15.luku
Ashlynin silmiä särki. Hän oli viettänyt kirjastossa
tuntikausia ja lukenut vasta viisikymmentä kääröä ja kymmenen kirjaa. Takan
luona makoileva Lioth katseli huolestuneena emäntäänsä. Sen mielestä tytön
urakka oli mahdoton, mutta piti mielipiteensä omanaan. Ashlyn näytti olevan sen
verran päättäväinen, ettei kuuntelisi ketään. Lioth toivoi emäntänsä löytävän
vastauksen pian.
”Minä luovutan, Lioth.
Ehkä minun kannattaa vain tyytyä kohtalooni ja toivoa Joan valitsevan Dastinin.
Teinkö sinusta väärin, kun sanoin Arsenille, etten halua hänen enää olevan
rakastajani?”
”En osaa sanoa. Miltä
sinusta tuntuu?”
”Siltä että tein
väärin. Särjin sydämeni, en pysty olemaan hänen lähellään. Joudun aina menemään
kauemmaksi, jos satumme lähekkäin.”
”Miksi sitten et pidä
häntä enää rakastajanasi?”
”Koska jos Joa ei
valitse Dastinia, niin en pysty pettämään miestäni hänen kanssaan.”
Ashlynin tarvitsi vain ajatella Arsenin kasvoja, kun hän oli
käskenyt tämän pysyä pois hänen makuukammaristaan ja hän tunsi kyyneleiden
nousevan silmiinsä, jotka hän pyyhki nopeasti pois.
”Tuo nyt oli sinulta
typerää, jos sallit mielipiteeni. Sinä olet hallitsija, sinulla on oikeus ottaa
rakastaja, vaikka olisit naimisissa.”
”Lioth, tuo nyt ei
helpota yhtään oloani.”
”Sen oli tarkoitus.
Sinua ei ole mukava nähdä noin alakuloisena.”
”Siksi minä yritän
löytää, että voinko tehdä käskyn ja rikkoa perinteen. Tähän mennessä en ole
löytänyt mitään siihen viittaavaa, enkä ole edes puolessa välissä tuota kirja-
ja käärömäärää. Entä jos sitä ei löydy? En halua muita kuin Arsenin. Sydämeni
kuuluu hänelle. Joa kyllä sanoi Dastinin miellyttävän silmäänsä, mutta sen
mieli voi vielä muuttua.”
”Luota Joaan. Se
haluaa myös sinun olevan onnellinen.”
”Tiedän.”
Ashlyn tarvitsi apua urakkaansa. Se oli vaikeaa yksin.
”Imeric, tarvitsen
ratsastajasi apua. Haluan rikkoa perinteen, joka määrää kohtaloni. Kirjoja on
liikaa yhden ihmisen luettavaksi. Sano Samiralle, että tulee kirjastoon ja
ottaa sisareni mukaan.”
”Taidan arvata, mitä
perinnettä tarkoitat. Minä sanon ja onnea yritykseen.”
”Kiitos.”
**
”Naisista on vain harmia”, Tylan totesi Arsenille ja miehet
kolauttivat stela-tuoppejaan yhteen. Molemmista oli tuntunut, että voisivat
hukuttaa murheensa juomalla ja kaatoivat tuoppeihinsa koko ajan lisää.
”Niin on.”
”Gojin mielestä olen taliaivo. Aisha suunnittelee jotain,
mutta lohikäärmeeni ei suostu kertomaan. Voitko kuvitella? Minun lohikäärmeeni
salaa minulta asioita.”
”Elämämme olisi voinut olla toisenlaista, jos emme olisi
koskaan tavanneet niitä siskoksia. Toisaalta Ashlyn on lempeä kuningatar. Kansa
rakastaa häntä. Olen ollut mukana, kun he ovat Samiran kanssa käyneet
kaupungeissa. Ashlyn kuuntelee jokaisen ongelman ja keksii sopivan ratkaisun.”
”Ehkä se johtuu siitä, että hän on elänyt heidän joukossaan,
vaikka hänen isänsä oli lohikäärmeratsastaja. Braslaf teki hyvää työtä
kasvattaessaan tytöt.”
”Helvetin jääräpäitä sanon minä”, Tylan totesi kaataen lisää
stelaa tuoppiinsa. Hänen päänsä alkoi jo nuokkua, mutta silti lisää oli
juotava.
”Kuule, Tylan. Sinä voisit saada vielä Aishan, jos haluat.
Minä… minulla puolestaan ei ole mitään mahdollisuuksia. Ashlyn ei halua minua
enää makuukammariinsa. Hän ei edes kertonut kunnon syytä, vaan sanoi sen olevan
parempi, kunnes tietää, minkä lohikäärmeen Joa valitsee.”
”Ashlyn rakastaa
sinua, Joa kertoi. Hän kielsi sinua tulemasta enää, koska ei halua sydämensä
menevän enemmän rikki kuin se meni sillä hetkellä, kun hän esitti kieltonsa.
Juurikin tällä samaisella hetkellä rakas kuningattaremme on kirjastossa
sisarensa ja Samiran kanssa etsimässä jotain tietoa siitä, että perinteen voisi
katkaista. Ashlyn haluaa sinut. Joa miellyttää silmääni ja minä sen. Joa on
valmis valitsemaan minut vain tehdäkseen ratsastajansa onnelliseksi”,
Dastin sanoi saaden Arsenin nielaisemaan stelaa väärään kurkkuun ja yskimään.
”Hän mitä?”
”Rakastaa sinua, kuten
sinä häntä.”
”Ei, en minä rakasta”,
Arsen kielsi. Se oli osa totuutta. Hän ei tiennyt, mitä tunsi tyttöä kohtaan.
”Et ole vain vielä
myöntänyt sitä itsellesi. Päätä itse, mitä teet tällä tiedolla. Minä en sano
sitä sinulle.”
”Kiitos vain. On
siinäkin avulias lohikäärme.”
Dastinin sanat saivat miehen mietteliääksi ja hän ei juonut
enempää stelaa. Hän viittasi Donlafin ja Gatorin viemään Tylan makuukammariinsa
nukkumaan humalansa pois. Arsen itse jäi pyörittelemään tuoppia kädessään.
Tunteiden miettiminen oli vaikeaa, eikä mies osannut päättää, mitä oikeastaan
tunsi Ashlynia kohtaan. Rakastiko mies tätä?
**
Yrityksistään huolimatta Ashlyn, Aisha ja Samira eivät
löytäneet Ashlynin kaipaamaa vastausta, vaikka he kävivät kirjat ja kääröt läpi
myöhään yöhön asti läpi. Kaikki kuningattaret olivat naineet sen ratsastajan,
jonka lohikäärmeen heidän lohikäärmeensä oli valinnut. Ashlynin puhkesi
lohduttomaan itkuun. Hänen toiveensa oli mennyttä. Hän uskoi olevansa tuomittu
rakkaudettomaan liittoon ja elämään ilman Arsenia.
Samira ja Aisha katsoivat toisiaan. He eivät tienneet, mitä
sanoisivat. He eivät osanneet lohduttaa kuningatartaan.
”Ehkä Joa valitsee Dastinin. Ei siihen ole kauaa.”
”Tuo ei lohduta, Aisha. En usko saavani Arsenin sydäntä
koskaan. Hänestä oli mukava suudella minua ja tulla makuukammariini. Hän ei
edes vastustellut, kun sanoin, etten halua hänen tulevan enää sinne. Olisin
hyväksynyt hänen vastalauseensa. Hän olisi voinut taistella minusta, mutta ei.”
”Ashlyn, Arsen on mies. Koska miehet ovat kertoneet
tunteistaan? Minulla on oman menneisyyteni vuoksi vaikeaa puhua niistä, mutta
miehillä se on vielä vaikeampaa. Arsen kuuluu heihin. Hän ei ole tottunut
käsittelemään tunteitaan ketään naispuolista kohtaan. Sinä olet ensimmäinen,
jota hän selvästi rakastaa kaikista niistä naisista, joita hänellä on ollut.
Kaikki täällä ovat sen nähneet niistä katseista, joita hän on sinuun luonut”,
Samira sanoi.
”Onko tosiaan näin? Miksi minun on vaikea uskoa tuota?”
”On”, Samira ja Aisha sanoivat yhteen ääneen.
Ashlyn pyyhki kyyneleitään ja pudisteli päätään. Hän ei
pystynyt uskomaan näitä sillä hetkellä.
”Käyn kaupungeissa tapaamassa kansaa, hymyilen teennäisesti.
Esitän onnellista, mitä en todellisuudessa ole. Salaan tunteeni kaikilta.”
”Se on normaalia. Tietääkseni kukaan kuningatar ei ole ollut
aluksi onnellinen, mutta ajan myötä he ovat rakastuneet aviomiehiinsä. Jos et
saa Arsenia, voit oppia rakastamaan miestäsi”, Aisha sanoi lempeästi.
”Mutta kun minä en halua oppia! Haluan olla ensimmäinen
kuningatar, joka rakastaa miestään jo ennen häitä.”
”Se voi vielä toteutua.”
”Entä jos Joa valitsee Dastinin, mutta Arsen ottaa itselleen
rakastajan, koska en tyydytä häntä tarpeeksi?”
”Et voi tietää etukäteen.”
”Mutta silti”, Ashlyn intti.
”Mitä jos jätämme tämän aiheen nyt? Valittaminen tai
inttäminen ei johda mihinkään. Ashlyn, sinä et voi kuin antaa ajan kulua ja
katsoa, mitä tapahtuu”, Samira ilmoitti paukauttaen yhden kirjoista lujaa
kiinni ja laittoi takaisin hyllyyn. Ashlyn huokaisi alistuneena todeten itsekseen
henkivartijansa olevan oikeassa.
16.luku
Päivä, jota Ashlyn oli odottanut, oli koittanut vihdoin. Joa
oli lopulta valmis kantamaan ratsastajaansa.
”Oletko valmis
toteuttamaan suunnitelmamme?” se kysyi laskeutuessaan tasanteelle ja katsoi
violetin värisillä smaragdisilmillään Ashlyniä.
”Olen. Onko sinulla
Aishan muistikuvat ja oletko löytänyt niistä meille sopivan paikan, mistä meitä
ei nähdä?”
”Olen. Pitäisikö
meidän sanoa jollekin, mihin olemme menossa?”
”Ei missään nimessä.
Aisha tietää, mutta hän pitää suunsa kiinni. Jos kerromme, niin minun ei
takuulla annettaisi tehdä sitä, mitä aion. Tiedän, ettei se ole järkevää, mutta
minun on nähtävä se omin silmin.”
”Ymmärrän, se auttaa
sinua hyväksymään asian paremmin.”
”Sinäpä sen sanoit.”
Ashlyn nousi satulaan ja näki Samiran tulevan sisältä
Imericin kanssa.
”Nyt, Joa. Meidän on
lähdettävä ennen kuin Samira ehtii luoksemme. Piilota meidät heti
lohikäärmetaikuudella, kun pääsemme määränpäähämme.”
Joa ei vastannut, vaan singahti ilmaan kadoten kaikkien näkyvistä
tytön kanssa. Samira juoksi välittömästi sisälle Imericin välittäessä tiedon
muille lohikäärmeille.
Ashlyn ja Joa ilmestyivät Raven Hollown lähelle ja
lohikäärme piilotti heidät nopeasti. Tyttö katsoi kyynelten valuessa vuolaina
silmistä, kun Visnorin sotilaat sytyttivät hänen lapsuudenkotinsa palamaan
naulattuaan sitä ennen kaikki ikkunat ja oven umpeen. Perheellä ei ollut mitään
mahdollisuutta paeta.
”Haluaisin estää tuon
tapahtumasta, mutta se muuttaisi paljon asioita tulevaisuudessa, joten jätän
tekemättä.”
”Parempi niin. Meluar
vaistoaa käyttämäni taikuuden. Se kysyy, kuka käyttää sitä ja vaatii minua
näyttäytymään. Me emme voi tehdä sitä, koska tässä vaiheessa en ole vielä
kuoriutunut”, Joa vastasi.
”Sanoiko se nimensä?
Minä voin vastata sille.”
”Sanoi.”
Ashlyn pyyhki silmänsä hengittäen muutaman kerran syvään,
jotta pystyisi vastaamaan Meluarille. Sanat oli valittava tarkkaan.
”Olen joku, jonka ei
pitäisi olla täällä. Vaistoat taian, jolla olen piilottanut itseni”, tyttö
sanoi.
”Olet siis tulevaisuudesta.
Ymmärrän.”
”Oletko kertonut ratsastajallesi
jo?”
”En vielä.”
”En voi kertoa nimeäni
syystä, jonka tiedät. Älä kerro minusta mitään. Tulin vain katsomaan asian,
joka tapahtuu juuri tällä hetkellä.”
”Tarkoitat talon
palamista? Viattomat ihmiset poltetaan kotiinsa, enkä voi tehdä mitään. Se on
raivostuttavaa. Kaikki vain yhden ahneen miehen vuoksi, joka on saanut
ratsastajani mukaan juonitteluihinsa”, Meluar sanoi surullisesti.
”Ymmärrän.
Ratsastajasi ilmeisesti kielsi sinua. Voin paljastaa sinulle, että olen itse
ratsastaja ja lohikäärmeeni piilotti meidät, koska muuten voisimme vahingossa
muuttaa mennyttä ja se ei ole sallittua. Ratsastajasi ei vaikuta mukavalta, kun
hän antaa tuon tapahtua. Vaikken voi kertoa nimeäni, niin muista, että ajattelen
sinua lämpimästi tulevaisuudessa.”
”Kiitos.”
”Me kohtaamme vielä
uudestaan ja silloin paljastan sinulle itseni.”
”Miksi sinä sanoit
teidän kohtaavan vielä uudestaan, kun Meluar ratsastajineen on karkotettu?”
Joa kysyi Ashlyniltä. ”Joko olet nähnyt
tarpeeksi?”
”Koska Visnor ja
Triles uhosivat kostoa. Visnor etenkin haluaa kostaa minulle ja olen varma,
että hän suunnittelee tälläkin hetkellä jotain pääni menoksi. Olen nähnyt, voit
viedä meidät takaisin.”
Joa totteli enemmän kuin mielellään. Siitäkään ei ollut
mukavaa nähdä, kuinka viattomat ihmiset poltettiin elävältä.
**
”Minne he oikein menivät? Kukaan lohikäärmeistä ei aisti
heitä”, Arsen raivosi. Hän oli erittäin huolissaan Ashlynistä ja maan
tulevaisuudesta, jos tyttö oli lähtenyt kokonaan.
”Kukaan ei tiedä. Ashlyn ei kertonut kenellekään
suunnitelmistaan”, Tylan vastasi.
Aisha seisoi sivummalla ja rykäisi.
”Minä tiedän. Ashlyn kertoi aikeistaan ja…”
”Ja mitä?”
Tyttö nielaisi nähdessään raivon Tylanin silmissä.
”Ja minä autoin häntä, kuten hän minua.”
”Mihin he menivät?” Arsen tivasi Aishalta.
”Menneisyyteen. Ashlyn meni katsomaan, kun perheemme
tapettiin.”
”Se typerys. Hetkinen, sinä sanoit hänen auttaneen sinua,
missä?”
”Aivan kuin minä sen teille kertoisin”, tyttö tokaisi.
”Sinä olet yhtä typerä kuin sisaresi. Miten saatoit auttaa
häntä?” Tylan tiuskaisi.
”Yritin sanoa sen olevan huono idea, mutta hän ei kuunnellut
minua. Kyllähän tekin tiedätte, että kun hän saa jotain päähänsä, niin hän myös
tekee sen.”
”Älä tule enää silmieni eteen.”
Aishaa kylmäsi. Tylanin katse ja äänensävy olivat jäätävät.
Tyttö katsoi hetken miestä ja avasi sitten suunsa.
”Sitten et tule välittämään, kun toteutan nyt
suunnitelmani”, hän sanoi ja juoksi makuukammariinsa. Hän kaivoi esiin laukun,
johon tunki kaikki vaatteensa ja kävi sitten keittiössä pyytämässä Tadalethiltä
evästä väittäen menevänsä pitkälle kävelylle, eikä olisi ruoka-aikaan paikalla.
Keittäjä onneksi uskoi valheen ja tyttö palasi makuukammariinsa. Hän otti
laukkunsa kirjoittaen sitä ennen lyhyen viestin, jonka jätti sängylleen ja
lähti kohti lohikäärmeiden asuinsijoja.
”Eldrond, minä lähden
nyt Torlaniin. Joudun matkaamaan jalan, koska et voi vielä lentää, etkä kantaa
minua. En voi vaatia sinua lähtemään kävelemään kanssani, koska se on liian
pitkä matka sinulle.”
”Älä murehdi, minä
tulen sitten perässä. Jos et ole ehtinyt perille asti, niin etsin sinut. Olen
pahoillani puolestasi, että jouduit päätymään tähän ratkaisuun.”
Aisha halasi lohikäärmettään ja kääntyi sitten Gojin
puoleen, jonka smaragdisilmät katsoivat häntä uteliaasti.
”Nytkö sinä sitten
lähdet? Luulin Tylanin tulevan järkiinsä.”
”Hän suuttui siitä,
että autoin Ashlyniä suunnitelmassaan ja sanoi, ettei halua minua enää
silmiensä eteen. Hän ei ole koskaan aikaisemmin katsonut minua sillä tavalla.
Pidä huoli Eldrondista, kunnes se voi lentää. En voi ottaa sitä vielä mukaani,
sillä liikun jalan. En olisi halunnut päätyä tähän, mutta en näe enää muuta
vaihtoehtoa.”
”Olen pahoillani
puolestasi. Sinua tulee ikävä.”
”Niin minullakin sinua
ja tätä paikkaa.”
Halattuaan vielä Gojia Aisha lähti Silvestrasta.
**
Joa laskeutui tasanteelle aiheuttaen kovan hälinän
ratsastajien hurratessa. Ashlyn ei ymmärtänyt yhtään miksi. Nähdessään Arsenin,
Tylanin ja Samiran vihaiset kasvot tyttö ymmärsi. Ehkä olisi pitänyt kertoa
jollekin muulle suunnitelmasta myös kuin Aishalle.
”Joa, etsi Aisha ja
kerro, että olen palannut ja haluan tavata hänet.”
”Kertoisin, jos hän
olisi täällä. Hän on lähtenyt.”
”Mitä?”
”Eldrond on yhä
täällä. Se sanoi juuri seuraavansa ratsastajaansa heti, kun voi lentää.”
”Lioth, mene sisareni
makuukammariin ja katso, jos Aisha on jättänyt viestiä tai jotain.”
”Välittömästi.”
Ashlyn ei voinut sännätä sisarensa makuukammariin katsomaan,
oliko Aisha jättänyt mitään viestiä. Ensin oli kohdattava Arsen.
”Sinä helvetin typerä tyttö! Tajuatko yhtään, millaisen
kaaoksen aiheutit täällä, kun lähdit kertomatta kenellekään mitään? Äläkä sano,
että kerroit Aishalle. Me tiedämme hänen auttaneen sinua”, mies tokaisi
vihaisesti. Ashlyn kuitenkin kuuli huolestuneisuuden tämän äänessä, jota mies
kuitenkin yritti salata.
”Kyllä minä tajuan. En tule tekemään sitä toiste. Se oli
vain jotain, mikä minun piti tehdä itseni vuoksi. Olen pahoillani
aiheuttamastani kaaoksesta.”
Ashlyn laskeutui alas ja huomasi seisovansa vastakkain
Arsenin kanssa.
”En olisi kestänyt, jos sinulle olisi käynyt jotain. Ensi
kerralla tule sanomaan minulle, jos suunnittelet jotain yhtä hullua. En estä
sinua, mutta haluan edes tietää.”
Tyttö katsoi miestä ja yllätti tämän painamalla kevyen
suudelman tämän huulille.
”Minä lupaan tulla seuraavan kerran sanomaan sinulle
ensimmäisenä.”
Lioth kiikutti suussaan pergamentinpalan Ashlynille.
”Löysin tämän hänen
sängyltään.”
Tyttö otti paperin, luki sen ja katsoi sitten Tylania
erittäin vihaisena.
”On sinun syysi, että sisareni on lähtenyt Silvestrasta!”
”Miten se minun syyni on?” Tylan ihmetteli. Hän ei edes
tiennyt Aishan lähteneen.
”Lue itse”, Ashlyn tiuskaisi ja ojensi pergamentin miehelle,
joka luki sen nopeasti.
Ash,
minulla on tekemäsi valtakirja. Toteutan sen, mistä puhuimme.
Aisha
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti