20.luku
Ashlyn ilmoitti Dastinin kautta Arsenille, mihin he olivat
menossa. Samirakin oli tällä kertaa tyytyväinen, kun tiesi kuningattarensa
aikeista. Nainen ei sanonut siskosten idean olevan huono, kun tällä kertaa
pysyttiin nykyhetkessä.
”Minä tulen mukaanne”,
Eldrond ilmoitti ratsastajalleen.
”Mutta ethän sinä voi
kantaa minua vielä.”
”Voin silti lentää ja
olla tukenasi. Se voi olla rankkaa katsoa hiiltyneitä raunioita, mikäli niitä
ei ole korjattu pois.”
”Hyvä pointti. Hyvä
on, tule sitten.”
”Valmiina lähtemään?” Ashlyn kysyi Joan selästä ja auttoi
sisarensa taakseen istumaan.
”Valmiina.”
”Valmiina”, Samira vastasi. ”Eiköhän sitten lähdetä. Ashlyn
ja Aisha, annoitteko muistikuvat paikasta Imericille ja Eldrondille?”
”Annettu jo. Sitten mennään.”
Arsen näki ikkunasta kolmikon lähtevän lohikäärmeineen ja
toivoi näiden matkan menevän tällä kertaa paremmin. Nyt mies ei ollut lainkaan
huolissaan, vaikka Ashlyn olikin menossa uudestaan Raven Hollowiin.
**
Kyrianne hätkähti, kun taivaalla näkyi yhtäkkiä kolme
lohikäärmettä. Yksi niistä oli vaaleansininen, joten se tarkoitti kuningattaren
saapumista. Kyrianne pysyi paikoillaan, kun lohikäärmeet laskeutuivat vähän
matkan päähän hänestä. Hän hämmästyi, kun vaaleansinisen lohikäärmeen selässä
oli hänelle kaksi tuttua ihmistä, Ashlyn ja Aisha. Ashlyn näytti olevan se,
joka ohjasi lohikäärmettä.
”Ashlyn, Aisha? Mitä… miten?” Kyrianne ei saanut
kysymyksiään loppuun hämmästykseltään.
”Hei, Kyrianne. Se on pitkä juttu, mutta me molemmat olemme
lohikäärmeratsastajia. Tuo oranssi mustilla raidoilla on minun, mutta se ei ole
vielä tarpeeksi vahva kantaakseen minua, joten Ashlyn ystävällisesti toi minut
omallaan”, Aisha vastasi iloisesti juostuaan halaamaan ystäväänsä.
”Ashlyn on kuningatar?”
”Joo, sekin on pitkä juttu. Tuon valkoisen lohikäärmeen nimi
on Imeric ja sen ratsastaja Samira on Ashlynin henkivartija. Asumme nykyään
Silvestrassa ja saimme tietää siellä isästämme jotain, mitä emme osanneet
odottaa, hän oli lohikäärmeratsastaja ennen kuin tapasi äitimme. Ashlyn ja minä
muuten pystymme kommunikoimaan kaikkien lohikäärmeiden kanssa, kuten isämme
pystyi.”
Aisha ei malttanut olla kertomatta Kyriannelle
raskaudestaan, tosin hän teki sen kuiskaten.
”Ja nyt kerro kaikki, mitä sinulle on tapahtunut lähtöni
jälkeen”, tyttö vaati.
Ashlyn jätti sisarensa vaihtamaan kuulumisia ja lähti
kävelemään kohti taloa, jossa oli asunut. Sen hiiltyneet rauniot olivat yhä
paikoillaan. Tyttö muisti näkemänsä ja tunsi kyynelten polttavan silmiään.
”Tuota rauniota on
siivottu palon jälkeen”, Joa sanoi. ”Rauniot
on jätetty, mutta perhettäsi ei tuhkan joukossa.”
”Heidät on siis
haudattu jonnekin. Minun täytyy löytää joku, jolta kysyä asiasta. Haluan käydä
heidän haudallaan.”
”Teidän majesteettinne, tämä on kunnia, kun…” Ashlyn kuuli
takanaan jonkun sanovan ja kääntyi ympäri nähden entisen naapurinsa.
”Jengly, sinun ei tarvitse teititellä minua. Olen yhä se sama Ashlyn, jonka tunnet”, tyttö
sanoi hymyillen.
”Mutta olet kuningatar”, vanha nainen intti.
”En anna kenenkään teititellä minua. On totta, että olen nyt
kuningatar ja Joan ratsastaja. Aisha on myös lohikäärmeratsastaja. Hän halusi
tulla tapaamaan Kyriannea, mutta hänen lohikäärmeensä ei ole vielä riittävän
vahva kantamaan häntä, joten minä annoin kyydin. Halusin nähdä rauniot ja tulla
hyvästelemään perheeni. Mihin heidät on haudattu?”
”Sinuapa on onni potkaissut kunnolla. Et ainakaan ole
antanut vallan nousta päähäsi. Olet järkevä tyttö, vaikka olitkin vastuuton
välillä. Tule mukaani, minä näytän. Sitä ennen, saanko koskettaa
lohikäärmettäsi? En ole koskaan päässyt näin lähelle ainuttakaan sellaista.”
”Joa, Jengly haluaisi
koskettaa sitä. Hän oli naapurimme, joka usein vahti meitä, kun olimme pieniä
ja vanhempamme halusivat kahdenkeskistä aikaa. Sanoimme häntä aina
Jengly-mummoksi.”
”Sano hänelle, että
voi tulla lähemmäksi.”
”Joa sanoi, että voit tulla lähemmäksi, Jengly-mummo.
Huomaatko, en ole unohtanut nimitystä, jota käytimme sinusta, kun olit
lapsenvahtina meille”, Ashlyn sanoi vanhalle naiselle hymyillen, joka lähestyi
arasti Joaa. Lohikäärme laski päätään ja Jengly kosketti sitä varovasti.
”Kiitos. Sinulla on hieno lohikäärme. Olen onnellinen, kun
Aisha selvisi tulipalosta vain olemalla juuri poissa. Minä autoin häntä
pääsemään täältä pois ja toivoin hänen pääsevän luoksesi. Toiveeni toteutui.
Se, että te molemmat tulitte tänne ja minä näin teidät, tekee minusta
onnellisen. Olettehan te onnellisia?”
”Aisha ainakin on. Minun onneni riippuu lohikäärmeestäni.
Tiedät varmaan, miten kuningas valitaan”, Ashlyn vastasi.
”Tiedän, tulkaahan sitten. En voinut antaa perheenne jäädä
raunioihin, joten siirrätin heidät hautausmaalle.”
”Se oli teiltä ystävällistä, rouva”, Samira sanoi. Jenglyn
katsoessa kysyvästi Ashlyniä tyttö esitteli henkivartijansa.
”Minulla ei ole omia lapsia ja tyttöjen perhe oli lähellä
sydäntäni. Se oli vähintä, mitä saatoin tehdä heidän hyväkseen.”
Aisha ja Kyrianne liittyivät kolmikon seuraan ja Jengly
opasti heidät oikealle haudalle.
”Emme voi tehdä
perheenne hyväksi enää mitään, mutta voimme tehdä tämän”, Joa sanoi ja
kaikki kolme lohikäärmettä puhalsivat puista, kahdesta oksasta tehtyä ristiä
kohti, jonka seurauksena risti muuttui hienommaksi ja siinä luki kaikkien
palossa kuolleiden nimi. Jengly henkäisi ihastuksissaan.
”Olen kuullut kulkukauppiaiden puhuvan
lohikäärmetaikuudesta, tämä on hieno ele. Kuulkaahan, minulla on toakronista
tehtyä vaffouta muhimassa ja suxoneasta puristettua mehua. Tapani mukaan tein
vaffouta liikaa. Maistuisiko teille?”
”Minulle ainakin. Sinun ruokasi olivat aina herkullisia”,
Aisha vastasi iloisesti.
”En valitettavasti pysty tarjoamaan lohikäärmeillenne
mitään.”
”Ei se mitään, ne pärjäävät kyllä”, Ashlyn sanoi Joan
nyökäyttäessä samaan aikaan.
**
”Huomaa heti, että tytöt ovat poissa, kun meillä on tylsää”,
Tylan sanoi Arsenille ja kaatoi itselleen kupillisen sedelopea. ”Onko tuossa
stelaa?” hän jatkoi osoittaen tuoppia ystävänsä edessä.
”Olisikin. Tadaleth puristi minulle bluqutosta mehua, koska
kuulemma juon liikaa. Mikä sinut pitää selvin päin?”
”Sain vain tietää jotain, mikä ei varsinaisesti estä minua
juomasta, mutta en halua suututtaa tyttöäni.”
”Mitä sinä sait sitten tietää?” Arsen kysyi.
”Goji, saatko yhteyden
Aishaan?”
”Saan. Mitä sinä
haluat kysyä?”
”Saanko kertoa
uutisemme eteenpäin?”
”Kuulemma saat, koska
Aisha itsekin on kertonut. Hän muuten varmisti minulta, ettet ole ryyppäämässä
tällä hetkellä. Vannoin sinun juovan pelkkää sedelopea tai mehua.”
”Kiitos, voit sanoa
hänelle, että en ole juomassa.”
”Tylan?”
”Anteeksi, minun piti varmistaa Gojin avulla, että saanko
kertoa. Minusta tulee isä.”
Arsen purskautti mehut suustaan. Tuon oli pakko olla vitsi.
”Sinusta isä? Oletko varma, ettet ole juonut yhtään? Koska
tuo kuulostaa humalaisen vitsiltä.”
”Olen ihan vesiselvä. Enkä minä vitsaillut, Aisha on
raskaana. Hän joi sen kirotun juoman.”
”Noh, onneksi olkoon sitten.”
”Mistä hyvästä Tylania täällä onnitellaan?” Zoltan
tiedusteli tultuaan ruokasaliin ja kaatoi kupillisen sedelopea itsellee.
”Hänestä tulee isukki. Voitko kuvitella? Muutaman kuukauden
päästä meillä on täällä pikkuinen versio ystävästämme”, Arsen naureskeli.
”Voi lapsi parkaa, kun saa tuollaisen isän.”
”Väitättekö te, ettei minusta ole isäksi?” Tylan kysyi muka
loukkaantuneena, vaikka näki veljesten ilmeistä näiden vain kiusoittelevan.
”Väitämme”, vastaus tuli yhdestä suusta.
”Minä todistan sen teille vääräksi. Aisha on muuttanut
minua. Hän on saanut minut ymmärtämään, mikä elämässä on tärkeintä. Tekin vielä
huomaatte sen jonain päivänä. Toivottavasti se ei tapahdu silloin, kun on liian
myöhäistä. Olin oman typeryyteni vuoksi vähällä menettää minulle rakkaan
ihmisen, vasta se avasi silmäni.”
”Miksi naiset muuten haluavat puhua tunteista? Nanea kysyi
minulta tässä yhtenä päivänä, mitä minä tunnen häntä kohtaan”, Zoltan kysyi.
”Koska heille on ilmeisesti tärkeää saada se kuulla ääneen.
Olen huomannut sen Aishasta. Joka kerta, kun sanon ääneen rakastavani häntä,
hän suorastaan säteilee”, Tylan vastasi.
”Mennyttä miestä, Tylan on pahasti mennyttä miestä”, Arsen
voivotteli virnistäen Zoltanin yhtyessä voivotteluun. Hetken päästä miehet
nahistelivat leikkisästi ja lopettivat Tadalethin tullessa ruokasaliin.
”Aikuiset miehet leikkitappelemassa, kaikkea sitä saakin
nähdä”, nainen motkotti.
”Mekin sinua, Tadaleth”, kolmikko sanoi yhteen ääneen ja
virnistivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti