, jos he
onnistuvat.”
”He eivät tule onnistumaan,
sillä Joa pariutui juuri Dastinin kanssa.”
”Tuo on loistava
uutinen. Jätän sen kertomatta tuolle juonittelukaksikolle. Sano sisarellesi,
että suostun hänen ehdotukseensa, mutta minulla on pyyntö.”
”Millainen? Jos se on
helposti toteutettavissa, niin uskon Ashlynin suostuvan.”
”Haluaisin uuden
ratsastajani olevan jalo sydämeltään. Tiedätkö jo sopivaa?”
”Paras ystävättäreni.
Hän tuli hiljattain Silvestraan. Hän on jaloin ihminen, jonka tunnen.”
”Luotan sanaasi, koska
olet Ashlynin sisar. Olen muuten onnellinen, ettet ollut niiden ihmisparkojen
joukossa silloin.”
”Kiitos, Meluar. Minä
kutsun sinua seuraavan kerran, kun tulemme toteuttamaan loitsun. Otamme
mukaamme Kyriannen, sen ystävättäreni.”
”Vie sisarellesi
terveisiä ja kiitä häntä puolestani. En osannut kuvitella hänen haluavan auttaa
minua.”
”Ashlyn osaa yllättää,
minä kerron.”
Aisha lähes tanssahteli takaisin Eldrondin luokse. Hän oli
onnistunut ja se teki hänet erittäin iloiseksi.
”Onnistuitko?”
”Onnistuin.”
”Loistavaa.”
Aisha oli samaa mieltä lohikäärmeensä kanssa. Se oli
loistavaa.
”Joa, me tulemme nyt
takaisin. Kerro Ashlynille, että voi miettiä, mikä olisi se kolmas lohikäärme
loitsua varten. Meluar suostui. Se pyysi viemään terveisiä ja kiittämään
sisartani.”
”Minä kerron. Tuo on
päivän paras uutinen ja piristää sisartasi varmasti. Hän kaipaa sellaista.”
”Mitä on tapahtunut?
Luulin hänen ilahtuvan, kun pariuduit Dastinin kanssa.”
”Hän olikin iloinen
siitä, mutta vaikuttaa siltä, että kumppanini ratsastaja haluaa vain seksiä.
Päättelen sen perusteella, mitä Ashlyn välitti minulle heidän keskustelustaan.”
”Se typerys. Olisi nyt
vain kertonut tunteistaan.”
”Ehkä hän ei vielä
osaa sanoa niistä mitään.”
”Se voi olla
mahdollista.”
Aisha pudisteli päätään. Hän ei halunnut vielä palata
Silvestraan. Hän näki kukkia, jotka halusi poimia. Sinisiä, keltaisia ja
punaisia. Hän ryhtyi poimimaan niitä ja säpsähti, kun Eldrondin viereen
ilmestyi liiankin tuttu lohikäärme, Goji. Sen ratsastaja ei näyttänyt yhtään
tyytyväiseltä.
”Sinun pitäisi olla Silvestrassa lepäämässä. Sinun on
vaarallista lentää!” Tylan tiuskaisi. Aisha vain kohotti kulmiaan. Hän ei ollut
sairas, vain raskaana.
”Minua ei väsytä ja halusin poimia kukkia.”
”Näin kaukana Silvestrasta? Lähempänäkin olisi ollut.”
”Mutta ei sellaisia, mitä halusin.”
Aisha joutui miettimään tarkkaan, mitä sanoisi. Tehtävä oli
suoritettu, mutta siitä ei saanut vielä puhua. Ashlyn päättäisi, koska siitä
kerrottaisiin muille ratsastajille.
”Miten minusta tuntuu, että jätät minulle nyt jotain
kertomatta?”
”En tiedä, koska se on väärä tunne.”
”Aisha…”
”Minä tulin vain poimimaan kukkia. Pistä vaikka Goji
kysymään Eldrondilta.”
”Eldrond, jos Goji
kysyy, niin me tulimme poimimaan kukkia. Emme voi paljastaa vielä tehtäväämme,
koska Ashlyn päättää, milloin muut saavat tietää.”’
”Tämä ymmärretty.”
Aisha jatkoi kukkien poimimista ja yritti olla välittämättä
Tylanista.
”Mitä te teitte oikeasti täällä?”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti