10.luku

10.luku

Ashlyn häkeltyi aiheen vaihtumisesta. Se tuli niin yllättäen. Miksi Arsen sellaista kysyi? Eihän tytöllä ollut mitään sananvaltaa siihen, minkä lohikäärmeen kanssa Joa pariutui?

”En ole edes miettinyt asiaa. Yritän vieläkin sopeutua ajatukseen siitä, että saatan joutua rakkaudettomaan liittoon.”

”Miksi sinä sellaiseen joutuisit? Voit aina oppia rakastamaan miestäsi.”

”En ole tottunut siihen, etten saa itse valita miestäni. Ennen kuin tulin Silvestraan, ajattelin mennä naimisiin sen miehen kanssa, kenen haluan. Nyt… se ei ole minun päätettävissäni. Kiitos vain typerälle perinteelle”, tyttö tokaisi, eikä katsonut miestä.

”Ei se ole typerä, se on toimiva. Se on toiminut joka kerta. Et vastannut kysymykseeni.”

”On se. Se ei tule toimimaan kohdallani. Voin kyllä mennä naimisiin sen ratsastajan kanssa, kenen lohikäärmeen kanssa Joa pariutuu, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että se mies pääsee sänkyyni. En aio vastata, koska en voi vaikuttaa asiaan.”

”Itse asiassa voit. Esimerkiksi Aldricin vaimo Meriley valitsi Aldricin ja pyysi lohikäärmettään Samdaa valitsemaan Haldran”, Arsen sanoi. Hän yritti hakea katseellaan Ashlynin katsetta, mutta ei onnistunut. Tyttö tuijotti itsepintaisesti kädessään olevaa kääröä.

”Ai, siinä tapauksessa minun pitää miettiä sitä.”

Mies asteli tytön luokse ja otti käärön tämän kädestä saaden ruskeat silmät katsomaan itseään.

”Ja kuningattarena sinulla on oikeus ottaa itsellesi rakastaja, jos et ole tyytyväinen mieheesi. Itse asiassa voit tehdä sen jo nyt.”

”Tehdä minkä?” Ashlyn kysyi ääni väristen. Hän tunsi sydämensä lyövän nopeammin ja hengityksensä tihenevän. Pitikö Arsenin olla niin lähellä? Tyttö nielaisi hiljaa. Heidän ei tarvitsi kuin vähän liikahtaa ja heidän huulensa kohtaisivat.

”Ottaa rakastajan.”

”Entä jos en halua? Entä jos rakastun rakastajaani ja särjen sydämeni sillä tiedolla, etten saa häntä koskaan miehekseni?”

”Se riski siinä on aina.”

Arsen hieraisi mustia hiuksiaan ja hänen harmaat silmänsä laskeutuivat katsomaan Ashlynin väriseviä huulia. Hellästi mies siirsi tytön ruskeita hiuksia, jotka olivat karanneet silmille, korvien taakse ja kumartui painamaan huulensa tytön omille. Ashlyniltä pääsi tukahtunut voihkaisu hänen vastatessaan suudelmaan. Sitten hän työnsi miestä kauemmaksi ja katsoi tätä nenäänsä jälleen nyrpistäen.

”Sinun pitää mennä pesulle, sinä haiset.”

Arsen vain naurahti ja veti tytön uudestaan lähelleen.

”Tuletko pesemään selkäni? Kuulin sinun valittaneen, ettet saa tehdä mitään.”

Ashlyn lehahti punaiseksi kuvitellessaan miehen alastomana kylpypaljussa ja meni vielä punaisemmaksi tämän nauraessa.

”Se vasta sopimatonta olisikin, joten vastaus on kielteinen.”

”Minä kun jo ehdin toivoa”, mies huokaisi teatraalisesti.

”Aina sopii toivoa, eri asia on niiden toteutuminen.”

Arsen suuteli vielä kerran tyttöä ja lähti kirjastosta. Hän uskoi yhteisen kylpypaljuhetken vielä toteutuvan jossain vaiheessa.

**

Pimeästä illasta huolimatta Samira istui jälleen katolla. Ashlynin kanssa puhuminen oli helpottanut oloa, mutta ei tuonut ratkaisua. Da’lenin kanssa ei kannattanut enää yrittää puhua. Piikojen liehittely kertoi, että suhteen jatkuminen ei tulisi onnistumaan. Samira ei voinut mustasukkaisuudelleen mitään. Kuten oli Ashlynille sanonut, nainen oli halunnut kalauttaa kaulimella miestä päähän, mutta hänellä ei ollut oikeutta siihen.

Samira katseli taivaalle ja näki tähdenlennon. Hän esitti toiveen äänettömästi tietäen, ettei se toteutuisi. Hänen oli vain yritettävä jatkaa elämäänsä. Miehen unohtaminen ei tulisi olemaan helppoa, kun he näkivät päivittäin toisensa.

Da’len seisoi katolle johtavien portaiden juurella ja katseli hiljaa Samiraa. Mies oli saanut Imericiltä saarnan Varenan välityksellä. Lohikäärmeet olivat saaneet taottua järkeä jääräpäisen ratsastajan päähän. Da’lenista tuntui oudolta nähdä Samira noin haavoittuvana. Hän oli tottunut näkemään naisen kovana ja karskina, joka ei näyttänyt mitään tunteita ulospäin. Da’len oli myös huomannut, ettei tuntenut naista hyvin. Hän ei tiennyt tämän menneisyydestä mitään. Kukaan ei tiennyt.

Samira vaistosi, ettei ollut yksin katolla ja kääntyi ympäri. Hänen suunsa raottui hämmästyksestä auki nähdessään Da’lenin. Hän ei sanonut mitään noustessaan ylös ja lähtiessään kävelemään miestä kohti. Hänen aikomuksensa oli ohittaa Da’len, mutta tämä esti sen tarttumalla häntä käsivarresta.

”Da’len, voisitko päästää irti?” Samira pyysi hiljaisella äänellä. Hänellä oli suuria vaikeuksia pitää äänensä tasaisena.

”En. Meillä on puhuttavaa.”

Samira kiskaisi kätensä irti.

”Meillä on puhuttavaa? Sanoo mies, joka katsoo kylmän torjuvasti minua, kun vain yritin lähestyä. Minun nähdäkseni meillä ei ole enää mitään puhuttavaa. Torjuntasi ja piikojen liehittely puhuvat selvää kieltä minulle.”

”Samira…” Da’len aloitti tuskaisena tietämättä, mitä sanoa. Hän tiesi tehneensä väärin, kun oli koko ajan halunnut jutella naisen kanssa, mutta miehinen ylpeys ei ollut antanut periksi. ”En kestä nähdä sinua noin haavoittuvaisena. En edes tiennyt sinun osaavan näyttää tunteitasi.”

”Sinä läpäisit muurini, jotka olen vuosien ajan kasvattanut sisälleni. Sinä et tunne minua selvästikään.”

”En niin, koska sinä et kerro minulle mitään itsestäsi. Et koskaan suostunut kertomaan, kun yritin kysyä.”

Mies levitti kätensä luovuttamisen merkiksi ja väisti antaakseen Samiran mennä, jos tämä yhä sitä halusi. Da’len kuitenkin aikoi vielä puhua naisen kanssa. Heidän oli pakko. Mies asteli siihen kohtaan, missä nainen oli istunut.

Samira oli jo lähdössä laskeutumaan portaita alas, mutta pysähtyi katsomaan miestä. Ehkä nyt ei ollut hyvä hetki jutella, mutta he tulisivat tekemään sen vielä.

**

Ashlyn nautti kuumasta vaahtokylvystään. Entiseen elämään verrattuna se tuntui joka kerta luksukselta. Siinä pystyi edes hetkeksi unohtamaan murheensa. Piiat yrittivät tulla auttamaan peseytymisessä, mutta tyttö hätisti nämä pois. Tämä oli hänen kylpyhetkensä, siihen eivät muut osallistuneet.

Siksi hän säpsähti, kun kuuli oven avautuvan ja sulkeutuvan.

”Dayla, minähän käskin sinun mennä pois”, tyttö muistutti.

”Minä en tietääkseni ole nainen.”

Ashlyn käänsi päätään ja nielaisi nähdessään Arsenin vain puuvillahousut yllään. Vielä suurempi nielaisu pääsi, kun tyttö antoi katseensa ihailla miehen lihaksikasta ylävartaloa.

”Miten pääsit Liothin ohi? Sen piti pitää ylimääräiset pois.”

”Lahjomalla. Sinähän käskit minun peseytyä ja niin minä aion nyt tehdäkin”, Arsen vastasi ja asteli lähemmäksi kylpypaljua.

”En minä tarkoittanut, että sinä änkeäisit minun kanssani samaan aikaan. Ole hyvä ja mene, joudut odottamaan vuoroasi.”

”Oletko aivan varma, että haluat minun menevän?” Arsen kysyi hipaisten huulillaan tytön korvaa ja ryhtyi hieromaan tämän hartioita.

”O-olen”, Ashlyn takelteli nauttien hieronnasta.

”En usko sinua.”

Mies riisui puuvillahousut yltään ja liittyi tytön seuraan. Hän veti tämän syliinsä ohjaten itsensä tämän sisään samalla. Ashlynin huulet raottuivat hämmästyksestä, kun näin tapahtui. Se oli odottamatonta, mutta mieluista kun otti huomioon hänen aikaisemmat kokemuksensa.

”Oletko vielä sitä mieltä, että haluat minun lähtevän?” Arsen kysyi auttaen tyttöä liikkumaan. Merda vieköön, tämä tuntui hyvältä. Mies halusi olla kuningattarensa rakastaja ja uskottu, jos Joa ei valitsisi Dastinia.

”En”, Ashlyn voihkaisi mielihyvästä ja vinkaisi pienesti tuntiessaan sormet jalkovälissään. Hän hengitti kiivaasti katsoessaan miestä silmiin.

”Hyvä, niin minä vähän arvelinkin.”

Arsen näykkäisi tytön alahuulta ennen kuin painoi tulisen suudelman tämän huulille. Mies tiesi tällä hetkellä voivan olla seurauksia, mutta sitä voitiin sitten murehtia myöhemmin. Ashlyn ei pystynyt lainkaan ajattelemaan järkevästi, hän pystyi vain keskittymään niihin tuntemuksiin, joita mies hänelle aiheutti.

”Minä muuten tulen ensi yönä makuukammariisi”, Arsen sanoi äänellä, joka ei hyväksynyt vastalauseita.

”Oletko varma, että päästän sinut sisään?”

”Laitan Dastinin hajottamaan ovesi tarvittaessa, mutta kyllä minä varma olen.”

Ashlyn naurahti, hän suorastaan jo odotti yötä.