sunnuntai 14. joulukuuta 2014

27.luku

27.luku

Kyrianne, Ashlyn, Aisha ja Samira siirtyivät lohikäärmeineen Astarin ja Arysian rajan lähelle. He olivat päässeet lähtemään kenenkään huomaamatta. Ashlyn oli ottanut mukaansa loitsun, jonka lohikäärmeet lausuisivat ja näytti sen niille.
”Meluar, kuuletko minua?”  Aisha kutsui.
”Kuulen, onko nyt aika?”
”On. Pääsetkö lähtemään rajalle?”
”Pääsin, olin jo sanonut Trilesille haluavani liikuntaa. Hän käski minun lähteä lentelemään. Onko uusi ratsastajani mukananne?”
”Tietysti.”

Kyrianne henkäisi ihastuksesta, kun oranssi lohikäärme, jossa oli mustia raitoja, laskeutui heidän lähelleen. Tuoko olisi hänen kohta? Se oli upea.
”Hän vaikuttaa mukavalta.”
”Sitä hän onkin, Meluar. Haluatko sanoa hyvästit Trilesille?” Aisha kysyi.
”En. Aloittakaa.”
Ashlyn antoi merkin Joalle, Imericille ja Eldrondille. Meluar tunsi siteen katkeavan ja uuden syntyvän. Trilesin karjaisu jostain kauempaa paljasti taian onnistuneen. Meluar katsoi tyttöä, jota ei ollut ennen nähnyt.
”Kuuletko sinä minua?” se kysyi.
”Kuulen. Tämä on niin hämmentävää.”
”Se on aina, kun ratsastajan ja lohikäärmeen välinen side syntyy. Kiitos, kun suostuit.”
”Se oli minulle suuri ilo.”

Ashlyn laskeutui maahan Joan selästä ja asteli Meluarin luokse.
”Meluar, muistatko sen päivän, jolloin perheeni poltettiin?” hän kysyi.
”Muistan. Se kuuluu päiviin, jolloin en olisi halunnut olla lohikäärme.”
”Mitä sinä muistat siitä päivästä?”
”Muistan katselleeni tulipaloa ja että joku toinenkin lohikäärme oli siellä, mutta se ei suostunut näyttäytymään. Ei edes kertonut nimeään, sen ratsastaja puhui kanssani, mutta hänkään ei sanonut nimeään.”
”Minä tiedän. Sinä puhuit minun kanssani silloin. Joa oli juuri riittävän vahva kantaakseen minua ja halusin oman itseni vuoksi nähdä sen tulipalon. Minun oli helpompi hyväksyä se. Kuten silloin sanoin, olisin muuttanut menneisyyttä, jos olisimme Joan kanssa näyttäytyneet. Sehän ei ollut edes kuoriutunut silloin.”
”Sinä sanoit ajattelevasi minua lämpimästi tulevaisuudessa. Nyt ymmärrän, mitä tarkoitit sillä. Olen sinulle paljosta kiitollinen, kun järjestit minulle paremman ratsastajan. Hän on juuri sellainen sydämeltään, jota toivoin. Sydämelliset kiitokseni.”
”Ole hyvä vain. En surrut sitä, että jouduin karkottamaan Trilesin ja Visnorin, he olivat ansainneet sen. Sinä olit syytön kaikkeen, jouduit vain mukaan ratsastajasi ahneuden vuoksi. Siksi halusin yrittää auttaa sinua jotenkin ja istuin kirjastossa lukemassa kirjoja. Halusin saada sinut pois Trilesin luota. Onneksi löysimme Aishan kanssa keinon, jota olin kaivannut.”
”Miten muut Silvestrassa suhtautuvat tähän?”
”He eivät vielä tiedä. En halunnut kertoa vielä muille, koska en ollut varma, onnistuisimmeko. Joa välittää tietoa meidän puhuessamme eteenpäin.”
Meluar tyytyi painamaan päätään nyökkäyksen merkiksi. Se oli saanut nyt uuden ratsastajan ja saisi palata Silvestraan, joka oli aina ollut sen koti.

**

Nanea ja Tadaleth työskentelivät yhdessä suunnitellen kruunajaisten ja häiden tarjoilua. Ne oli päätetty pitää samana päivänä, sillä Ashlyn oli sanonut, ettei halunnut kahta suurta juhlaa eri päiville. Se helpotti myös ihmisten kutsumista, sillä kaukaisimmat vieraat kuljetettaisiin lohikäärmeiden avulla pitkien matkustusaikojen vuoksi.
”Meidän pitää palkata piikoja avuksi, jotta saamme kahdessa viikossa kaiken tehtyä”, Nanea totesi kaksikon saatua päätettyä tarjoilusta. ”Kun lupasin Ashlynille huolehtia koristeluista ja muista järjestelyistä, en osannut kuvitella sen olevan näin iso työ.”
”Häiden ja kruunajaisten järjestely on iso työ yhdelle päivälle. Olen samaa mieltä tuossa piikojen palkkaamisesta. Lähetän heti pari ratsastajaa suorittamaan sitä tehtävää.”
”Älä lähetä Zoltania, hän saa lähteä hakemaan ompelijaa. Ashlynillä ei ole vieläkään hääpukua. Hän sanoi haluavansa sellaisen, jossa voi olla myös kruunajaisissa. Hän ei kuulemma halua perinteistä hääpukua.”
”Hän ei halua valkoista?”
”Ei, hän sanoi haluavansa vaaleansinisen mekon ja sen pitää olla yksinkertainen, mutta hieno.”
”No, hän on kuningatar ja hän saa päättää, millaiseen mekkoon pukeutuu omana hääpäivänään. Hänen päivähän se on. Olen muuten onnellinen, että hän sai haluamansa. He sopivat mielestäni Arsenin kanssa niin hyvin yhteen.”
”Niin minustakin. Haluaisin itsekin miehen, joka rakastaa minua”, Nanea huokaisi.
”Sinullahan on Zoltan?”
”Niin on, mutta en minä tiedä, mitä hän tuntee minua kohtaan. Hän ei puhu tunteistaan. Hän on vain sanonut pitävänsä minusta, mutta minusta tuntuu, että hän tuntisi enemmän.”
”Sinun pitää panna hänet tilanteeseen, jossa hänen on pakko kertoa.”
”En haluaisi tehdä Aishan tavoin, eli lähteä täältä pois. En pysty siihen. Rakastan Zoltania liikaa.”
”Entä jos sanot hänelle, ettet voi jatkaa hänen kanssaan, jos hän ei kerro tunteistaan?” Tadaleth ehdotti. ”Tai sitten sille miehelle erittäin paha, ryhdyt pihtariksi.”
Nanea nauroi jälkimmäiselle ehdotukselle, se todella olisi erittäin paha asia Zoltanille.
”Tuo jälkimmäinen kuulostaa julmalta, etenkin kun ajattelee Zoltania.”
”Siksi se voisi ehkä toimiakin.”
”Luuletko sen onnistuvan?”
”Uskoisin niin, sinun ei auta kuin kokeilla.”
Tyttö nyökkäsi ja lähti etsimään rakastaan Tadalethin mennessä lähettämään ratsastajia palkkaamaan piikoja.

**

Tylanin oli vaikea uskoa sitä, mitä Goji kertoi. Se oli ennenkuulumatonta, kukaan ei ollut tehnyt sitä koskaan aikaisemmin. Aisha oli siis silloin aikaisemmin käynyt juttelemassa Meluarin kanssa. Olihan se mukavaa, että Meluaria oli autettu, mutta tyttö oli asettanut itsensä ja vauvan vaaraan ja sitä Tylan ei sulattanut. Nyt hän todella kahlitsisi tytön sänkyyn ja pitäisi siinä ainakin häihin asti.
Aisha ei tiennyt rakkaansa ajatuksista ja tuli hyräillen makuukammariin. Se loppui kuin seinään, kun hän näki miehen kasvojen ilmeen.
”Mistä sinä nyt olet vihainen?” hän kysyi.
”Goji kertoi, mitä olette tehnyt. Nyt tiedän, mitä teit silloin yksi päivä rajalla, kun valehtelit. Sinä olit juttelemassa Meluarin kanssa ja asetit itsesi vaaraan! Sekä tulevan lapsemme!”
”Minä en ollut silloin vaarassa, Eldrond oli mukanani, joko sen unohdit?” Aisha tiuskaisi. Hän alkoi pikkuhiljaa suuttua, sillä he olivat sopineet jo tämän asian.
”En ole unohtanut. Sinun olisi pitänyt kertoa tämän päiväisestä etukäteen!”
”Sekö sinua suututtaa, ettet saanut tulla mukaan? Minä en päättänyt, ketkä lähtevät mukaan, vaan sen teki Ashlyn.”
”Minua suututtaa se, että asetit itsesi jälleen vaaraan. Sinä lupasit kertoa kaikki, mitkä liittyvät vauvaan.”
”Niin lupasin, mutta tämä ei liity siihen mitenkään.”
Tylan hengitti muutaman kerran syvään kuunnellen Gojin moitteita turhasta raivoamisesta. Sen mukaan mitään vaaratilannetta ei ollut. Se sanoi pyytäneensä Joalta muistikuvat ja ne kertoivat kaiken sujuneen ilman ongelmia.
”Anteeksi, taidan olla turhan herkkä sinun suhteesi nyt, kun olet raskaana.”
”Se vain osoittaa, että sinä välität minusta ja vauvasta. Minä arvostaisin suuresti, jos et heti olisi raivoamassa, vaan puhuisit ensin rauhallisesti ja kysyisit suoraan. Se tuntuisi mukavammalta”, Aisha sanoi. Tylan oli rauhoittunut niin nopeasti, että tyttö päätteli Gojin puuttuneen heidän riitaansa. Toisessa tilanteessa se olisi ollut epämukavaa, mutta tässä tilanteessa ei.
”Yritän muistaa tuon. Saiko Meluar uuden ratsastajan?”
”Sai, Kyriannen.”
”Hän vaikuttaa mukavalta ihmiseltä sen perusteella, mitä olen hänen kanssaan ehtinyt jutella.”
”Hän on aivan ihana ihminen. Meluarkin pitää hänestä. Se oli toivonut jalosydämistä ratsastajaa ja Kyrianne on kuulemma juuri sellainen. Olen siinä samaa mieltä.”
”Pääasia, että kaikki kääntyi hyvin. Minun ei käy sääliksi Trilesiä, hän tosin mahtaa olla ihmeissään tällä hetkellä.”
”Me kuulimme hänen karjaisevan sillä hetkellä, kun side katkesi.”
”Se oli oikein hänelle. Joidenkin ihmisten ahneutta ei vain huomaa ennen kuin tapahtuu jotain ikävää.”
”Totta. Minä taidan ottaa pienet torkut. Minulla on pitkä päivä takanani.”
”Onko kaikki hyvin?”
”On, minua vain väsyttää. Se kuuluu raskauteen. Tiedoksi muuten sinulle, Ashlyn sanoi minun seuraavan tehtäväni olevan hääjuhlaan ja kruunajaisiin osallistuminen.”
”Tuosta uutisesta minä pidän.”

”Tiedän, siksi sanoinkin sen.”
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

perjantai 21. marraskuuta 2014

26.luku

26.luku

Ashlynin päätä särki hänen herätessään. Hän muisti juoneensa illalla, mutta ei kunnolla sen jälkeen. Hän käänsi päätään ja näki Arsenin katsovan häntä.
"Mitä helvettiä sinä siinä teet? Minähän kielsin sinua tulemasta sänkyyni."
"Niinhän sinä teit, mutta eilen olit eri mieltä. Sinä suorastaan kerjäsit minua riisumaan itsesi ja olit erittäin halukas. En olisi halunnut käyttää humalatilaasi hyväkseni, mutta annoit minulle sen vaikutelman, että haluat minua. Meillä oli erittäin kiihkeä yö, joka saa luvan toistua", Arsen vastasi virnistäen ja tuli lähemmäksi suudellen tyttöä. Päänsärystään huolimatta Ashlyn tunsi haluavansa miestä yhä. Hän tunsi kuuluvansa tämän viereen ja niinhän se tulisi olemaan tulevaisuudessa sen jälkeen, kun heidät olisi vihitty ensin.
"Arsen... haluatko sinä vain seksiä?"
Mies yllättyi kysymyksestä. Tuota hän ei ollut osannut odottaa yhtään.
"Miksi sinä tuollaista kysyt?"
"No kun sinä olet aina viemässä minua sänkyyn, kun suutelet."
"On totta, että haluan sinut sänkyyni, mutta se ei ole pelkästään sitä, mitä haluan sinusta."
"Mitä sinä sitten haluat?" Ashlyn kysyi pidätellen hengitystään. Kuulisiko hän nyt sen, mitä oli toivonut jo pidemmän aikaa kuulevansa?
"Haluan sinut, sydämesi. Haluan sydämesi kuuluvan minulle."
"Mitä sinä yrität sanoa?"
"Että minä... minä.... että minä rakastan sinua", Arsen takelteli hetken sanoissaan. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin sanonut niitä sanoja kenellekään, joten tämä oli vielä uutta hänelle. Ashlyn tunsi sydämensä lyövän kiivaasti. Hän ei ollut uskonut kuulevansa noita sanoja. Ehkä hän nyt voisi antaa periksi ja sallia miehen jäädä makuukammariinsa.
"Et tiedäkään, kuinka paljon olen odottanut kuulevani nuo sanat. Rakastuin sinuun luultavasti sillä hetkellä, kun nappasit minut silloin, kun olin tuomassa Joan munaa takaisin. Luulin, ettet koskaan sanoisi minulle noin. Ajattelin, että haluat vain seksiä minulta ja se tuntui pahalta. Etenkin Joan pariutumisen jälkeen."
"Sittenhän me voisimme ottaa viime yön uusinnan nyt, kun olet selvinpäin", Arsen ehdotti irstaasti virnistäen.
"Mahdollisesti, jos vain keksit minulle ensin jostain jotain tähän päänsärkyyn."
"Siihen en voi auttaa, mutta..."
Arsen ei jatkanut lausettaan, vaan antoi kätensä liikkua peiton alla kohti tytön jalkoväliä ja tarkkaili tämän reaktioita. Hän työnsi pari sormeaan sisään ja liikutteli niitä nopeassa tahdissa. Ashlyniltä pääsi terävä henkäisy. Hän sulki silmänsä ja antoi miehen tehdä, mitä halusi hänelle. Arsenista oli erittäin mukavaa katsella toisen nautintoa ja hän teki kaikkensa saadakseen tytön laukeamaan. Hän siirtyi kokonaan peiton alle jaellen suudelmia tytön vartalolle ja liikkui huulineen sormien seuraksi.
Ashlyn voihkaisi ja hänen selkänsä taipui kaarelle. Kuumat väreet menivät pitkin vartaloa ja hän huohotti. Mies vain jatkoi hänen kiusaamistaan, eikä lopettanut, vaikka hän yritti anella. Vasta kun tunsi tietynlaisen värinän, Arsen tuli peiton alta, suuteli Ashlyniä ja suuteli tätä kiihkeästi. Työntötahti pysyi hitaana, mikä oli molemmille kiusallisen hidasta. Ashlyn aneli miestä nopeuttamaan tahtia, mutta tämä ei tehnyt niin.
"Arsen..."
"Minä tiedän, rakas."
Arsen nopeutti tahtia, koska ei itse enää kestänyt ja purkautui tytön sisään.
"Me taisimme juuri saattaa tulevan lapsemme alulle. Tai sitten meidän pitää vain harjoitella lisää.”
”Minun puolestani voimme harjoitella lisää.”

**

Kyrianne oli tehnyt päätöksensä, hän ryhtyisi lohikäärmeratsastajaksi. Hän etsi Aishan käsiinsä.
"Aisha, minä suostun", hän sanoi löydettyään ystävänsä.
"Hienoa."
"Suostut mihin?" Aishan seurassa ollut Tylan kysyi kuvitellen asian liittyvän tulevaan lapseen.
"Se on meidän kahden asia, ei liity vauvaan", Aisha vastasi. "Eldrond, missä sisareni on?"
"Viettämässä laatuaikaa Arsenin kanssa sisaresi makuukammarissa."
"Eli sitten kerron hänelle myöhemmin Kyriannen suostumisesta."
"Tuo on loistava uutinen. Välitän tiedon Imericille ja Joalle."
"Kiitos, Eldrond."
Aisha siirsi huomionsa Tylaniin, joka murjotti. Kyrianne ymmärsi jättää kaksikon rauhaan. Hän päätti lähteä seisoskelemaan tasanteelle. Siellä oli aina niin ihana seistä ja katsella alas. Yleensä siellä sai olla rauhassa, toivottavasti saisi nytkin.

Kyriannen toive ei toteutunut, sillä päästyään tasanteelle hän kuuli kovan suhahduksen ja sitten hänet olikin kaapattu ilmaan. Hän oli vähällä huutaa, mutta tajusi sitten olevansa Donlafin edessä. Tämä ohjasi Scaleon järven rantaan. Siellä mies auttoi tytön alas ja lohikäärme lensi jonnekin. He olivat kahden ja kaukana Silvestrasta. Eli ainoa keino päästä nopeasti pois oli lentää miehen kanssa takaisin.
"Mitä sinä nyt haluat?" tyttö tivasi.
"Viettää aikaa sinun kanssasi."
"Ihanko totta? Olisit voinut kysyä minulta ennen kuin kaappaat minut mukaasi. En pidä tästä."
"Et halua uimaan, minä ainakin ajattelin mennä."
Kyrianne nieleskeli voimatta irrottaa silmiään Donlafista, kun tämä riisui vaatteensa pois ja meni veteen.
"Tuletko sinä?" mies kysyi käveltyään riittävän pitkälle ja käännyttyään katsomaan tyttöä.
"Tulen, jos et kurki. Käänny ympäri."
"Ollaanpa sitä nyt niin siveitä."
Donlaf peitti käsillään silmänsä ja kurkki silmiensä välistä. Hän tunsi kiihottuvansa pelkästään katsellessaan alastonta Kyriannea, joka tuli hitaasti veteen pysähtyen, kun vesi ulottui olkapäiden kohdalle. Donlaf otti siinä vaiheessa kädet silmiltään ja siirtyi lähemmäksi. Hän kuuli Kyriannen henkäisevän hiljaa tämän tuntiessa hänen kiihottuneisuutensa.
"Donlaf..."
"Niin?" mies kysyi siirtyen seisomaan tytön taakse ja painoi lantiotaan tämän pakaroita vasten. Hän siirsi kätensä hyväilemään Kyriannen rintoja veden alla ja painoi tämän kaulalle suudelmia. Hän työnsi lantiotaan vielä eteenpäin ja tunsi pääsevänsä melkein sisälle.
"Oh..." tytöltä pääsi uuden tuntemuksen vallatessa. Tätä he eivät olleet ennen tehneet, vaikka mies kokeneempana oli varmasti. Varovasti Kyrianne työnsi takamustaan taaksepäin ja tunsi miehen siellä, missä ei koskaan aikaisemmin. Se sattui, mutta vesi tuntui vähän lieventävän kipua. Donlaf työntyi syvemmälle hitaasti.
”Sano heti, jos sinuun sattuu tai tämä tuntuu ikävältä.”
”Ei minuun enää satu. Tämä tuntuu…”
”Hyvältä?”
”Niinh”, Kyrianne voihkaisi, kun Donlaf työntyi täysin hänen sisäänsä ja alkoi liikkua nopeassa tahdissa. Tiukat lihakset kovan varren ympärillä tuntuivat liian ihanilta ja mies tuli muutaman työnnön jälkeen.
”Minä ehkä nautin seksistä kanssasi, mutta en halua sitä pelkästään. Minun piti isäni vuoksi liehitellä niitä muita tyttöjä. Minä nimittäin kerran mainitsin sinusta jotain liian lämpimästi ja sain ympäri korvia. Olen pahoillani, jos sain olosi kurjaksi tekojeni tähden. Minä olin koko ajan tosissani. Suunnittelin jo sitä, että karkaisimme yhdessä jonnekin.”
”Sinä siis yhä rakastat minua?”
”Olen koko ajan rakastanut, en vain saanut sanotuksi sitä.”
”Te miehet osaatte sitten olla raivostuttavia, kun ette osaa puhua ajoissa. Minä kerkesin jo miettiä, että pitääkö minun etsiä täältä joku toinen mies.”
”Se mies olisi saanut kokea raivoni.”
”Ai olisi vai?”
”Ehdottomasti. Vai kuvitteletko minun antavan muiden miesten koskea sinuun, kun sinä kuulut minulle? Kyrianne, nyt kun emme asu enää Raven Hollowssa, niin voin tehdä tästä virallista. Tuletko vaimokseni?”
Kyrianne kiljaisi ja hyppäsi miehen syliin kietoen jalkansa tiukasti tämän lanteiden ympärille. Hän tunsi miehen olevan valmis uuteen erään ja siirsi itseään niin, että Donlaf pääsi yhdellä, sulavalla työnnöllä sisään.
”Otan tuon myöntävänä vastauksena”, mies virnisti.

**

Nanea sovitti uutta mekkoaan, joka oli juuri tullut ompelijalta. Se oli syvänvihreä ja myötäili hänen muotojaan lantiolle asti ja helma leveni siitä kohdin. Se oli myös vähän rohkea, sillä kaula-aukko oli avonainen ja paljasti enemmän rintoja. Nanea oli varma, että Zoltan pitäisi siitä.
Miehen ajatteleminen sai tytön kurtistamaan kulmiaan. Hän oli monta kertaa yrittänyt kysellä Zoltanin tunteista, mutta tämä ei suostunut puhumaan niistä. Pahuksen mies. Miksi tämän piti olla niin pahuksen vaikea ja jääräpäinen?
”Mmh, tuosta mekosta minä kyllä pidän”, Zoltan sanoi tullen ovelle jääden tuijottamaan Naneaa ja hänen katseensa pysähtyi mekon kaula-aukkoon.
”Jotenkin arvasin sen ennalta.”
”Olenko minä niin ennalta-arvattava?”
”Olet”, tyttö naurahti. Hän päätti kiusata miestä vähän ja veti mekon miehustan yhdestä narusta, jolloin rinnat tulivat enemmän näkyviin. Nanea puri huultaan, ettei nauraisi Zoltanin näyttäessä siltä kuin pudottaisi silmänsä päästään.
Mies asteli peremmälle ja sulki oven perässään. Tuollainen kiusaaminen ei käynyt päinsä ilman seurauksia. Hetkessä hän oli harpannut heitä erottavat askeleet ja suuteli tyttöä kiihkeästi.
”Sinä kiusaat minua ja kuvittelet selviäväsi ilman seuraamuksia.”

”Niin minä kuvittelin”, Nanea vastasi ja hänen hengityksensä tiheni, kun Zoltan avasi miehustaa enemmän, jotta pääsisi koskettamaan rintoja paremmin. Tyttö voihkaisi hiljaa tuntiessaan sormien hyväilevän hellästi paljastunutta ihoa. Hitaasti mies riisui mekon Nanean yltä ja tämä seisoi alastomana hänen edessään. Tyttö perääntyi sängylle ja katseli miehen kiskoessa omat vaatteensa pois. Nanea totesi huvittuneena, ettei miestä tarvinnut kiihottaa enempää, sillä tämä oli jo valmis hommiin. Tyttö koukisti kutsuvasti sormeaan ja Zoltan ei voinut vastustaa kutsua.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

25.luku

25.luku

Kyriannella oli paljon mietittävää. Hän oli kuvitellut tulevansa Silvestraan ja voivansa jatkaa suhdettaan Donlafiin. Sitten hän olikin nähnyt tämän suutelevan toista naista ja myöhemmin he olivat päätyneet harrastamaan seksiä, jonka jälkeen mies oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kyrianne ei tiennyt, missä heidän suhteensa nyt meni. Rakastiko mies häntä enää? Tyttö oli sanonut rakastavansa miestä yhä, mutta ei ollut kuullut miehen sanovan omista tunteistaan mitään. Seksi kelpasi kuten aina. Kyrianne arveli Donlafin rakastavan häntä, ei tämä muuten olisi ehdottanut kihlausta, tosin se pidettiin kaikilta salassa. Tai sitten mies oli tehnyt ehdotuksensa vain saadakseen säännöllistä seksiä.
Aivan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi mietittävää, Ashlyn oli kertonut suunnitelmastaan koskien jotain lohikäärmettä ja kysynyt, haluaisiko Kyrianne ryhtyä sen uudeksi ratsastajaksi. Miettimistä siis riitti paljon. Onneksi Ashlyn oli suostunut antamaan hänelle miettimisaikaa. Kyrianne ei ollut koskaan edes kuvitellut voivansa olla jonain päivänä lohikäärmeratsastaja.

Donlaf näki Kyriannen seisovan parvekesyvennyksessä. Tyttö näytti miettivän ankarasti jotain. Donlaf tunnisti merkit, jäykistynyt olemus, otsa kurtussa, sormien ja jalkojen rummutus. Hän käveli hiljaa tytön taakse ja näykkäisi hellästi korvasta tätä.
”Mitä mietit?”
”Kaikenlaista, muun muassa meitä kahta”, Kyrianne vastasi jättäen mainitsematta lohikäärmeratsastajaksi ryhtymisestä. Se oli ollut Ashlynin toive.
”Mitä meistä kahdesta?”
”Olen tässä miettinyt, että oletko ollut kanssani vain yhden asian vuoksi. Me menimme kihloihin Raven Hollowssa ja halusit salata sen kaikilta. Emme olleet koskaan edes julkisesti yhdessä. Sain mustasukkaisena katsella sinua liehittelemässä muita tyttöjä voimatta sanoa mitään. Kun olimme kahden ja yritin puhua siitä, et suostunut kuuntelemaan. Väitit minun kuvittelevan omiani. Sitten myöhemmin viettelit minut sänkyysi yhä uudestaan ja uudestaan.”
Donlaf vaihtoi painoa jalalta toiselle tuntien itsensä pikkupojaksi, joka oli jäänyt kiinni kepposesta. Mitä hän voisi sanoa? Hänellä oli tunteita Kyriannea kohtaan, mutta ei mies osannut määritellä niitä. Hän nautti seksistä, oli aina nauttinut. Tytön kanssa se oli erityisen mukavaa. Nyt sanat piti valita tarkkaan, ettei vahingossakaan sanoisi jotain pahasti väärin.
”Sinä tiedät isäni. Hän ei olisi hyväksynyt sinua koskaan.”
”Niin, koska en ollut varakkaasta perheestä. Ihme, että ylipäätään kapinoit häntä vastaan, vaikkakin teit sen salassa.”
”Isälle on vaikea sanoa ei, kun hän jotain päättää. Hänhän piti kaikkia, jotka eivät olleet samalla varallisuustasolla itseään alempiarvoisina.”
”Se tuli huomattua ja kuultua liiankin monta kertaa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi suhteemme piti salata, joka ei ilmeisesti merkinnyt sinulle mitään”, Kyrianne sanoi.
”Kyllä se merkitsi.”
”Se tuli huomattua. Sinulle merkitsi vain se, että pääsit sänkyyn kanssani.”
”Olet väärässä.”
”Minulla on aivan erilainen mielikuva.”
Donlaf ei osannut enää sanoa mitään. Niinpä hän kiskaisi Kyriannen lähelleen ja suuteli tätä tavalla, jonka toivoi kertovan hänen tarkoittaneen sanojaan. Valitettavasti miehen kädet eivät olleet järjen kanssa samaa mieltä ja vaeltelivat Kyriannen vartalolla, kunne mies piteli poskeaan tytön läimäytettyä.
”Olin oikeassa. Olin sinulle vain jokin… seksilelu.”
Kyrianne ei katsonut taakseen lähtiessään kävelemään sisälle. Hän lähes juoksi makuukammariinsa ja lukitsi oven perässään. Hän ei halunnut päästää Donlafia sinne nyt.

**

Visnor oli raivoissaan kuultuaan rajan ylitse levinneistä uutisista Joan jo pariutuneen. Se tarkoitti sitä, että hänen ja Trilesin suunnitelmat menivät pieleen. Jos Nafari olisi tuonut viestiä ajoissa, niin kaksikko olisi voinut onnistua, mutta siitä naikkosesta ei ollut kuulunut sanaakaan. Visnor arveli naisen tulleen toisiin ajatuksiin ja se ärsytti. Hän oli halunnut kostaa ja nyt se mahdollisuus oli viety heiltä molemmilta.
Triles ei pitänyt kuulemistaan uutisista myöskään. Ainoa, joka otti ne rennosti, oli Meluar. Sitä kostoa hautova kaksikko ei ymmärtänyt.
”Se on ollut nyt omituinen pari päivää, kummallisen rauhallinen. Aivan kuin se suunnittelisi jotain, mikä ei kuitenkaan voi olla mahdollista”, Triles sanoi.
Meluarin teki mieli hymähtää. Se todella suunnitteli jotain tai oikeastaan sen puolesta suunniteltiin ja se vain odotti suunnitelman toteutumista. Se ei malttanut odottaa, että pääsisi pois Astarista ja kauaksi Trilesistä ja Visnorista. Se toivoi uuden ratsastajansa olevan paljon mukavampi kuin nykyinen.

**

Ashlyn tunsi olevansa humalassa. Hän oli kaatanut itselleen seansoa ja sitten niitä lasillisia olikin jo mennyt useampia. Alkoholiin tottumaton tyttö ei osannut arvioida yhtään, koska oli juonut liikaa. Arsen, joka oli ehtinyt katsella kuningattarensa juomista, ajatteli, että nyt sai riittää.
”Ashlyn, etköhän sinä ole nyt juonut liikaa”, mies totesi ottaen juuri täytetyn lasin tytön kädestä.
”En. Annash se thänne.”
”En anna. Sinä lähdet nukkumaan pääsi selväksi. Minä vaikka kannan sinut, jos et suostu kävelemään.”
”Shinä olet epäreiluh.”
Arsen ei jäänyt odottamaan sitä, että Ashlyn pääsisi itse ylös tuolista, vaan nosti tytön syliinsä ja lähti kantamaan tätä kohti makuukammaria. Ashlyn vain kikatti ja makuukammarinsa ovelle käänsi Arsenin päätä voidakseen suudella tätä.

Arsen tunsi Ashlynin halukkuuden, mutta epäröi tytön humalatilan vuoksi. Hän ei halunnut käyttää kuningatartaan hyväksi. Tai ei se olisi ollut hyväksikäyttöä, mutta siltä se saattaisi myöhemmin tuntua. Mies ei halunnut Ashlynin katuvan myöhemmin.
”Riisu minut”, tyttö pyysi ja se hälvensi kaikki epäröinnit miehen mielestä. Arsen sulki makuukammarin oven lukiten sen, laski Ashlynin seisomaan lattialle ja suuteli tätä ahnaasti ryhtyen riisumaan molempien vaatteita.

Arsen hyväili tyttöä kaikkialta keskeyttämättä suudelmia. Hän murahti tuntiessaan Ashlynin tarttuvan hänen kovuuteensa ja liikutti lantiotaan vaativasti. Mies oli kärsimätön, hän halusi helpotusta oloonsa ennen kuin tyttö sammuisi. Niinpä Arsen kantoi Ashlynin sängylle ja työntyi sisään liikkuen nopeassa tahdissa.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

maanantai 17. marraskuuta 2014

24.luku

24.luku

Aisha puri huultaan. Hän yritti keksiä vastausta, sillä kukkien poiminta ei näyttänyt menevän läpi.
”Sanoinhan jo, halusin poimia kukkia”, hän yritti vielä, mutta näki, ettei Tylan uskonut häntä. ”Mitä minä voin sanoa, että uskot minua?”
”Miten olisi totuus? Se, että purit huultasi, kertoo sinun valehtelevan. Sinulla oli jokin syy tulla tänne. Et kai ollut viemässä viestiä Visnorille ja Trilesille?”
”Miten voit edes kuvitella sellaista? Miksi minä veisin viestiä ihmisille, joita vihaan koko sydämestäni, koska heidän takiaan menetin perheeni? Tuo on loukkaavaa.”
”Mitä sinä sitten teet lähellä Astarin ja Arysian rajaa?”
Aisha päätti kertoa totuuden niin läheltä kuin uskalsi.
”Tulin suorittamaan minulle annettua tehtävää. Sen enempää en voi kertoa.”
”Mitä tehtävää? Kuka sen antoi?”
”Sanoin jo, etten voi kertoa.”
”En pidä siitä, että salaat minulta asioita. Olen lapsesi isä, minulla on oikeus tietää.”
”Olen pahoillani, rakas. Tämä ei liity lapseemme millään tavalla. En voi pettää saamaani luottamusta kertomalla tehtävääni.”
”Tämä ei jää tähän”, Tylan sanoi siristäen silmiään ja harppoi Gojin luokse nousten sen selkään. Hetken päästä kaksikko oli kadonnut ja Aisha tunsi itsensä voimattomaksi. Hän oli halunnut kertoa totuuden Tylanille, mutta ei ollut halunnut pettää sisarensa luottamusta.
”Oletko kunnossa?” Eldrond kysyi huolissaan vaistotessaan ratsastajansa ahdistuksen.
”Olen. Halusin kertoa Tylanille totuuden, mutta en voinut pettää Ashlynille antamaani lupausta. Tiedän, että kuulen tästä vielä myöhemmin.”
”Hän vaikutti erittäin päättäväiseltä.”
”Sitä hän onkin. Olen varma, että hän yrittää puristaa totuuden minusta vielä, kun pääsemme takaisin. En vain tiedä, mitä voin vastata. Ehkä minun on parempi etsiä sisareni ja kysyä häneltä.”
”Se voi olla hyvä idea. Tai sitten hän on jo voinut kertoa kaikille, mitä me suunnittelemme.”
”Voi olla, en tiedä sisareni suunnitelmia.”
”Haluatko lähteä takaisin?”
”Kohta, haluan rauhoittua ensin.”
”Hyvä idea. Olen valmis heti, kun sinäkin olet.”
Aisha ei vastannut enää Eldrondille. Hänen ajatuksensa olivat täysin Tylanissa. Toivottavasti mies ei kovin pahasti suuttunut.

**

Ashlyn oli tyytyväinen kuultuaan Joalta Aishan onnistuneen. Nyt hänen piti miettiä, minkä lohikäärmeen apua pyytäisi. Aisha halusi taatusti olla mukana. Siskokset olivat puhuneet siitä, että Kyriannesta tulisi Meluarin uusi ratsastaja. He vain eivät olleet vielä kysyneet tämän mielipidettä. Se piti selvittää ennen kuin voisi pyytää kolmannen lohikäärmeen apua. Samira ehkä voisi olla luonnollinen valinta ja Imeric luultavasti suostuisi mielellään.

”Ashlyn, minulla on asiaa”, Tylan sanoi astellessaan valtaistuinsaliin, missä Ashlyn istui.
”Näytät siltä kuin jotain olisi tapahtunut.”
”Voi sen niinkin sanoa. Mitä tehtävää Aisha on suorittamassa Astarin ja Arysian rajalla? Hän väitti ensin olevansa poimimassa kukkia, mutta suostui painostaessani vain kertomaan, että suoritti saamaansa tehtävää. Hän ei suostunut kertomaan, mikä se tehtävä oli. En keksi muita kuin sinut antamaan sellaisen. Hän on raskaana, helvetti sentään. Hänen ei pitäisi suorittaa jotain pikkutehtäviä.”
Ashlyn kuunteli tyynesti miehen raivotessa ja oli tyytyväinen sisareensa. Tämä oli pitänyt lupauksensa, eikä ollut kertonut edes rakastamalleen miehelle kunnon totuutta.
”En voi kertoa. Hänen saamansa tehtävä ei ole vaarallinen lapsellenne.”
”Minulla on lapsen isänä oikeus saada tietää totuus!”
”Ja minulla on kuningattarena oikeus olla vastaamatta kysymykseesi. Minun ei ole pakko kertoa sinulle mitään. Tehtävä ei liity lapseenne millään tavalla. En olisi antanut sitä sisarelleni, jos olisin uskonut lapsen olevan vaarassa. Sitä paitsi Joa kertoi juuri Aishan palanneen turvallisesti takaisin”, Ashlyn sanoi tiukasti.
”Sanoin jo sisarellesi, etten pidä siitä, että minulta salataan asioita.”
”Minä en voi sille mitään.”
Tylan äännähti tuskastuneen oloisesti ja lähti vihaisin askelin valtaistuinsalista.

”Mitä tehtävää Aisha oli suorittamassa? Et kertonut siitä edes minulle”, Samira kysyi.
”Ainoastaan minä ja hän tiesimme siitä, sekä tietysti lohikäärmeemme. En halunnut puhua siitä ennen kuin olin varma sen onnistumisesta. Sinä varmaan muistat, kun olen surrut Meluaria ja sen tilannetta voimatta tehdä mitään?”
”Muistan kyllä.”
”Aisha kävi rajan luona juttelemassa sen kanssa. Löysimme nimittäin loitsun, jolla voi purkaa ratsastajan ja lohikäärmeen välisen siteen. Se on lohikäärmekielellä ja sen lausumiseen tarvitaan kolme lohikäärmettä, koska yhden lohikäärmeen taikuus ei riitä. Loitsu edellyttää lohikäärmeen suostumista siihen. Halusin tehdä jotain Meluarin hyväksi, sillä minusta oli suuri vääryys, että jouduin silloin karkottamaan sen ratsastajan ja Trilesin välisen siteen vuoksi. Sehän oli syytön kaikkeen. Joku mainitsi kuulleensa loitsusta, mutta ei ollut varma, onko sellaista olemassa. Niinpä vietin tuntikausia kirjastossa etsimässä sitä kirjoista. Aisha toi minulle ruokaa sinne ja auttoi etsimään. Hän löysi sen ja Joa auttoi meitä varmistamaan, että kyseessä on juuri se loitsu. En voinut itse lähteä kysymään Meluarin mielipidettä Joan pariutumisen ja sen kaksikon suunnitelmien vuoksi.”
”Tuohan on loistavaa. Hetkinen, suunnittelevatko Visnor ja Triles jotain?”
”Suunnittelivat. Visnorilla oli täällä kätyri, joka välitti tietoja, mutta olen antanut sille kätyrille anteeksi. Hän ei tehnyt mitään muuta. Tämä kätyri ei minun tietojen mukaan ole enää vienyt viestejä. Visnor ja Triles suunnittelivat sieppaavansa minut ja Joan ennen pariutumisaikaa, jotta Joa pariutuisi Meluarin kanssa ja Triles pääsisi kuninkaaksi.”
”Tuohan on naurettavaa, eihän se olisi koskaan ollut laillinen valinta, koska Triles on karkotettu.”
”Eipä se kaksikko tuntunut ottavan sitä huomioon. He vain olivat varmoja suunnitelmansa onnistumisesta. Siksi Aisha lähti kysymään Meluarin mielipidettä ja minä jäin tänne.”
”Meluar ilmeisesti suostui?”
”Suostui, nyt meidän pitää kysyä Kyriannelta, suostuuko hän Meluarin uudeksi ratsastajaksi ja kolmas lohikäärme loitsua varten.”
”Imeric auttaa teitä varmasti mielellään. Olen jutellut sen kanssa paljon Meluarista. Trilesistä ei olisi koskaan saanut tulla ratsastajaa, mutta mistäpä sen olisi voinut etukäteen tietää, että hän on vallanahne ihminen.”
”Ihmisten todellinen luonne paljastuu vasta myöhemmin”, Ashlyn totesi ajatellen Arsenia.
”Niinpä. Haluatko, että kysyn Imericiltä?”
”Kysy ihmeessä.”
Samira sai nopeasti myöntävän vastauksen lohikäärmeeltään ja kertoi sen tytölle, joka hymyili.
”Nyt tarvitsemme enää Kyriannen suostumuksen. Meluar toivoi jalosydämistä ratsastajaa.”

**

Aisha etsi Kyriannea, mutta ei löytänyt. Hän kävi ystävänsä makuukammarin ovea koputtamassa saamatta vastausta. Sitten tytön silmiin osui Tylan, joka näytti yhä vihaiselta. Aisha lähestyi miestä varovasti miettien, sanoisiko jotain.
”Vieläkö salaat minulta asioita?” Tylan murahti
”Ilmeisesti kävit jo juttelemassa Ashlynin kanssa.”
”Kävin, mutta hän ei suostunut kertomaan.”
”Sitten minäkään en kerro. Vasta kun saan häneltä luvan, voin kertoa.”
”Aisha, minä en halua sinun salaavan mitään.”
”Uskoisit nyt jo, en voi kertoa.”
”Helvetti soikoon, sinä olet lapseni äiti!”
”Entä sitten?”
”Sinun pitäisi kertoa minulle kaikki, mitä teet ja mihin menet milloinkin.”
”Tietääkseni en ole tilivelvollinen sinulle tekemisistäni”, Aisha tokaisi välittämättä miehen kasvoille nousseesta loukkaantuneesta ilmeestä.
”Jos sinulle tai lapselle käy jotain niillä tehtävilläsi, joista et voi puhua, niin en anna sitä ikinä sisarellesi anteeksi.”
Aisha huokaisi. Tylan oli liian ylisuojeleva nyt, eikä tyttö pitänyt siitä yhtään.
”Sinun ei tarvitse olla niin helvetin ylisuojeleva. Minä en ole mitään hauras esine, jota pitää suojella.”
”Sinä olet raskaana”, Tylan totesi kuin se olisi jokin suurikin asia.
”Tylan, koska sinulle saa taottua päähän, ettei raskaus ole sairaus!”
”Mutta kun minä…”
”Minusta on ihanaa, että huolehdit, mutta älä suojele liikaa.”
”Minä haluaisin vain kääriä sinut pumpuliin ja pitää siinä.”
Tylan nyökkäsi alistuneena. Hänen ei auttanut kuin antaa Aishalle tilaa ja tehdä asioita, vaikka mies halusi itse kahlita tämän sänkyyn seuraavien kuukausien ajaksi.
”Hyvä on… minä en nalkuta tästä toiste, jos sinä lupaat kertoa kaiken, mikä liittyy sinun ja lapsemme hyvinvointiin.”
 ”Niinhän minä olen ajatellut tehdä joka tapauksessa. Tämänpäiväisestä en puhunut, koska se ei liittynyt ja olin luvannut pitää suuni kiinni.”
Aishasta tuntui, ettei Tylan enää ollut vihainen hänelle.
”Oletko vielä vihainen minulle?” tyttö varmisti.
”En, ehkä minä ylireagoin, mutta pelästyin pahemman kerran sinun ollessa niin lähellä rajaa, kun tiesin Visnorin ja Trilesin saattavan olla lähettyvillä.”
”Ota se ehkä pois, sinä ylireagoit.”
”Rakastan sinua vain niin paljon, että pelkään koko ajan sinulle tapahtuvan jotain.”

Aisha hymyili leveästi ja suuteli miestä hellästi.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

23.luku

23.luku

Se päivä oli vihdoin koittanut. Päivä, jolloin Ashlyn saisi tietää kohtalonsa. Hän seisoi tasanteella ja katseli sydän villinä lyöden Joaa, joka lenteli taivaalla kirkkaan vaaleansinisenä. Se tarkoitti vain yhtä asiaa, pariutumisaika oli koittanut. Kaikki Silvestran lohikäärmeet Imericiä ja Eldrondia lukuun ottamatta lentelivät Joan lähettyvillä. Yksikään niistä ei lähestynyt sitä.
Joa syöksähteli eri suuntiin yrittäen houkutella muita tulemaan lähemmäksi. Ashlyn tunsi sen kiukun, kun mitään ei tapahtunut. Sitten Joa singahti kovalla vauhdilla korkeammalle ja vain Dastin lähti sen perään.
”Ohjaa sitä ajatuksillasi”, tyttö kuuli Arsenin sanovan korvaansa ja tunsi käsien kietoutuvan ympärilleen. Ashlyn teki parhaansa, mutta Joa sanoi tietävänsä, mitä teki. Hän tunsi lohikäärmeensä kiihkon, eikä hänen omaa oloaan helpottanut se, että Arsen painoi kevyitä suukkoja hänen korvansa juureen.
”Arsen”, Ashlyn henkäisi ja vastaanotti tulisen suudelman sillä hetkellä, kun Dastin sai Joan kiinni. Lohikäärmeiden kiihko sai niiden ratsastajat takertumaan toisiinsa. Tyttö huohotti suudelman jälkeen ja katsoi miestä. Hän saisi haluamansa miehen, mutta rakkaudesta ei ollut tietoakaan. Se vaimensi iloa tästä hetkestä. Nyt se hälinä vasta alkaisi, sillä Silvestrassa alettaisiin suunnitella häitä ja kruunajaisia.
”Joa valitsi juuri oikean lohikäärmeen. Huomasitko, etteivät muut edes yrittäneet lähestyä sitä?”
”Huomasin kyllä ja tunsin sen kiukun asiasta. En tiedä, miksi niin tapahtui.”
”Ne vaistosivat Joan tehneen jo valintansa ja lensivät vain, koska se kuului asiaan”, Arsen vastasi. ”Ja Dastin on kaikista nopein, joten ne olisivat hävinneet joka tapauksessa.”
”Ollaanpas sitä itsevarmoja.”
”Ei minun tarvitse. Se on kaikkien tiedossa. Mitä jos nyt siirtyisimme makuukammarisi puolelle juhlistamaan tätä?”
”Etkö sinä muuta ajattele kuin seksiä nyt? Sinusta tulee aviomieheni, mutta se ei tarkoita sitä, että sinä saisit nyt oikeuden tulla makuukammariini.”
”Minä jo ehdin ajatella, että antaisit minun tulla?”
”Olit väärässä. Sinulla on oikeus tulla sänkyyni vasta hääyönä.”
”Sinne on monta viikkoa!” Arsen voihkaisi tuskastuneena. Hän halusi päästä vain Ashlynin sänkyyn. Pitikö hänen oikeasti odottaa hääyöhön asti? Elämä ei ollut yhtään reilua. ”Tämä ei ole yhtään reilua.”
”Sellaista elämä on.”
”Ashlyn, minä pyydän.”
”Luulisi sinulla olevan kärsivällisyyttä. Silvestrassa on monta piikaa, joiden kanssa voit mennä sänkyyn.”
”Mutta kun minä haluan vain sinun sänkyysi.”
Ashlyniä nauratti miehen epätoivo. Tyttö ei kuitenkaan aikonut taipua. Arsen saisi luvan tulla hänen makuukammariinsa vasta hääyönä.
”Sitten sinulla on ongelma, koska minä en aio taipua.”
Jupisten elämän epäreiluudesta ja pihtaavista naisista Arsen lähti marssimaan takaisin sisälle. Hänen askeleensa suuntautuivat kohti ruokasalia, mistä hän varmasti löytäisi stelaa. Tähän olotilaan auttoi vain humalatila. Hän aikoi vetää päänsä täyteen, eikä kukaan estäisi häntä.

**

Nanea hyräili vaihtaessaan lakanoita hänen ja Zoltanin sänkyyn. Hän oli juuri kuullut, että Ashlyn oli saanut haluamansa eli Arsenin tulevaksi miehekseen.
”Sinäpä olet hyvällä tuulella”, Zoltan sanoi nojaillessaan ovenkarmiin ja katseli tanssahtelevaa tyttöä.
”Etkö itsekin ole? Ashlyn saa veljesi miehekseen, mistä tulikin mieleeni, että minun pitää mennä ystäväni luokse. Meidän pitää suunnitella hänen häänsä.”
”Tarvitseeko niitä suunnitella? Kukkakimppu, hääpuku ja pari alttarille.”
”Tuossa huomaa, kuinka vähän te miehet tiedätte meistä naisista. Me rakastamme suunnitella erilaisia juhlia. Kun serkkuni meni naimisiin, hän suunnitteli häitään vuoden.”
”Oletko sinäkin samanlainen? Suunnittelet juhlat pienintäkin yksityiskohtaa myöden viikkoja etukäteen?”
”Olen.”
”Eli minun pitää sitten varautua sellaiseen, jos me menemme joskus naimisiin.”
”Oliko tuo kosinta?” Nanea kysyi ja pidätteli hengitystään.
”Ei ja minä sanoin jos.”
”Hyvä, sillä jos kosisit tuolla tavalla, en antaisi myöntävää vastausta.”
Zoltanista tuntui, että hän voisi lähteä ennen kuin puheenaihe vaihtuisi tunteista puhumiseen. Nanea sai lakanan paikalleen ja tuli miehen luokse.
”Nähdään myöhemmin”, hän sanoi ja suukotti Zoltanin poskea ennen kuin lähti etsimään Ashlyniä.

**

Aisha ei kertonut kenellekään, mihin oli menossa. Eldrond oli saanut tiukan käskyn olla puhumatta siitä muiden lohikäärmeiden kanssa. Tyttö ei kertonut edes Tylanille, sillä he olivat sopineet Ashlynin kanssa, etteivät puhuisi kenellekään mitään ennen kuin tietäisivät Meluarin vastauksen.
”No niin, Eldrond. Mennään sitten. Meillä on tehtävä suoritettavana.”
”Sitten menoksi vain. Toivon, että onnistut, sillä vaikka en pidä ajatuksesta katkaista lajitoverini ja hänen ratsastajan side, niin tässä tapauksessa katson sen hyväksi. Varsinkin kun olen saanut sinulta muistikuvat asioista.”

Aisha ja Eldrond siirtyivät rajalle. Hän kuikuili katseellaan rajan yli näkemättä oranssia lohikäärmettä missään. Tyttö laskeutui maahan ja käveli lähemmäksi pysytellen Arysian puolella.
”Meluar, kuuletko minua?”
”Kuka kutsuu?”
”Aisha, Ashlynin sisar.”
”Ashlyn, rakas kuningatar, jonka vuoksi jouduin tänne rajan toiselle puolelle. Mitä haluat?” Meluar kysyi.
”Tulin kysymään, että haluaisitko palata Silvestraan ja vielä ilman Trilesiä? Sisareni suree jouduttuaan karkottamaan sinut syyttömänä. Hän löysi keinon, jolla se onnistuisi, mutta siihen vaaditaan sinun suostumuksesi. Saisit myös uuden ratsastajan.”
”Et kai sinä puhu loitsusta, jonka voi lausua vain lohikäärmeiden kielellä?”
”Puhun. Joku ratsastajista mainitsi asiasta ja sisareni vietti tuntikausia kirjastossa etsimässä sitä, sillä hän haluaisi auttaa sinua. Me tiedämme ratsastajasi ja Visnorin suunnitelmista. Visnorin kätyri Silvestrassa tunnusti tuoneensa viestejä.”
”En pidä itse siitä suunnitelmasta. Olen jo miettinyt keinoja, miten voin auttaa, jos he onnistuvat.”
”He eivät tule onnistumaan, sillä Joa pariutui juuri Dastinin kanssa.”
”Tuo on loistava uutinen. Jätän sen kertomatta tuolle juonittelukaksikolle. Sano sisarellesi, että suostun hänen ehdotukseensa, mutta minulla on pyyntö.”
”Millainen? Jos se on helposti toteutettavissa, niin uskon Ashlynin suostuvan.”
”Haluaisin uuden ratsastajani olevan jalo sydämeltään. Tiedätkö jo sopivaa?”
”Paras ystävättäreni. Hän tuli hiljattain Silvestraan. Hän on jaloin ihminen, jonka tunnen.”
”Luotan sanaasi, koska olet Ashlynin sisar. Olen muuten onnellinen, ettet ollut niiden ihmisparkojen joukossa silloin.”
”Kiitos, Meluar. Minä kutsun sinua seuraavan kerran, kun tulemme toteuttamaan loitsun. Otamme mukaamme Kyriannen, sen ystävättäreni.”
”Vie sisarellesi terveisiä ja kiitä häntä puolestani. En osannut kuvitella hänen haluavan auttaa minua.”
”Ashlyn osaa yllättää, minä kerron.”

Aisha lähes tanssahteli takaisin Eldrondin luokse. Hän oli onnistunut ja se teki hänet erittäin iloiseksi.
”Onnistuitko?”
”Onnistuin.”
”Loistavaa.”
Aisha oli samaa mieltä lohikäärmeensä kanssa. Se oli loistavaa.
”Joa, me tulemme nyt takaisin. Kerro Ashlynille, että voi miettiä, mikä olisi se kolmas lohikäärme loitsua varten. Meluar suostui. Se pyysi viemään terveisiä ja kiittämään sisartani.”
”Minä kerron. Tuo on päivän paras uutinen ja piristää sisartasi varmasti. Hän kaipaa sellaista.”
”Mitä on tapahtunut? Luulin hänen ilahtuvan, kun pariuduit Dastinin kanssa.”
”Hän olikin iloinen siitä, mutta vaikuttaa siltä, että kumppanini ratsastaja haluaa vain seksiä. Päättelen sen perusteella, mitä Ashlyn välitti minulle heidän keskustelustaan.”
”Se typerys. Olisi nyt vain kertonut tunteistaan.”
”Ehkä hän ei vielä osaa sanoa niistä mitään.”
”Se voi olla mahdollista.”
Aisha pudisteli päätään. Hän ei halunnut vielä palata Silvestraan. Hän näki kukkia, jotka halusi poimia. Sinisiä, keltaisia ja punaisia. Hän ryhtyi poimimaan niitä ja säpsähti, kun Eldrondin viereen ilmestyi liiankin tuttu lohikäärme, Goji. Sen ratsastaja ei näyttänyt yhtään tyytyväiseltä.
”Sinun pitäisi olla Silvestrassa lepäämässä. Sinun on vaarallista lentää!” Tylan tiuskaisi. Aisha vain kohotti kulmiaan. Hän ei ollut sairas, vain raskaana.
”Minua ei väsytä ja halusin poimia kukkia.”
”Näin kaukana Silvestrasta? Lähempänäkin olisi ollut.”
”Mutta ei sellaisia, mitä halusin.”
Aisha joutui miettimään tarkkaan, mitä sanoisi. Tehtävä oli suoritettu, mutta siitä ei saanut vielä puhua. Ashlyn päättäisi, koska siitä kerrottaisiin muille ratsastajille.
”Miten minusta tuntuu, että jätät minulle nyt jotain kertomatta?”
”En tiedä, koska se on väärä tunne.”
”Aisha…”
”Minä tulin vain poimimaan kukkia. Pistä vaikka Goji kysymään Eldrondilta.”
”Eldrond, jos Goji kysyy, niin me tulimme poimimaan kukkia. Emme voi paljastaa vielä tehtäväämme, koska Ashlyn päättää, milloin muut saavat tietää.”’
”Tämä ymmärretty.”
Aisha jatkoi kukkien poimimista ja yritti olla välittämättä Tylanista.

”Mitä te teitte oikeasti täällä?”
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

22.luku

22.luku

Kyrianne tunsi itsensä loukatuksi. Hän oli kuvitellut Donlafin yhä rakastavan häntä, mutta selvästi hän oli ollut väärässä.
”Haluatko jäädä juttelemaan hänen kanssaan, vai näytänkö makuukammarisi?” Aisha kysyi ystävältään.
”Näytä vain. Huomaan erehtyneeni pahemman kerran sen ihmisen suhteen, jonka luulin rakastavan minua. Hän halusikin vain seksiä minulta”, Kyrianne vastasi, eikä katsonut enää Donlafin suuntaan.
Mies ei tiennyt, mitä sanoa. Hän pystyi vain katsomaan tyttöjen perään. Nafarikaan ei tiennyt, mitä sanoa. Hänelle heidän hetkensä miehen kanssa olivat olleet pelkkää hupia ja viihdykettä.
”Donlaf? Kuka tuo oli?” nainen kysyi tyttöjen päästyä kuulomatkan ulkopuolelle.
”Kyrianne, hän… hän oli tyttö, jonka kanssa seurustelin ennen kuin tulin tänne. Minun piti kirjoittaa, mutta sitten tapahtui kaikenlaista ja unohdin.”
”Ilmeestäsi päätellen se oli vakavaakin.”
”Ennen kuin lähdin, me suunnittelimme menevämme naimisiin. Hän on syystäkin vihainen minulle, kun en lähettänyt ainuttakaan viestiä hänelle.”
”Todellakin on. Sinuna etsisin hänen makuukammarinsa ja selvittäisin välinne. Nyt heti. Sinulla voi olla vielä mahdollisuus saada hänet takaisin, ala mennä”, Nafari komensi.
”Mutta…”
”Ala mennä. Voit sanoa, että äsken nähty suudelma oli vain kiitosta siitä, mitä teit hyväkseni. Et edes valehtelisi siitä, koska se on totuus.”
Donlaf hymyili vaisusti ja totteli saamaansa kehotusta. Nyt ei voinut kuin toivoa parasta.

**

Ashlyn oli jälleen kirjastossa. Tällä kertaa hän uskoi löytävänsä etsimänsä tiedon. Donlaf oli sanonut, että kirjoista saattaisi löytyä ja tyttö muisteli nähneensä jossain kirjassa jotain ihmeellistä kieltä, jota ei ymmärtänyt. Se oli osunut hänen silmiinsä silloin, kun hän oli etsinyt ratkaisua omaan ongelmaansa. Meluariin liittyvä ongelma oli erilainen.
Järjestelmällisesti tyttö aloitti käymään kirjoja yksitellen läpi Liothin asettuessa jälleen takan eteen. Se oli jo tottunut siihen, että sen emäntä tuli kirjastoon aina jonkin ongelman kohdatessaan.
”Luuletko löytäväsi sen, mitä etsit?”
”Toivon ainakin. Donlaf ei ollut varma, onko kirjoissa sitä. Minulla on muistikuva, että olisin jossain kirjassa nähnyt jotain ihmeellistä kieltä, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Se saattaa olla se, mitä etsin.”
”Kaikkea sinä teet lohikäärmeen eteen, jonka ratsastaja et edes ole.”
”Meluar on syytön ratsastajansa tekoihin. En olisi halunnut karkottaa sitä, mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja, kuten hyvin tiedät.”
”Niin tiedän. Kutsunko sinulle apujoukkoja?”
”Ei, tämä on jotain, minkä haluan tehdä yksin.”
”Aivan kuten haluat”, Lioth vastasi sulkien silmänsä. Se päätti torkkua sillä välin, kun Ashlyn kävi kirjoja läpi.

Pari tuntia myöhemmin tyttö tunsi mahansa kurnivan, mutta yritti olla välittämättä siitä. Hän ei halunnut jättää etsintäänsä kesken sen vuoksi, että halusi syödä jotain.
”Lioth, voitko pyytää Aishaa tuomaan minulle jotain syötävää tänne?”
Creodilla ei vastannut. Ashlyn tiesi sen toteuttavan pyynnön joka tapauksessa. Pian Aisha saapuikin kantaen tarjotinta, jossa oli suxoneasta puristettua mehua ja lautasellinen höyryävää cresadia.
”Kemiselistä vai toakronista tehtyä?” Ashlyn kysyi sisareltaan tarkoittaen cresadia.
”Kemiselistä. Tadaleth ehti jo marmattaa, että sinun pitäisi kuulemma syödä enemmän. Mitä muuten tällä kertaa etsit?”
”Muistat varmaan, etten olisi halunnut karkottaa Meluaria?”
”Joo, muistan.”
”Donlaf mainitsi jotain jostain loitsusta, jolla voi purkaa lohikäärmeen ja sen ratsastajan välisen siteen. Tulin etsimään sitä. Muistan nähneeni jotain ihmeellistä tekstiä, jota on vaikea lukea. Jos löydän sen kirjan, niin voin näyttää sen Joalle ja kysyä, tunnistaako se sitä.”
”Minä voin auttaa, syö sinä sillä välin”, Aisha tarjoutui.
”Ei sinun tarvitse. Minun pitää tehdä tämä itse.”
”Hei, minäkin välitän Meluarista. Jos voin auttaa sitä jotenkin, niin haluan tehdä sen.”
”Hyvä on sitten. Olen käynyt jo kolme hyllyllistä läpi.”
Aisha nyökkäsi ja ryhtyi jatkamaan siitä, mihin hänen sisarensa oli jäänyt. Ashlyn katsoi cresadia ja tunsi veden nousevan kielelleen. Hänen oli syötävä nyt, hän ei voinut antaa sen kylmetä. Maha kurni entistä äänekkäämmin ja tyttö otti ensimmäisen lusikallisen. Tadaleth oli ylittänyt itsensä. Tämä cresad oli herkullista.
”Oletko jo maistanut tätä?” tyttö kysyi Aishalta.
”Olen, se on herkullista. Tadaleth pisti minut syömään kaksi lautasellista.”
”Ja vetosi siihen, että sinä syöt kahden edestä?”
”Kyllä, eikä hän ottanut vastalauseita kuuleviin korviinsa.”
”Tyypillistä Tadalethiä.”
”Niin on”, Aisha naurahti ja tuli sitten kädessään olevan kirjan kanssa Ashlynin luokse. ”Onko tämä se, mistä puhuit?”
Ashlyn katsoi sivua, jota hänen sisarensa osoitti. Aishan sormi oli kohdassa, jota kumpikaan ei ymmärtänyt.
”On, tuo on se. En vain tiedä, onko se ratkaisu, mutta voimme aina näyttää sen lohikäärmeille.”
”Lioth, pyydätkö Joaa tulemaan kirjaston lähelle?”
”Löysittekö ratkaisun?”
”Mahdollisesti, emme vain ymmärrä siitä yhtään.”

”Aisha, Joa tulee kohta tuohon käytävälle. Päätin nyt syödä tämän cresadin loppuun, jotta Tadaleth ei pääse motkottamaan minulle. Näytä sinä sille tuo kohta ja kysy, jos se ymmärtäisi siitä jotain.”
”Selvä”, Aisha vastasi ja astui käytävälle samalla hetkellä, kun Joa saapui kirjaston kohdalle.
”Mitä kohtaa ette ymmärtäneet?” se kysyi.
Tyttö näytti kirjan sivua.
”Tuo on lohikäärmekieltä, ihmiset eivät voi ymmärtää sitä.”
”Mitä siinä lukee?”
”Se on loitsu, jolla voi katkaista ratsastajan ja lohikäärmeen välisen siteen. Sen lausumiseen tarvitaan kolme lohikäärmettä, koska yhden lohikäärmeen taikuus ei ole riittävän vahva.”
”Eli jos käytämme tätä loitsua Meluariin, sen ja Trilesin side katkeaa?”
”Kyllä. Tuota loitsua pitää käyttää harkiten, sillä kun se on sanottu, sitä ei voi koskaan perua”, Joa vastasi.
”Saamme siis pelastettua Meluarin pois Trilesin suunnitelmista, mutta emme uutta ratsastajaa sille.”
”Itse asiassa saatte. Tuo loitsu ei pelkästään katkaise sidettä, se antaa myös lohikäärmeelle mahdollisuuden ottaa uusi ratsastaja. Teidän pitää kysyä ensin Meluarin mielipidettä, sillä loitsu ei toimi, jos lohikäärme ei halua siteen katkeavan. Loitsua sanottaessa pitää olla myös loitsittavan lohikäärmeen lähellä, eli tässä tapauksessa Meluarin pitäisi olla joko rajan tällä puolen tai teidän Astarin puolella.”
”Jonkun täytyy siis lentää rajalle juttelemaan sen kanssa. Eikä vaihtoehtoja ole kuin minä, koska Ashlyn ei voi tehdä. Visnorin ja Trilesin kostouhan ja sinun pariutumisajan vuoksi hänen ei anneta lähteä.”
”Totta. Muista, että Meluarilta pitää kysyä myös sen mielipidettä uudesta ratsastajasta.”
”Muistan kyllä. Minun pitää vain odottaa siihen asti, kunnes Eldrond vahvistuu.”
”Minä voisin viedä sinut itse, mutta se on liian riskialtista.”
Aisha otti kasvoilleen tiukan ilmeen katsoessaan Joaa.
”Kuvitteletko sinä, että antaisin sinun kuljettaa minua tässä tilanteessa?”
”Taisin minä vähän sellaista jo miettiä.”
”Kiitos tarjouksesta ja avustasi. Menen kertomaan Ashlynille, jotta voimme suunnitella tämän toteuttamista.”
”Eipä kestä. Sitten kun toteutatte sen, niin haluan osallistua siihen.”
Joa lähti kirjaston luota ja Aisha palasi kertomaan sisarelleen lohikäärmeen kertomat asiat. Tytöt jäivät vielä kirjastoon hiomaan suunnitelmansa yksityiskohdat kuntoon.

**

Donlaf löysi oikean makuukammarin, koputti oveen ja avasi sen saatuaan kehotuksen.
”Mitä sinä haluat?” Kyrianne kysyi ja jatkoi sitä, mitä oli ollut tekemässä, laukkunsa sisällön purkamista.
”Jutella?”
”Onko meillä mitään juteltavaa? Näin jo, ettet sinä kaivannut minua yhtään, toisin kuin olin kuvitellut.”
”Kyllä minä kaipasin. Tuo äskeinen suudelma oli vain Nafarin kiitos avusta.”
”Ai että oikein kiitos. Minusta se näytti olevan paljon enemmän kuin kiitos. En ole sokea, Donlaf.”
Mies sulki oven perässään, eikä suostunut lähtemään. Heidän oli puhuttava.
”Tiedän loukanneeni sinua, kun en ottanut mitään yhteyttä lähtöni jälkeen. Minun kyllä piti, mutta täällä on tapahtunut kaikenlaista, joten se jäi. Pyydän anteeksi.”
Kyrianne keskeytti puuhansa ja katsoi miestä surullinen ilme kasvoillaan.
”Minä oikeasti luulin sinun kaivanneen minua. Luulin sinun rakastavan minua, sanoit itse niin lähtiessäsi. Oliko se valhe?”
”Ei ollut. Olen tehnyt täällä jotain, minkä vuoksi koen, etten ansaitse rakkauttasi.”
”Mi-mitä sinä sitten olet tehnyt?”
”Menin sänkyyn toisen kanssa ja kadun sitä. Tiedän, että satutin sinua sillä. Sinun ei tarvitse sanoa sitä ääneen, näen sen kasvoistasi.”
Tyttö kohotti aavistuksen kulmiaan. Donlaf oli yhä tarkkanäköinen ja osasi tulkita ilmeet nopeasti. Kyrianne ei tiennyt, mitä sanoisi seuraavaksi. Hän yritti koota itseään.
”Donlaf…”
”Jos haluat minun nyt menevän, niin sano. En odota sinun…” Donlafin lause jäi kesken tytön sännätessä suutelemaan häntä nopeasti ja vetäytyi sitten kauemmaksi.
”Minä rakastan sinua yhä. Ehkä minä pääsen yli siitä, että olet ollut sängyssä toisen kanssa. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttäsi. Yritän ottaa huomioon, että sinulla on tarpeesi ja ehkä se on ollut jokin heikko hetki sinulla.”
Donlaf veti Kyriannen lähelleen ja painoi kiihkeän suudelman tämän huulille. Hän ei voinut estää itseään ja antoi käsiensä nostaa tytön hameen helmaa ylemmäksi. Kädet löysivät nopeasti etsimänsä ja kiusasivat Kyriannea uusien suudelmien aikana armotta. Tyttö voihkaisi. Hän halusi miestä ja halusi antaa hetken viedä mennessään. Järki sanoi, että hänen pitäisi vielä miettiä, mutta tyttö ei suostunut kuuntelemaan sitä.

Donlaf tunsi Kyriannen haluavan samaa, nosti tämän syliinsä painaen ovea vasten ja työntyi rajusti sisään tiputettuaan housunsa nilkkoihin. Kyrianne oli onnellinen, että oli Raven Hollowssa jo huolehtinut ehkäisystä. Hän kun ei halunnut vielä äidiksi. Se, että hän nyt antoi halulleen periksi, ei tarkoittanut sitä, että hän antaisi Donlafille anteeksi.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:

lauantai 15. marraskuuta 2014

21.luku

21.luku

”Kyrianne, et kertonut, että mitä sinulle ja sille kauppiaan pojalle kuuluu? Joko te olette naimisissa?” Aisha kysyi heidän kävellessään syömisen jälkeen kaupungin ulkopuolelle, missä lohikäärmeet odottivat ratsastajiaan.
”Emme päässeet niin pitkälle. Hänet haettiin pari viikkoa lähtösi jälkeen Silvestraan, enkä ole kuullut hänestä sen jälkeen mitään. Hän vielä lupasi minulle, että kirjoittaa.”
”Mikä hänen nimensä on? En muista ikinä sitä.”
”Donlaf.”
”Minä tiedän hänet. Hänestä tuli lohikäärmeratsastaja ja hänen lohikäärmeensä on nyt tarpeeksi vahva kantaakseen häntä, mutta hän on viime päivät ollut sänkypotilaana.”
”Miksi?” Kyrianne ihmetteli.
”Hän ilmeisesti mursi nilkkansa jotenkin, en ole varma. Joka tapauksessa hän ei ole saanut varata painoa sille jalalleen. Hän olisi silti saanut kirjoittaa sinulle.”
”Aisha, voisinko tulla mukaanne ja jäädä Silvestraan?”
”Mutta sinähän asut täällä, miksi sinä haluaisit lähteä?”
”Koska täällä ei ole minulle enää mitään.”
”Minun täytyy kysyä asiaa Ashlyniltä.”
Kyrianne nyökkäsi ja jäi odottamaan paikoilleen, kun hänen ystävänsä meni juttelemaan sisarensa kanssa. Hetken päästä Aisha palasi hymyillen.
”Ashlyn suostui. Sinun vain pitäisi pakata kaikki, mitä tarvitset mukaasi, mutta meillä on se ongelma, ettemme voi jäädä odottamaan.”
Kyriannen huulille noussut hymy hyytyi nopeasti. Se oli suuri pettymys.
”Ja sinäkään et voi jäädä?”
”Jos jäisin, niin minulla olisi kyydin kanssa ongelma. Hetkinen, sain idean. Odota vähän, minun tarvitsee keskustella Gojin kanssa.”
”Gojin?”
”Lapseni isän lohikäärme.”
Kyrianne nyökkäsi.

”Goji.”
”Tarvitsetko jotain?”
”Tylanin luvan ratsastaa sinulla Raven Hollowsta Silvestraan. Paras ystäväni tulee mukaamme, mutta Ashlyn ja Samira eivät voi jäädä odottamaan, että ystäväni saa pakattua tarvitsemansa ja jos jään Eldrondin kanssa tänne, niin en pääse itse takaisin.”
”Ymmärrettävä ongelma. Ellet haluaisi niin kovasti ratsastajani lupaa, olisin jo matkalla. Odota hetki.”
Aisha toivoi Tylanin suostuvan. Sitten tyttö näki Joan ja Imericin nousevan ilmaan.
”Joa, joko te menette? Entäs minä?”
”Goji on tulossa. Meidän pitää nyt mennä.”
”Ah, ymmärrän. Näemme siis myöhemmin.”
”Miten sinä nyt pääset takaisin, kun nuo jo lähtivät?” Kyrianne hämmästeli.
”Goji on tulossa tänne, joten me menemme nyt pakkaamaan vaatteesi ja tavarasi, mitkä arvelet tarvitsevasi Silvestrassa.”
”Mutta miten minä pääsen, jos se lohikäärme tulee ratsastajansa kanssa?”
”Siinä se onkin, se tulee yksin. Se kysyi Tylanilta luvan meille, että saamme ratsastaa sillä. Katsos, periaatteessa pitää olla lupa ratsastaa jonkun toisen lohikäärmeellä. Goji vei kerran minut lentämään ja Tylan suuttui siitä. Hän lähinnä oli huolissaan, kun en käyttänyt satulaa ja vihainen, koska en ollut kysynyt lupaa.”
”Sitten, mitä me vielä odotamme? Mennään jo”, Kyrianne intoili. Hän toivoi Donlafin tunteiden olevan yhä samat häntä kohtaa, mitä ne olivat olleet ennen miehen lähtemistä.
”Eldrond, me tulemme kohta takaisin. Käyn auttamassa Kyriannea pakkaamaan. Goji on pian täällä, ohjaa se luoksesi ja odottakaa meitä.”
”Selvä.”

**

Donlaf oli iloinen saadessaan vihdoin luvan liikkua kunnolla. Hän ei silti aikonut luopua Nafarin lähes päivittäisistä käynneistä hänen luonaan. Nytkin mies etsi naista ja löysi tämän seisomasta tasanteella.
”Täällähän sinä olet”, Donlaf sanoi.
”Ai, etsitkö minua?”
”Kyllä, koska tarvitsen sinua.”
”Ja mihin sinä tarvitset minua?” Nafari kysyi, vaikka jo tiesi vastauksen. Hän ei ymmärtänyt, miksi oli mennyt kertomaan Donlafille auttavansa Visnoria. Donlaf oli saanut naisen miettimään, oliko entisen linnanherran auttamisessa mitään järkeä.
”Tarvitseeko sinun todella kysyä sitä? Mitä muuten teet täällä ulkona? Luulin sinulla olevan töitä.”
”No ei. Kaipasin raitista ilmaa ja halusin ajatella rauhassa. Se, mitä sanoit Visnorista, sai minut miettimään. Olit oikeassa siinä, ettei kuningattaremme ansaitse sitä, mitä se mies suunnittelee. Osa minusta haluaa mennä tunnustamaan tekoni, mutta osa pelkää sitä, että minut karkotetaan myös. En halua lähteä täältä.”
”En usko, että sinut karkotettaisiin sen vuoksi, että veit tietoja miehelle, joka haluaa kostaa. Sinä et kuitenkaan ole tehnyt konkreettisesti mitään maanpetokseen viittaavaa. Jos annat minulle luvan, niin voin nimiä mainitsematta kysyä asiaa kuningattarelta”, Donlaf ehdotti.
”Entä jos hän haluaa tietää nimeni?”
”En kerro sitä, ellet itse anna lupaa. Sinähän sanoit Visnorin tehneen sinulle lupauksia, joita ei voi toteuttaa. Mitä hän muuten lupasi?”
”Tehdä minusta kuningattaren muun muassa.”
”Sehän on mahdotonta.”
”Yritä sanoa se miehelle, joka ei edes halua kuninkaaksi. Triles se halusi kuninkaaksi ja Visnor vain halusi auttaa. Tai en oikeastaan tiedä hänen vaikuttimiaan. En ole vienyt hänelle viestiä moneen päivään, vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Ehkä olen alitajunnassani ryhtynyt kapinoimaan häntä vastaan.”
”Siltä se minun korviini kuulostaa, mene nyt takaisin töihin. Kuningatar näyttää tulevan takaisin, joten et voi olla läsnä, kun esitän kysymykseni”, mies sanoi viitaten taivaalle, jonne oli ilmestynyt vaaleansininen ja valkoinen lohikäärme.
”Kerro sitten myöhemmin, mitä hän sanoi. Älä toistaiseksi sano nimeäni.”
”Sovittu.”

Donlaf jäi seisomaan tasanteelle Nafarin kiirehtiessä takaisin keittiöön. Mies kumarsi kevyesti kuningattarelleen tämän laskeuduttua Joan selästä.
”Olisiko sinulla hetki aikaa?” mies kysyi.
”Tietysti. Samira, saatko vietyä Joan satulan?”
”Saan”, Samira vastasi ja katosi luolastoon lohikäärmeiden kanssa. Ashlyn siirsi huomionsa mieheen.
”Kerro huolesi. Autan, jos vain voin.”
”Eräällä tuntemallani ihmisellä on ongelma. Hän pelkää syyllistyneensä maanpetokseen, eikä halua tulla karkotetuksi. Hän haluaisi tulla tunnustamaan, sen mitä on mennyt tekemään, mutta häntä pelottaa.”
”Mitä hän sitten on tehnyt?” Ashlyn kysyi. Hänen uteliaisuutensa oli herännyt. ”Hänen teoistaan riippuu, onko tuttavasi syyllistynyt maanpetokseen.”
”Hän on vienyt viestejä Visnorille Silvestran tapahtumista. Visnor ja Triles suunnittelevat sitä, että Trilesistä tulisi kuningas, Visnorin motiiveista tuttavani ei tiedä.”
”Se kaksikko kyllä uhosi kostavansa karkotuksensa, mutta miten he uskovat onnistuvansa tuossa, kun Joan pitäisi pariutua Meluarin kanssa ja he ovat rajan toisella puolella.”
”He ilmeisesti suunnittelevat sieppausta ennen Joan pariutumisaikaa ja pitävät teidät luonaan, kunnes se on ohitse.”
”Minä en aio lähteä täältä mihinkään enää sitä ennen. Voit kertoa tuttavallesi, etten pidä hänen tekoaan maanpetoksena. Hän voi olla huoletta. En saa mielestäni Meluaria. Se ei ansaitse Trilesin kaltaista ratsastajaa ja minua surettaa, että jouduin karkottamaan senkin lohikäärmeen ja ratsastajan välisen siteen vuoksi."
”Sehän ei ollut tehnyt mitään.”
”Haluaisin auttaa sitä, mutta en tiedä miten.”
”Minä ehkä tiedän.”
”Donlaf, kerro heti.”
”Olen kuullut puhuttavan, että olisi olemassa loitsu, jolla siteen voi poistaa, mutta siihen tarvitaan ainakin kolme lohikäärmettä mukaan vahvistamaan taiallaan sitä. Kirjaston kirjoista saattaa löytyä vastaus siihen. En kuitenkaan ole täysin varma.”
”Kiitos kuitenkin. Mikään ei estä minua etsimästä sitä tietoa, jos voin saada syyttömän lohikäärmeen takaisin tänne. Harmi vain, ettei sille saa uutta ratsastajaa.”
”Niin, mutta minä kiitän tuttavani puolesta.”
”Sano hänelle, että ei enää vie viestejä. Jos Visnor ja Triles onnistuvat suunnitelmissaan, tulen pitämään tuttavaasi osasyyllisenä ja tekemään kaikkeni löytääkseni hänet.”
Donlaf nyökkäsi. Puheet kuningattaren reiluudesta kaikkia kohtaan pitivät paikkansa.

**

Kyrianne oli kuvitellut pelkäävänsä lentämistä, mutta sehän olikin ihanaa. Maisemat näyttivät huomattavasti erilaisemmilta yläilmoissa.
”En yhtään ihmettele, että pidät lentämisestä. Tämä on ihanaa”, tyttö sanoi Aishalle.
”Sitten kun Eldrond jaksaa kantaa minua, niin vien sinut uudestaan. Tämä on poikkeustilanne.”
”Goji, sanoiko Tylan mitään, kun kysyit?”
”Eipä oikeastaan. Hän vain totesi vaativansa jotain hyvitystä lohikäärmeensä lainaamisesta. Hän ei kyllä sanonut, mitä tarkoitti, mutta luultavasti se on helposti pääteltävissä.”
”Hän tulee saamaan sen jossain muodossa. Kiitos kuitenkin, kun tulit.”
”Älä suotta kiittele. Tein tämän erittäin mielelläni. Vaikka sinulla on Eldrond, haluan suojella sinua kaikin mahdollisin tavoin.”
”Minä luulin, että lohikäärmeet voivat suojella vain ratsastajiaan.”
”Me voimme laajentaa sen myös niihin ihmisiin, joista välitämme erityisen paljon.”
”Kiitos, Goji.”

Goji laskeutui tasanteelle ja tytöt hyppäsivät alas. Aisha selitti Kyriannelle kaiken tarpeellisen heidän kävellessään sisälle luolastoon. He pääsivät ruokasalin kohdalle ja Kyrianne jäykistyi. Hän näki jotain, mitä ei ollut odottanut näkevänsä. Donlaf suuteli jotain naista.
”Donlaf”, tyttö henkäisi ja kaksikko erkani toisistaan. Mies näytti järkyttyneeltä.

”Kyrianne…”
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)