14.luku
Ashlyn
katsoi ihmetellen sisartaan. Miksi Aisha halusi yllättäen pois Silvestrasta,
kun oli niin hyvin viihtynyt siellä tulonsa jälkeen?
”Miksi sinä
sellaista haluat? Onko sinulla tullut riitaa Tylanin kanssa?”
Aisha kertoi
lyhyesti tapahtuneesta ja sen jälkeisistä tapahtumista.
”Mutta
Aisha, ei tuo ole syy lähteä pois. Unohditko hänen olevan mies, jolla selvästi
näyttää olevan vaikeuksia puhua tai näyttää tunteitaan?”
”En ole
unohtanut. Olen kyllästynyt siihen, kun pienistä kinoista tulee isoja ja
siihen, että sen jälkeen on aina monen päivän mökötys. En yksinkertaisesti
jaksa enää. Minun on päästävä pois täältä, mutta Eldrond ei ole vielä tarpeeksi
vahva.”
Ashlyn
huokaisi ja nyökkäsi sitten. Kun Aisha oli tuolla päälle, tämä ei suostunut
kuuntelemaan järkeä.
”Hyvä on.
Toteutan lupauksesi, jos tilanne ei ole helpottunut siihen mennessä.”
”Kiitos,
ethän kerro tästä kenellekään.”
”En
tietenkään, voit aina luottaa minuun.”
”Kiitos,
Ashlyn. Jos minulla olisi jokin muu ratkaisu, niin en suunnittelisi lähtöä.
Olen viihtynyt täällä niin hyvin, mutta olen lopen uupunut tähän tilanteeseen.”
Ashlynin
lisäksi vain Goji ja Eldrond tiesivät Aishan suunnitelmista.
”Minullakin
on sinulle pyyntö.”
”Millainen?”
Aisha kysyi.
”Voitko
välittää Joalle muistikuvasi Raven Hollowsta siltä hetkeltä, kun
lapsuudenkotimme poltettiin? Joa tarvitsisi myös sen hetkisen ympäristön kuvan
paikasta, josta sitä on vaikea huomata.”
”Ashlyn, et kai sinä suunnittele meneväsi siihen
hetkeen ja katsomaan sitä, kun perheemme paloi? Se ei ole hyvä idea.”
”Suunnittelen,
aion tehdä sen joka tapauksessa, mutta tarvitsen apuasi. Minun muistikuvani
kaupungista ja sen ympäristöstä ei ole siltä päivältä.”
”Mutta miksi
sinä haluat tehdä jotain niin typerää? Järkytät itseäsi turhaan.”
”Minä vain
haluan nähdä sen. Ole kiltti ja auta minua tässä. Olen jo varautunut siihen,
että se tulee olemaan järkyttävää nähdä.”
”Hyvä on.
Menen käymään Joan luona samalla, kun menen Gojin luokse. Muista kuitenkin
minun varoittaneen sinua. Sitä ei ole helppo katsella.”
**
”Sinä olet yksi pölkkypää”, Goji
ilmoitti ratsastajalleen.
”Mitähän minä olen nyt tehnyt?”
”Aisha kävi juuri luonani.”
”Entä sitten?”
”Olet mennyt liian pitkälle
pitkävihaisuudessasi yhden kinan vuoksi. En voi sanoa enempää, sillä annoin
lupauksen Aishalle.”
”Mitä tuo nyt oli tarkoittavinaan?
Ratsastajan ja lohikäärmeen välillä ei saisi olla salaisuuksia.”
”No nyt on. Et saa minua mitenkään pettämään
lupaustani. Jos haluat tietää, niin kysy Aishalta.”
”Minulla ei ole mitään asiaa hänelle”,
Tylan tokaisi miettien silti, mitä Goji oli tarkoittanut. Lohikäärmeet osasivat
sitten olla typeriä, kun pitivät salaisuuksia, eivätkä suostuneet kertomaan
ratsastajalleen. Sen pitäisi olla laki, että ratsastajan ja lohikäärmeellä ei
saisi olla mitään salaisuuksia. Mutta se ei ollut, joten jos Tylan halusi
tietää, mitä Aisha oli sanonut Gojille, miehen olisi mentävä kysymään sitä tytöltä.
Ylpeys ei vain antanut periksi.
”Pölkkypää, taliaivo, idiootti, jääräpää…
Voisin jatkaa loputtomiin, kunnes menet puhumaan hänelle.”
”Ei tarvitse jatkaa.”
”Ehkä minä jatkankin ennen kuin hän
toteuttaa sen, mitä suunnittelee. Enempää en voi sinulle paljastaa. Sain vain
luvan kertoa hänen suunnittelevan jotain.”
Nyt Tylania
vasta kiinnostikin. Gojilta oli turha kysyä. Se oli liiankin uskollinen
pitämään antamaan lupauksia.
”En pidä sinusta nyt, koska et kerro”,
mies ilmoitti lohikäärmeelleen.
”Kerro jotain, mitä en tietäisi.”
Tylan tunsi
Gojin nauravan ja se suututti entisestään. Mies toivoi, ettei Aisha
suunnitellut mitään sellaista, mistä mies ei pitäisi.
**
Nanea piti
silmiään kiinni ja puristi lujaa Zoltania vyötäröltä. Tyttö ei ymmärtänyt, miksi
oli suostunut miehen ehdotukseen lähteä lentämään. Ja vain siksi, että Tierran
kaipasi liikuntaa. Vasta istuessaan miehen takana satulassa Nanea oli
ymmärtänyt pelkäävänsä korkeita paikkoja.
”Zoltan,
miksi annoit minun suostua ideaasi lähteä lentämään? En uskalla avata
silmiäni.”
”Avaisit
vain. Maisemat ovat upeita”, mies hekotteli. Tyttö nipisti tätä kipeästi. ”Au
au, ei tarvitse ryhtyä väkivaltaiseksi.”
”En voi,
minua pelottaa liikaa. Haluan… ei, minä vaadin päästä maahan välittömästi.”
”Vastahan me
pääsimme vauhtiin.”
”Tierran,
tiedän sinun ymmärtävän sanojani, joten pyydän, että viet minut välittömästi
alas.”
”Valitan, Zoltan. Neidon sana on laki.”
”Tierran! Sinun pitäisi totella
ratsastajaasi”, Zoltan moitti muka vakavalla äänellä lohikäärmeen lähtiessä
laskeutumaan. ”Laskeudu järven rannalle ja sen jälkeen voit mennä, minne haluat.”
”Vai uimaan sitä ollaan menossa? Vaiko
kenties jotain muuta tekemään?”
”Sitä saatkin miettiä”, mies naureskeli.
Nanea tunsi
laskeutuvansa ja avasi silmänsä vasta, kun Zoltan sanoi heidän olevan
maankamaralla. Ilokseen tyttö huomasi heidän olevan järven rannalla. Hän oli jo
pohtinut uimaan menoa, mutta ei ollut halunnut lähteä yksin, jos jotain
tapahtuisi.
”Osaatko
sinä lukea ajatuksia?” tyttö kysyi mieheltä tämän laskeuduttua maahan ja
Tierranin lennettyä pois.
”En, kuinka
niin?”
”Olin vain
miettinyt uimaan menemistä, mutta en halunnut tehdä sitä yksin.”
”Minulla oli
kyllä mielessäni jotain muuta kuin uiminen. Sitä voi tehdä vedessäkin, kuten
sait jo kylvyssä huomata.”
Nanea
punastui rajusti muistellessaan, kuinka Zoltan oli tullut juosten hänen
ollessaan peseytymässä. Se oli yksi ikimuistoisimmista pesuhetkistä. Tyttö
riisui vaatteensa nopeasti ja juoksi veteen. Se tuntui ihanan viilentävältä
niin lämpimänä päivänä. Zoltan ehti vain hetken ihailla Nanean alastonta
vartaloa ja riisui sitten omat vaatteensa liittyäkseen tytön seuraan.
Nanea
sukelsi, eikä pintaan noustuaan nähnyt Zoltania missään. Sitten tämä nousikin
pintaan aivan hänen edessään. Vaistomaisesti tyttö kietoi jalkansa miehen
ympärille ja tunsi tämän sisällään.
”Sinä olet
kyltymätön”, Nanea naureskeli heidän liikkuessaan.
”Aina, kun
sinä olet kyseessä. Sinä herätät piilossa olevat haluni joka kerta, kun astut
makuukammariini. Mistä tulikin mieleeni, että sinä voisit siirtää tavarasi
sinne, koska suurin piirtein jo asut siellä.”
”Entä jos en
tee sitä?”
”Sitten minä
pihtaan.”
”Sanoo mies,
joka rakastaa aamuisia herätyksiään. Jos sinä pihtaat, niin jäät ilman.”
”No voi
helvetti”, Zoltan kirosi. Tuota pointtia hän ei ollutkaan ajatellut. Hän ei
halunnut jäädä ilman herätyksiään. ”Kiltti?” hän huomasi anelevansa saaden
Nanean vain nauramaan.
Tyttö esitti
harkitsevansa, vaikka oli jo tehnyt päätöksensä.
”Ehkä minä
suostun, koska pidän näistä hetkistämme suuresti ja rakastan nukkua ja herätä
vierestäsi.”
”Sitä me
juhlimmekin sitten ensi yön.”
”Koko yön?”
tyttö nielaisi.
”Koko yön.”
”Mielenkiintoinen
ajatus, sitä voisi kokeilla. Jälleen kerran.”
Zoltan vain
virnisti Nanealle.
**
Ashlyn oli
pettynyt testinsä tulokseen. Hän oli salaa toivonut olevansa raskaana, mutta
testin tulokselle ei mahtanut mitään.
Arsenin reaktio oli yllättänyt. Tämä oli ilman vastaväitteitä hyväksynyt
heidän suhteen päättymisen ja sitten raivostunut kuultuaan piikojen juoruavan
mahdollisesta raskaustestistä. Rajun suudelman muistelu aiheutti pientä
kihelmöintiä huulilla. Ashlyn janosi niitä lisää, mutta tiesi, ettei saisi
enää. Tai saisi, jos jatkaisi suhdetta. Ei todellakaan ollut helppoa rakastaa
miestä, jota ei ehkä saisi miehekseen.
Tulevan avioliiton
ajattelu sai tytön mielen synkäksi. Hän oli monena yönä nähnyt painajaisia
siitä, että oli mennyt naimisiin Trilesin kanssa, vaikka tiesi sen olevan
mahdotonta. Pahuksen perinne, joka määräsi niin paljon Ashlynin elämää.
Löytyisiköhän kirjaston kirjoista tietoa siitä, että tietyn perinteen voisi
rikkoa? Ashlyn päätti mennä etsimään. Hänen oli pakko löytää sellainen, jo
pelkästään oman mielenrauhansa vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti