17.luku
Tylan tunsi kylmien väreiden menevän selkäänsä pitkin. Hän
ymmärsi vasta nyt menneensä aivan liian pitkälle. Aisha oli lähtenyt, eikä mies
tiennyt, näkisikö hän koskaan tätä enää. Kaikki näkivät Tylanin kasvojen ilmeen
ja koko olemuksen valahtavan vihaisesta surulliseksi.
”Goji, hän on lähtenyt
ja se on minun syyni.”
”Yritin saada sinua
puhumaan hänen kanssaan. Syytä vain itseäsi.”
”Oliko tämä se, mitä
et suostunut kertomaan?”
”Oli.”
”Mihin päin hän lähti?
Tiedätkö yhtään?”
”En voi sanoa sitä.”
Tylan kääntyi Ashlynin puoleen epätoivon paistaessa
silmistään.
”Mihin päin sisaresi lähti?”
”Miksi minä sen sinulle kertoisin? Sinä aiheutit hänen
lähtönsä”, tyttö tokaisi tylysti.
”Tiedän. Ashlyn, pyydän. Goji ei suostu kertomaan.”
”En halua Aishan kärsivän enää yhtään sinun vuoksesi.”
Ashlyn ei tuntenut yhtään sääliä Tylania kohtaan. Etsiköön
mies Aishan, jos niin halusi.
”Ashlyn…” Arsen yritti suostutella.
”Ei, Tylan itse tietää, mitä on sanonut sisarelleni ja
kohdellut häntä. Aisha ei olisi lähtenyt, ellei olisi kokenut oloaan
sietämättömäksi täällä.”
Katsomatta muihin tyttö lähti kävelemään sisälle. Hänen oli
päästävä lepäämään ja otettava vastaan henkivartijansa mahdollinen saarna.
”Haluan erota tehtävästäni”, Samira ilmoitti.
”Miksi?
”En hoitanut työtäni kunnolla.”
Ashlyn ei ymmärtänyt henkivartijaansa. Tytöllä kesti
ymmärtää, mitä tämä tarkoitti.
”Samira, älä syytä itseäsi minun tempauksestani. Et olisi
voinut estää sitä tapahtumasta.”
”Olin jo melkein luonasi, kun lähditte. Olisin ehkä voinut
estääkin.”
”Olisin lähtenyt joka tapauksessa”, Ashlyn sanoi.
”Oletko varma, ettet halua minun eroavan?”
”Olen. Olinko liian ankara Tylanille?”
”Et. Sen miehen piti saada ymmärrettyä tehneensä väärin
Aishaa kohtaan.”
**
Aisha ei päässyt kävellen pitkälle, kun hän jo pysähtyi. Hän
näki taivaalla vaaleansinisen välkähdyksen ja totesi Ashlynin palanneen. Se
tarkoitti sitä, että hänen lyhyt viestinsä löydettäisiin pian. Aisha kiipesi
puuhun ja kävi istumaan paksulle oksalle. Lähteminen olikin vaikeampaa kuin hän
oli kuvitellut.
”Aisha, kuuletko
minua?” Goji tiedusteli.
”Kuulen, en ehtinyt
pitkälle. Sydämeni itkee verta. Tämä on vaikeampaa kuin kuvittelin. En pysty
jättämään Eldrondia, mutta en pysty tulemaan takaisinkaan. En kestä olla ratsastajasi
lähellä.”
”Hyvä, sitten sinut on
helpompi löytää.”
”Sano Ashlynille,
ettei lähde etsimään minua.”
”Hän ei ole lähdössä,
vaan Tylan on.”
Aisha yllättyi. Tylan oli lähdössä etsimään häntä.
”Anteeksi, voitko
toistaa? Ymmärsin varmasti nyt jotain väärin.”
”Et ymmärtänyt. Se
taliaivo ymmärsi vihdoin menneensä liian pitkälle. Hän on kuin lyöty mies. Hän
ei ole juomassa itseään humalaan, jos sitä mietit. Hän yritti kysyä minulta ja
sisareltasi, mihin suuntaan lähdit, mutta emme kertoneet. Tylan on epätoivoinen.”
”Saanko miettiä
hetken?”
”Toki. Hän ei muuten
tiedä mitään keskustelustamme.”
”Hyvä.”
Ashlyn ei tiennyt, mitä ajatella tai tuntea. Tylan oli
satuttanut sanoillaan ja teoillaan pahasti. Oliko mies ymmärtänyt vihdoin sen
kaiken? Toivottavasti. Aisha päätti ottaa riskin ja selvää siitä.
”Hyvä on. Lähdin kyllä
Torlanin suuntaan, mutta näen Silvestran hyvin tästä ison tammen oksalta, missä
istun.”
”Ah, näenkin sinut.
Tylan vaati päästä lentämään ja yrittämään löytää sinut. Tulemme kohta sinne.”
Tyttö jäi istumaan oksalle ja katseli alas, kun Goji
laskeutui puun lähelle ja Tylan käveli hitaasti puuta kohti.
”Aisha, voitko tulla alas?”
”Miksi?”
”Koska juttelisin mieluiten kasvotusten kanssasi.”
”Kas kummaa, sehän on vastoin sanojasi, jotka sanoit
aiemmin, joten en tule.”
”Anteeksi, Aisha,
siitä, mitä seuraavaksi teen.”
Aisha ei ymmärtänyt, mitä Goji tarkoitti, mutta sitten tyttö
huomasi olevansa maan kamaralla, eikä enää oksalla istumassa.
”Goji!”
”Tämän verran autan
häntä sinun suhteen. Enempää en. Nyt lapset, selvittäkää välinne, niin voimme
kaikki palata kotiin.”
Goji varmisti, että molemmat ymmärsivät sen sanat ja käveli
kauemmaksi pitäen kaksikkoa silmällä.
Aisha laittoi kätensä puuskaan ja tuijotteli maahan. Hän ei
halunnut nähdä Tylanin mahdollista jäätävää katsetta, jonka oli jo pari kertaa
nähnyt. Tylan potki maata järjestäessään ajatuksiaan.
”Kuule, olen ollut suuri törppö”, hän aloitti, eikä päässyt
sen pidemmälle.
”No niin olet. Sinä välttelit minua yhden pienen kinan
vuoksi, etkä suostunut puhumaan minulle mitään. Haukuit minut pystyyn, koska
autoin sisartani. Teit olostani Silvestrassa todella kurjan, enkä kestänyt enää
sitä, joten päätin lähteä. Kun Goji kertoi minun suunnittelevan, et edes tullut
kysymään minulta, vaan ryhdyit juopottelemaan. Sänkyyn minä kyllä kelpasin
erinomaisesti. Nyt se on loppu. Heti kun pystyn tästä jatkamaan, lähden
kävelemään alkuperäisen suunnitelmani mukaisesti kohti Torlania. Ashlyn teki
valtakirjan, joka tekee minusta Torlanin linnanvaltiattaren, jotta pääsen mahdollisimman
kauas sinusta. Jätin Eldrondinkin sinun vuoksesi. Se kyllä seuraa minua
myöhemmin perästä, kunhan pystyy lentämään. En ymmärrä, miksi menin koskaan
rakastumaan mieheen, joka ei osaa rakastaa ketään!” Aisha purki kaiken pahan
olonsa huutamalla. Hän ei ymmärtänyt, miksi Tylan hymyili hänen sanojensa
jälkeen. ”Mikä sinua nyt noin paljon huvittaa?”
”Ehdin jo harkita kaappaavani sinut mukaani, kahlita
sänkyyn, kunhan saan pitää lähelläni ihmisen, jota rakastan enemmän kuin
elämää.”
”Loistavaa, törppö.
Tätä minä olen odottanut kuulevani koko ajan, kun olen yrittänyt takoa järkeä
tuohon paksuun kalloosi.”
Aisha nosti katseensa ja vain tuijotti Tylania. Oliko tyttö
varmasti kuullut oikein?
”Sinä…” hän sai vain järkytykseltään sanottua.
