25.luku
Kyriannella oli paljon mietittävää. Hän oli kuvitellut
tulevansa Silvestraan ja voivansa jatkaa suhdettaan Donlafiin. Sitten hän
olikin nähnyt tämän suutelevan toista naista ja myöhemmin he olivat päätyneet
harrastamaan seksiä, jonka jälkeen mies oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Kyrianne ei tiennyt, missä heidän suhteensa nyt meni. Rakastiko mies häntä
enää? Tyttö oli sanonut rakastavansa miestä yhä, mutta ei ollut kuullut miehen
sanovan omista tunteistaan mitään. Seksi kelpasi kuten aina. Kyrianne arveli
Donlafin rakastavan häntä, ei tämä muuten olisi ehdottanut kihlausta, tosin se
pidettiin kaikilta salassa. Tai sitten mies oli tehnyt ehdotuksensa vain
saadakseen säännöllistä seksiä.
Aivan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi mietittävää,
Ashlyn oli kertonut suunnitelmastaan koskien jotain lohikäärmettä ja kysynyt,
haluaisiko Kyrianne ryhtyä sen uudeksi ratsastajaksi. Miettimistä siis riitti
paljon. Onneksi Ashlyn oli suostunut antamaan hänelle miettimisaikaa. Kyrianne
ei ollut koskaan edes kuvitellut voivansa olla jonain päivänä
lohikäärmeratsastaja.
Donlaf näki Kyriannen seisovan parvekesyvennyksessä. Tyttö
näytti miettivän ankarasti jotain. Donlaf tunnisti merkit, jäykistynyt olemus,
otsa kurtussa, sormien ja jalkojen rummutus. Hän käveli hiljaa tytön taakse ja
näykkäisi hellästi korvasta tätä.
”Mitä mietit?”
”Kaikenlaista, muun muassa meitä kahta”, Kyrianne vastasi
jättäen mainitsematta lohikäärmeratsastajaksi ryhtymisestä. Se oli ollut
Ashlynin toive.
”Mitä meistä kahdesta?”
”Olen tässä miettinyt, että oletko ollut kanssani vain yhden
asian vuoksi. Me menimme kihloihin Raven Hollowssa ja halusit salata sen
kaikilta. Emme olleet koskaan edes julkisesti yhdessä. Sain mustasukkaisena
katsella sinua liehittelemässä muita tyttöjä voimatta sanoa mitään. Kun olimme
kahden ja yritin puhua siitä, et suostunut kuuntelemaan. Väitit minun
kuvittelevan omiani. Sitten myöhemmin viettelit minut sänkyysi yhä uudestaan ja
uudestaan.”
Donlaf vaihtoi painoa jalalta toiselle tuntien itsensä
pikkupojaksi, joka oli jäänyt kiinni kepposesta. Mitä hän voisi sanoa? Hänellä
oli tunteita Kyriannea kohtaan, mutta ei mies osannut määritellä niitä. Hän
nautti seksistä, oli aina nauttinut. Tytön kanssa se oli erityisen mukavaa. Nyt
sanat piti valita tarkkaan, ettei vahingossakaan sanoisi jotain pahasti väärin.
”Sinä tiedät isäni. Hän ei olisi hyväksynyt sinua koskaan.”
”Niin, koska en ollut varakkaasta perheestä. Ihme, että
ylipäätään kapinoit häntä vastaan, vaikkakin teit sen salassa.”
”Isälle on vaikea sanoa ei, kun hän jotain päättää. Hänhän
piti kaikkia, jotka eivät olleet samalla varallisuustasolla itseään
alempiarvoisina.”
”Se tuli huomattua ja kuultua liiankin monta kertaa. En
kuitenkaan ymmärrä, miksi suhteemme piti salata, joka ei ilmeisesti merkinnyt
sinulle mitään”, Kyrianne sanoi.
”Kyllä se merkitsi.”
”Se tuli huomattua. Sinulle merkitsi vain se, että pääsit
sänkyyn kanssani.”
”Olet väärässä.”
”Minulla on aivan erilainen mielikuva.”
Donlaf ei osannut enää sanoa mitään. Niinpä hän kiskaisi
Kyriannen lähelleen ja suuteli tätä tavalla, jonka toivoi kertovan hänen
tarkoittaneen sanojaan. Valitettavasti miehen kädet eivät olleet järjen kanssa
samaa mieltä ja vaeltelivat Kyriannen vartalolla, kunne mies piteli poskeaan
tytön läimäytettyä.
”Olin oikeassa. Olin sinulle vain jokin… seksilelu.”
Kyrianne ei katsonut taakseen lähtiessään kävelemään
sisälle. Hän lähes juoksi makuukammariinsa ja lukitsi oven perässään. Hän ei
halunnut päästää Donlafia sinne nyt.
**
Visnor oli raivoissaan kuultuaan rajan ylitse levinneistä uutisista
Joan jo pariutuneen. Se tarkoitti sitä, että hänen ja Trilesin suunnitelmat
menivät pieleen. Jos Nafari olisi tuonut viestiä ajoissa, niin kaksikko olisi
voinut onnistua, mutta siitä naikkosesta ei ollut kuulunut sanaakaan. Visnor
arveli naisen tulleen toisiin ajatuksiin ja se ärsytti. Hän oli halunnut kostaa
ja nyt se mahdollisuus oli viety heiltä molemmilta.
Triles ei pitänyt kuulemistaan uutisista myöskään. Ainoa,
joka otti ne rennosti, oli Meluar. Sitä kostoa hautova kaksikko ei ymmärtänyt.
”Se on ollut nyt omituinen pari päivää, kummallisen
rauhallinen. Aivan kuin se suunnittelisi jotain, mikä ei kuitenkaan voi olla
mahdollista”, Triles sanoi.
Meluarin teki mieli hymähtää. Se todella suunnitteli jotain
tai oikeastaan sen puolesta suunniteltiin ja se vain odotti suunnitelman
toteutumista. Se ei malttanut odottaa, että pääsisi pois Astarista ja kauaksi
Trilesistä ja Visnorista. Se toivoi uuden ratsastajansa olevan paljon mukavampi
kuin nykyinen.
**
Ashlyn tunsi olevansa humalassa. Hän oli kaatanut itselleen
seansoa ja sitten niitä lasillisia olikin jo mennyt useampia. Alkoholiin
tottumaton tyttö ei osannut arvioida yhtään, koska oli juonut liikaa. Arsen,
joka oli ehtinyt katsella kuningattarensa juomista, ajatteli, että nyt sai
riittää.
”Ashlyn, etköhän sinä ole nyt juonut liikaa”, mies totesi
ottaen juuri täytetyn lasin tytön kädestä.
”En. Annash se thänne.”
”En anna. Sinä lähdet nukkumaan pääsi selväksi. Minä vaikka
kannan sinut, jos et suostu kävelemään.”
”Shinä olet epäreiluh.”
Arsen ei jäänyt odottamaan sitä, että Ashlyn pääsisi itse
ylös tuolista, vaan nosti tytön syliinsä ja lähti kantamaan tätä kohti
makuukammaria. Ashlyn vain kikatti ja makuukammarinsa ovelle käänsi Arsenin
päätä voidakseen suudella tätä.
Arsen tunsi Ashlynin halukkuuden, mutta epäröi tytön
humalatilan vuoksi. Hän ei halunnut käyttää kuningatartaan hyväksi. Tai ei se
olisi ollut hyväksikäyttöä, mutta siltä se saattaisi myöhemmin tuntua. Mies ei
halunnut Ashlynin katuvan myöhemmin.
”Riisu minut”, tyttö pyysi ja se hälvensi kaikki epäröinnit
miehen mielestä. Arsen sulki makuukammarin oven lukiten sen, laski Ashlynin
seisomaan lattialle ja suuteli tätä ahnaasti ryhtyen riisumaan molempien
vaatteita.
Arsen hyväili tyttöä kaikkialta keskeyttämättä suudelmia.
Hän murahti tuntiessaan Ashlynin tarttuvan hänen kovuuteensa ja liikutti
lantiotaan vaativasti. Mies oli kärsimätön, hän halusi helpotusta oloonsa ennen
kuin tyttö sammuisi. Niinpä Arsen kantoi Ashlynin sängylle ja työntyi sisään
liikkuen nopeassa tahdissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti