4.luku

4.luku

Ashlyn huomasi jännittävänsä istahtaessaan valtaistuimelle. Tilinteon hetki oli tullut. Rikollisten oli aika maksaa teoistaan. Ashlyn tunsi olonsa turvalliseksi, sillä Dastin oli hänen pyynnöstään tullut valtaistuinsaliin, mikä onneksi oli lohikäärmeen kokoa ajatellen suuri.

”Saitko selville, minkä lohikäärmeen näin silloin Aldornian linnassa?” tyttö kysyi lohikäärmeeltä.

”Valitettavasti en.”

Vastaus ei miellyttänyt Ashlyniä. Hän halusi rangaista Visnoria ja se onnistuisikin, mutta tämän rikoskumppanin piti saada myös rangaistuksensa. Joku lohikäärmeratsastajista oli vehkeillyt maataan kohtaan.

”Ehdotuksia miten saan Visnorin rikoskumppanin selville?” tyttö kysyi.

”Sanoit lohikäärmeen olleen tumma. Olet nähnyt minun muistikuvani siltä hetkeltä, kun näit lohikäärmeen. Kysele Trilesiltä, Gatorilta, Adekinilta, Da’lenilta ja Tivanilta sen illan tapahtumista. Olen varma, että syyllinen sanoo jotain, mitä ei olisi pitänyt. Olisi kyllä hyvä, jos meillä olisi todistaja, joka olisi nähnyt syyllisen.”

Ashlyn nyökkäsi. Sitten hän muisti creodillan, joka oli aina linnan etupihalla, jossa oli nähnyt lohikäärmeen.

”Creodilla! Se pitää hakea. Se, mikä on linnan etupihalla.”

Tyttö viittasi Zoltanin luokseen.

”Kuningattareni kutsui?”

”Aldornian linnan etupihalla on creodilla. Se pitää hakea tänne. Käsken Tierran sanoa sille, että minä tarvitsen sen apua, niin saatte sen mukaanne”, Ashlyn sanoi hiljaisella äänellä. ”Toimikaa nopeasti, sillä tarvitsen sitä ennen kuin kuulustelen ratsastajia.”

”Otan Samiran ja Tylanin mukaani.”

Zoltan kumarsi pienesti ja mainitsemansa kaksikon luokse puhumaan hiljaisella äänellä, jonka jälkeen nämä lähtivät suorittamaan annettua tehtäväänsä.

”Tierran!”

”Niin, kuningattareni?”

”Olen antanut ratsastajille käskyn hakea Aldornian linnan etupihalla olevan creodillan. En tiedä sen nimeä, mutta tarvitsen sen tänne. Sano sille, että tarvitsen sen apua, niin saatte sen lähtemään mukaanne. Sano myös, että se saa uuden kodin täältä Silvestrasta minun luotani.”

”Asia ymmärretty.”

Arsen katsoi tyttöä kulmiaan kohottaen ja nyökkäsi sitten saatuaan Dastinin kautta tilannepäivityksen. Oli aika aloittaa Visnorin kuulustelu.

”Visnor, sinua syytetään maanpetoksesta, murhasta ja raiskauksesta. Mitä vastaat syytöksiin?” Ashlyn sanoi tiukalla äänellä. Jälkimmäistä syytöstä varten hän oli välittänyt kaikki muistikuvansa lohikäärmeille, jotta näiden ratsastajat pystyivät todistamaan väitteen todeksi.

”Syytön kaikkiin. Minä en vehkeilisi maatani vastaan.”

”Kiellät siis sen, että lohikäärmeeni muna on ollut linnassani?”

”Ehdottomasti kiellän.”

”Miten sitten selität sen, että löysin kyseisen munan työhuoneestasi ja kun lähdin palauttamaan sitä, miehesi yrittivät tappaa minut?”

”He luulivat teidän varastaneen minulta jotain. Minä en antanut käskyä.”

”Et myöskään antanut käskyä tappaa perhettäni polttamalla heidät kotiinsa, koska et halunnut maksaa osaa palkastani heille, kuten oli sovittu?” Ashlyn tivasi. Hän halusi saada vastauksia ja rangaista Visnoria.

”En missään nimessä.”

”Aisha, kertoisitko kenen vaakunan näit niiden sotilaiden haarniskoissa, jotka polttivat perheeni?”

”Visnorin”, Aisha vastasi tullen esiin. Hän oli tarkoituksella sopinut sisarensa kanssa, että tämä pysyisi poissa näkyvistä, kunnes oli kuulusteluiden aika.

”Minulle sanottiin, että kaikki kuolivat”, Visnor älähti ennen kuin ehti ajatella, mitä päästi suustaan. Ashlyn ei voinut olla hymyilemättä hiukan tyytyväisenä.

”Syyllinen perheeni tappoon. Paljastit sen äskeisellä kommentillasi.”

”Syytön minä silti olen raiskaukseen ja maanpetokseen.”

”Syytön sinä et ole raiskaukseen. Sinä raiskasit minut joka ilta ensimmäisestä illastani linnassa lähtien ja sanoit, että se on piian tehtävä! MIELLYTTÄÄ ISÄNTÄÄ MAKUUKAMMARISSA!”

Arsen asteli nopeasti Ashlynin viereen, sillä tyttö alkoi olla pois tolaltaan. Tämän oli parempi rauhoittua.

”Mutta sehän on”, Visnor väitti.

”Vain jos se on piian puolelta vapaaehtoista”, Arsen tokaisi syvä viha äänessään.

”Piiat tekevät käskyjen mukaan. Heidän mielipidettään ei kysytä.”

”Raiskaus ei ole käsky. Jos olet syytön vallankaappaukseen, niin miten Joan muna oli työhuoneessasi? Ei se sinne itsestään ollut päässyt.”

”Joku yrittää lavastaa minut syylliseksi. Kuka tahansa linnassa käynyt on voinut viedä sen työhuoneeseeni.”

Ashlyn vilkaisi Arsenia. Visnorin osoittaminen syylliseksi oli vaikeaa, vaikka muna olikin ollut tämän työhuoneessa. Nyt oli löydettävä rikostoveri viiden epäillyn joukosta.

”Kuningattareni, olemme saapuneet creodillan kanssa”, Tierran ilmoitti. Ashlyn päätti aloittaa ratsastajasta, jota inhosi, Trilesistä.

”Erinomaista. Pyydätkö sitä menemään sen ratsastajan luokse, joka kävi linnassa iltana, jolloin Joan muna varastettiin? En halua pyytää sitä itse, ettei syyllinen väitä minun manipuloineen sitä.”

”Sopii erittäin hyvin.”

Visnor katsoi yllättyneenä nähdessään creodillan, jonka piti olla linnan pihalla.

”Mitä tuo täällä tekee? Se on väärässä paikassa.”

”Creodilla haettiin tänne minun käskystäni ja juuri nyt se tekee saamansa käskyn mukaisesti, joka ei tullut minulta”, Ashlyn vastasi tyynesti ja seurasi katseellaan creodillaa, joka pysähtyi Trilesin eteen. Jotenkin se ei yllättänyt tyttöä, kun hän ajatteli edellisiltaansa Silvestrassa ja Trilesin käyttäytymistä häntä kohtaan. Samankaltainen ajattelu Visnorin kanssa.

”Typerä creodilla, mene pois”, Triles murahti ja yritti potkaista creodillaa, jonka onnistui väistää. ”Miksi se tuli minun luokseni?”

”Koska Tierran pyysi sitä menemään sen ratsastajan luokse, jonka oli nähnyt sinä yönä, jolloin lohikäärmekuningattaren muna varastettiin”, valtaistuinsaliin tullut Tylan vastasi ja kumarsi pienesti Ashlynille, joka huomasi katseen siirtyvän hänestä Aishaan. Vai sillä tavalla.

”Tuo huora siis antoi käskyn.”

”Miten minä sen olisin tehnyt? En minä ole voinut jutella sen kanssa, kun olen koko ajan ollut täällä. On totta, että voin kommunikoida kaikkien lohikäärmeiden ja creodillojen kanssa, mutta en ole niin taitava, että voisin keskustella pidemmän matkan päästä. Sinulla ei ole oikeutta nimitellä minua!”

”Huorana tulit Silvestraan ja huo… AU!”

Ashlyn yritti olla nauramatta, sillä creodilla oli puraissut Trilesiä nilkasta. Sitten tyttö siirsi huomionsa Meluariin.

”Meluar, pitääkö se paikkaansa? Olitko sinä mukana varastamassa lohikäärmeeni munaa?” hän kysyi siltä.

”Pitää. Halusin kertoa totuuden Dastinille, mutta Triles uhkasi tappaa minut, jos kerron.”

”Triles, pitääkö paikkaansa, että olet uhannut tappaa lohikäärmeesi, jos se kertoo totuuden?” Ashlyn tiedusteli aiheuttaen kohahduksen sanoillaan.

”Meluar tietää, että sen pitää olla uskollinen minulle ja suojella ratsastajaansa kaikin tavoin.”

”Se ei tarkoita, että voit uhata lohikäärmeesi henkeä”, Arsen ärähti. Hänen oli vaikea ymmärtää, miten joku ratsastaja, jonka velvollisuus oli suojella maataan, pystyi ryhtymään selvästi ahneen linnanherran kanssa maanpetokseen?

”Triles, myönnätkö varastaneesi lohikäärmekuningattaren munan ja vieneesi sen Visnorin linnaan?” Ashlyn kysyi äänellä, joka vaati vastausta.

”Myönnän.”

”Miksi?”

”Visnor halusi tyttärestään kuningattaren ja lupasi minulle, että järjestää minut kuninkaaksi.”

”Entä perheeni tappo? Olitko siinäkin mukana?”

”Myönnän syyllisyyteni.”

”Määräsitkö Meluarin sytyttämään talon?”

”En.”

Ashlyn oli hetken hiljaa miettien rangaistusta. Triles ja Visnor olivat ansainneet rangaistuksensa, mutta Meluar vaikutti olevan täysin syytön tapahtumiin. Se oli vain totellut ratsastajaansa.

”Zoltan ja Tylan, vangitkaa Triles ja Visnor. He saavat rangaistuksensa kohta”, tyttö sanoi ja katsoi creodilloa.

”Mikä on nimesi? En koskaan tullut kysyneeksi sitä. Kiitän suuresti avustasi.”

”Lioth. Ilo oli minun puolellani. Autoin mielelläni, olit aina niin kiltti minua kohtaan.”

”Aldornia tulee saamaan uuden linnanherran, mutta haluaisitko jäädä asumaan tänne? Jos päätät jäädä, et joudu enää tekemään vahtihommia, vaan olisit lemmikkini.”

”Entäs minä sitten?” Joa kysyi närkästyneenä.

”Sinä olet aina tärkeä minulle. Lioth ei nouse sinun yläpuolellesi. Haluan vain palkita sen siitä, mitä se teki täällä ja parantaa sen elämää”, Ashlyn vastasi huvittuneena ja välitti muistikuvansa creodillan kohtelusta Joalle.

”Minä hyväksyn tuon.”

”Aisha, haluaisitko sinä julistaa rangaistuksen?” Ashlyn kysyi sisareltaan ja saatuaan myöntävän vastauksen kuiskasi tämän korvaan, mitä oli ajatellut.

”Visnor ja Triles”, Aisha aloitti kuuluvalla äänellä. ”Teidät karkotetaan Arysiasta.”

”Meluarkin?” Triles varmisti.

”Valitettavasti se myös. Lohikäärmeen ja sen ratsastajan side on ikuinen, vain kuolema voi katkaista sen”, Arsen vastasi.

”Me kostamme tämän, saatte olla varmoja siitä”, Visnor uhosi.

”Lohikäärmeratsastajat, saattakaa nuo kaksi rajojemme ulkopuolelle. En halua nähdä heitä enää silmissäni”, Ashlyn käski ja oli helpottunut, kun kaksikko vietiin pois. Hän suri Meluaria, joka syyttömänä oli tullut sotketuksi mukaan kahden ahneen miehen suunnitelmiin.