”Rakastan sinua. Kun Ashlyn sanoi sinun lähteneen, eikä
suostunut kertomaan, mihin suuntaan olit menossa, minusta tuntui kuin joku
olisi iskenyt veitsen syvälle sydämeeni. Pelkäsin menettäneeni sinut
lopullisesti.”
”Sinä sanoit, ettet halua nähdä minua enää silmissäsi”, Aisha
kuiskasi.
”En kuitenkaan tarkoittanut sitä. Olen ollut liian jääräpää.
Miehinen ylpeyteni ei suostunut antamaan periksi. Tarvittiin menettämisen pelon
toteutuminen ennen kuin ymmärsin.”
Tyttö tiputti laukkunsa maahan ja puri huultaan. Tylanin
sanoista huolimatta häntä pelotti lähestyä. Entä jos hänet torjuttaisiin? Että
mies vain sanoi rakastavansa häntä estääkseen hänen lähtemisen.
”Mistä tiedän, ettet nyt valehtele minulle?”
Tylan veti Aishan lähelleen ja suuteli antaen kaikkien
tunteidensa näkyä suudelmassa. Tyttö voihkaisi hiljaa ja lähes takertui
Tylaniin vastatessaan suudelmaan.
”Vieläkö epäilet sanojeni aitoutta?” mies kysyi käheästi
päästämättä Aishaa mihinkään, eikä tämä olisi halunnutkaan.
”En.”
”Tuletko kanssani takaisin?”
Aisha nyökkäsi ja nauroi Tylanin pyörittäessä häntä ilmassa
ympäri.
”Ehkä minun pitäisi tehdä näin aina, kun alat vältellä minua
jonkin kinan tai riidan vuoksi.”
”Sitten ehdottomasti kahlitsen sinut sänkyyni loppuelämäsi
ajaksi”, mies totesi saaden Aishan vain nauramaan.
”Luulen, ettei sisareni tai Eldrond pitäisi siitä, vaikka
itseäni ajatus miellyttääkin. Mutta Tylan, olin tosissani. En halua enää joutua
tuntemaan niin kuin olen vuoksesi tuntenut. Jos minä joudun tekemään
lähtöpäätöksen vielä kerran, niin se on sitten lopullinen.”
Tylan nyökkäsi vakavana. Hän ei aikonut enää pilata tätä
suhdetta. Hän oli jo ollut vähällä menettää Aishan lopullisesti, eikä
todellakaan halunnut kokea sitä enää uudestaan.
**
Visnor hykerteli tyytyväisenä. Hänen kätyrinsä Silvestrassa
oli lähettänyt viestin, että Joa pystyi jo kantamaan ratsastajaansa. Se
tarkoitti sitä, että sieppaussuunnitelman pystyi pian toteuttamaan. Sieppaus
voitiin toteuttaa, yksityiskohtia piti vain hioa.
”Triles, sain viestin Silvestrasta, kätyriltäni”, mies sanoi
rikostoverilleen.
”Sinulla oli muitakin kätyreitä kuin minä?”
”Oli ja on edelleen. Kostomme toteuttaminen lähestyy. Joa
pystyy kantamaan ratsastajaansa. Vielä vähän lisää odottamista ja saamme
haluamamme.”
Triles virnisti ilkeästi. Kärsivällisyys oli ollut koetuksella,
mutta kosto oli odottamisen arvoista. Hän halusi saada Naneasta ja Ashlynistä
viihdykettä sänkyynsä. Jos miehestä tulisi kuningas, hänen olisi helppo määrätä
Nanea rakastajattarekseen ja siihen ei voinut esittää vastalauseita.
Meluar pudisteli päätään. Se päätti jättää lohikäärmetaialla
vihjeen etsijöille, jotta nämä löytäisivät siepatut mahdollisimman nopeasti ja
suojelisi tyttöjä. Se päätti antaa vaikka henkensä tyttöjen vuoksi. Meluar ei
aikonut suostua parittelemaan Joan kanssa, vaikka kiimassa olevaa
naaraslohikäärmettä olikin vaikea vastustaa.
”Kuka muuten se kätyrisi on?” Triles halusi tietää.
”Nafari.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti