11.luku

11.luku

Aishan silmät olivat turvoksissa, eikä hän ollut saanut nukuttua yhtään. Hän oli itkenyt koko yön Tylanin vuoksi. Hän kaipasi miestä kaikesta huolimatta. Hän oli toivonut tämän tulevan ovensa taakse, mutta koputusta ei ollut kuulunut.

”Goji, missä Tylan on?”

”Kärsii krapulasta. Hän lopetti juomisen heti, kun lähdit ruokasalista. Sain hänet ymmärtämään, että olit tulossa tekemään sovintoa.”

”Älä kerro hänelle, jos hän kysyy, mutta itkin koko yön. En saanut nukuttua yhtään.”

”Voi sinua pientä. En kerro. Suosittelen sinulle nukkumista nyt, jos vain kykenet. Annatko Tylanin makuukammariisi nukkuessasi, jos hän suunnittelee sellaista?”

”Annan. Sen voit sanoa hänelle.”

Aisha kävi makuulle ja sulki silmänsä vaipuen uneen. Hän ei kuullut ovensa hiljaista avautumista ja yhtä hiljaista sulkeutumista.

Tylan jäi seisomaan ovelle ja katseli tyttöä, jonka posket puhuivat selvää kieltä. Tämä oli itkenyt. Tylan tiesi olevansa syyllinen siihen.  Hän liikkui hiljaa ja asettui varovasti makaamaan Aishan taakse sängylle kietoen kätensä tämän ympärille.

Aisha havahtui tässä vaiheessa hereille ja kääntyi katsomaan miestä.

”Aisha… olin typerä kuvitellessani sinun saaneen idean lähteä lentämään ilman satulaa. Goji takoi kovaan kallooni järkeä. Olin hiukan vihainen siitä, ettet kysynyt lupaani, mutta eniten pelkäsin puolestasi.  En olisi kestänyt, jos sinulle olisi tapahtunut jotain”, Tylan sanoi ja olisi jatkanut, mutta Aisha laittoi sormensa hänen huulilleen.

”Se on jo anteeksiannettu ja unohdettu. Vieläkö ajattelet, ettei minusta tulisi koskaan ratsastajaa?”

”En. En todellakaan. Sanoin niin kiivastuksissani ja pyydän sitä anteeksi.”

”Hyvä, sitten voin antaa sinulle jotain.”

”Mitä?” mies ihmetteli saaden sitten vastauksen suudelman muodossa. Krapula tuntui katoavan välittömästi ja toisenlaiset tunteet nousivat pintaan. Tylan huomasi suorastaan riistävänsä vaatteet heiltä molemmilta pois. Sovinto oli aina niin nautinnollista.

**

Samiralla oli ongelma. Imeric oli kuukausi sitten pariutunut Varenan kanssa ja nyt se oli muninut yhden munan. Naisen oli ilmoitettava asiasta Ashlynille, jotta tämä antaisi määräyksen etsiä ratsastajaehdokkaita. Samira aikoi ehdottaa yhdeksi ratsastajaksi Aishan. Nainen oli tarkkaillut kuningattaren sisarta ja nähnyt, kuinka tämä kohteli lohikäärmeitä. Aishasta tulisi loistava ratsastaja. Samira oli myös jutellut vähän tytön kanssa ja ymmärtänyt tämän haluavan ratsastajaksi. Se oli hyvä idea. Ensin oli hoidettava toinen asia alta pois.

Samira etsi Da’lenia, mutta ei löytänyt tätä mistään. Tiedusteltuaan Imericiltä asiasta hän sai tietää miehen olevan katolla, jonne naisen askeleet suuntautuivat. Nyt oli sopiva hetki keskustella, mikäli se sopisi Da’lenille.

”Da’len”, Samira kutsui varovasti päästyään katolle. Da’len kääntyi katsomaan häntä, mutta nyt katse ei ollut torjuva tällä kertaa. Se suorastaan rohkaisi naista tulemaan lähemmäksi. Samira huomasi pidättelevänsä henkeään lähestyessään miestä.

”Samira. Oletko sinä nyt valmis juttelemaan?”

”Olen.”

Nainen istahti Da’lenin viereen pitäen varmuuden vuoksi pienen välimatkan. Hän kun ei ollut enää varma, halusiko mies häntä viereensä.

”Sinä sanoit, ettet tunne minua ja etten koskaan kertonut itsestäni. Se on totta. Kuten sanoin eilen, olen kasvattanut sisälleni muurin, jonka kuvittelin olevan murtumaton. Siinä olin pahasti väärässä, sinä mursit sen. Teit minusta haavoittuvan sen vuoksi. Kun torjuit minut, välttelit seuraani ja liehittelit piikoja, olin mustasukkainen. Se särki sydämeni ja sai minut ymmärtämään, mitä olin menettänyt. Tajusin sen vain liian myöhään”, Samira sanoi, eikä puhuessaan katsonut miestä.

”Et sinä menettänyt mitään. Minä tarvitsin järkeä päähäni, kun vain ilmoitin sinulle, mitä haluan, enkä sitten suostunut keskustelemaan kanssasi, kun olit siihen valmis. Mikä sai sinut kasvattamaan kovan kuoren?”

”Isäni. Silloin kun vielä asuin lapsuudenkodissani, hän hakkasi minua juovuspäissään. Mitään asioita ei saanut puhua kenellekään, eikä tunteitaan näyttää. Se on juurtunut syvälle sisälleni, eikä siitä tavasta ole helppo päästä eroon, mutta tarvitsen vain aikaa.”

”Miksi hän hakkasi sinua?” Da’len kysyi tuntien syvää vihaa naisen isää kohtaan.

”Koska hän olisi halunnut pojan ja äiti kuoli synnyttäessään minua. Isä olisi voinut mennä uudestaan naimisiin, mutta hän ei tehnyt niin. Miten niin en menettänyt mitään? Menetin sinut.”

”Ei, et sinä menettänyt.”

Samira nosti katseensa ja katsoi Da’lenia hämmentyneenä. Nainen ei nyt ymmärtänyt yhtään miehen sanoja.

”Nyt en ymmärrä yhtään.”

”Et sinä minua menettänyt.”

Naisen teki mieli itkeä ilosta miehen sanojen johdosta, mutta ei kuitenkaan liikahtanut lähemmäksi. Hänen ei tarvinnut tehdä sitä, sillä Da’len teki sen hänen puolestaan.

”Olen hullu, jos päästän sinut käsistäni.”

Samira naurahti ja kiljahti sitten, kun mies nousi seisomaan ja kaappasi hänet olkapäälleen lähtien kantamaan katolta portaita alas.

”Da’len, mihin sinä olet minua kantamassa?” nainen nauroi ja rimpuili vain näön vuoksi saaden läppäisyn takamukselleen.

”Makuukammariini. Me vietämme siellä loppupäivän. Vastalauseita ei oteta huomioon.”

Eikä Samira olisi niitä esittänyt.

**

Nanea suurin piirtein asui Zoltanin kanssa samassa makuukammarissa. Tyttö vietti jokaisen yönsä siellä, vain nukkuen miehen kainalossa. Suudelmia enempää ei tapahtunut. Ei sillä, etteikö tyttö olisi halunnut. Hän oli onnellinen kaikesta huolimatta. Zoltan teki hänet onnelliseksi.

Nanea huokaisi hiljaa. Hän kaipasi jotain edistystä heidän suhteeseensa, mutta sen ilmaisisi miehelle. Tyttö liikautti itseään hiukan lähemmäksi Zoltania ja tunsi jonkin tökkäisevän takamustaan. Ymmärrettyään mikä se oli, Nanea kääntyi kasvot miestä päin ja vilkaisi varovasti peiton alle. Zoltan näkyi nukkuvan alasti ja yllättävän hyvin erektiostaan huolimatta. Sille ehkä voisi tehdä jotain. Nanea sai idean, josta oli kuullut piikojen puhuvan, mutta häntä ujostutti tehdä se.

Kerättyään rohkeutta tyttö siirtyi kokonaan peiton alle ja otti erektion suuhunsa. Zoltanin silmät rävähtivät saman tien auki ja hän murahti hiljaa kurkattuaan peiton alle. Ah, tämän parempaa herätystä ei voinutkaan saada. Oli mies haaveillut tällaisesta, mutta ei ollut osannut ottaa puheeksi. Hän ei ollut uskonut Nanean suostuvan ja nyt tämä teki sen omasta aloitteestaan. Zoltan ei halunnut laueta tytön suuhun, joten hän veti tämän pois peiton alta.

Mitään sanomatta mies siirsi tytön istumaan päälleen, ohjasi itsensä sisään ja alkoi liikuttaa Naneaa hitaasti. Zoltan kiskaisi tytön yöpaidan tämän yltä ja hyväili pieniä rintoja tytön liikkuessa entistä nopeammassa tahdissa.

Nanea kurotti yöpöydältä itselleen vesilasin, jolla huuhteli suunsa ennen kuin suuteli miestä. Tässä vaiheessa hänet kiepautettiin selälleen sängylleen ja Zoltan nopeutti työntötahtiaan entisestään. Nanean voihkinta hukkui miehen suuhun suudelmien aikana.

”Tämä on ehdottomasti paras aamuherätys, minkä olen koskaan saanut”, mies murahti lauettuaan ja huohotti raskaasti.

”Niin minä arvelinkin.”

”Minä sain juuri erittäin hyvän idean.”

”Millaisen?”

”Sellaisen, että voisimme viettää koko päivän tässä ja minä tutkin vartalosi joka sopukan. Miltä se kuulostaa?”

Nanealla ei ollut mitään vastaansanomista. Zoltanin idea oli erinomainen.

**

Ashlyn makasi raukeana sängyllään. Silmänräpäystäkään ei ollut tullut nukuttua yöllä ja syyllinen siihen löytyi vierestä. Tyttö vilkaisi miestä ja näki tämän nukkuvan. Surutta hän iski kevyesti kyynärpäällä taakseen ja piilotti virnistyksensä tyynyyn kuultuaan murahduksen.

”Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?” Arsen valitti muka tuskaisena.

”Pidit minut valveilla koko yön, joka ei muuten tule toistumaan.”

”Sinuna en sanoisi noin, kun miettii, kuinka paljon sanoit rakastavasi sitä, mitä tein sinulle.”

”En halua sinusta rakastajaani.”

”Miksi et?”

”Koska en halua rakastua sinuun ja särkeä sydäntäni, jos Joa valitsekaan Dastinia.”

Arsen ei vastannut heti, vaan näykkäisi tytön olkapäätä.

”Minähän sanoin sinulle, että voit itse vaikuttaa asiaan. Uskoisin Joan kuuntelevan sinun toiveitasi.”

Sanojensa aikana mies antoi kätensä kulkea Ashlynin vartalolla. Nyt kun he olivat molemmat hereillä, niin miksi olla tekemättä jotain, mistä molemmat selvästi pitivät?

”Arsen…”

”Shh, nyt ei ole puhumisen aika.”

Ashlyn oli eri mieltä. Hän kierähti kauemmaksi ja nousi sängyltä vetäen puuvillaisen alusmekon ylleen. Hän harjasi hiuksiaan ja katsoi sängylle makaamaan jäänyttä miestä, joka näytti pettyneeltä.

”En ole nukkunut yhtään ja minulla paljon töitä tälle päivälle. Sinulla on tietääkseni ainakin partiolento tiedossa”, tyttö sanoi.

”Se on vasta myöhemmin päivällä. Tulisit takaisin sänkyyn.”

Ashlyn pudisti päätään ja puki mekkonsa ylleen palmikoiden hiuksensa. Hän oli valehdellut sanoessaan, että hänellä oli töitä. Hänellä nimittäin ei ollut niitä yhtään. Hänellä oli edessään jälleen yksi tylsä päivä.

”En halua kenenkään puhuvan siitä, että vietit yön sängyssäni, joten sinun on parempi mennä ennen kuin kukaan piioista tulee.”

Arsen huokaisi pettyneenä, mutta totteli. Joku aamu hän vielä jäisi kuningattarensa makuukammariin yön jälkeen ja olisi siellä vielä, kun piika tulisi auttamaan tyttöä.