3.luku

3.luku

Ashlyn ja Aisha juttelivat syödessään ihmetellen muita luolastossa liikkuvia, joilla tuntui olevan kova kiire. He eivät kuitenkaan kiinnittäneet siihen sen enempää huomiota, vaan syventyivät omaan keskusteluunsa. Ashlyn oli järkyttynyt Visnorin ahneudesta. Olihan se jo tullut huomattua, mutta oli vaikea ymmärtää kokonaisen perheen surmaamista neljänkymmenen kuparipennin vuoksi. Se oli summa, joka tuntui määrittävän tyttöjen perheen arvon. Heille itselleen menetys oli mittaamaton. He olivat menettäneet viisi nuorempaa sisarta ja molemmat vanhempansa. Heillä oli enää toisensa.

”Ashlyn, jos sinä et voi enää palata Aldornian linnaan, niin mihin sinä nyt menet?” Aisha halusi saada tietää.

”En ole miettinyt vielä. Minulla jonkin verran kuparipennejä, mutta minun on löydettävä uusi työpaikka.”

”Sinun pitää jäädä seuraamaan kuoriutumista”, keittiöön tullut Arsen sanoi. ”Munat kuoriutuvat pian.”

”Minä olen vain vähäpätöinen piika.”

”Sinä olet enemmän, sinä pelastit lohikäärmekuningattaren munan. Se antaa sinulle oikeuden olla kuoriutumishetkellä mukana.”

Aisha katsoi hämmästyneenä sisartaan.

”Tuosta sinä et sanonut minulle mitään.”

”En ehtinyt. Ei se ole mikään iso juttu”, Ashlyn vastasi olkiaan kohauttaen.

”Heille se on. Sinä pelastit tämän maan kuningattaren.”

”No jaa…”

**

Hän oli raivoissaan. Miten tässä oli näin päässyt käymään? Kuinka kuningattaren muna oli takaisin Silvestrassa, kun hän oli pari päivää sitten järjestänyt sen Aldorniaan? Se sotki pahasti hänen ja Visnorin suunnitelmat. Nyt ei voinut kuin toivoa, että vaaleansininen lohikäärme valitsisi kuoriutumisensa jälkeen Nanean. Muuten he olisivat Visnorin kanssa pahemmassa pulassa.

Siitä piiasta, joka oli munan tuonut, oli päästävä eroon. Huomaamatta tietenkin. Harmi vain, että Arsen pysytteli tytön lähellä. Mikä siinä piiassa kiehtoi sitä miestä?

**

Ashlyn seurasi muiden tyttöjen mukana lohikäärmekuningattaren kuoriutumista ja näki ilokseen Nanean. Hän siirtyi ystävänsä viereen.

”Sinä onnistuit”, tämä kuiskasi ja Ashlyn vain nyökkäsi. He eivät uskaltaneet puhua vielä vapaasti. Ylimääräisiä korvia oli liikaa.

Kumpikin pudisteli päätään muille tytöille, jotka kiljahtelivat pienimmästäkin rasahduksesta. Jos jostain noista tytöistä tulisi kuningatar, Ashlyn ottaisi sisarensa mukaan ja lähtisi Arysiasta.

Viimeinen rasahdus ja vaaleansininen lohikäärme oli kuoriutunut. Se katseli ympärilleen hetken, nousi seisomaan ja lähti sitten kävelemään kohti tyttöjä, jotka perääntyivät välittömästi kauemmaksi. Ashlyn ja Nanea olivat ainoat, jotka eivät liikahtaneet. Lohikäärme tuli nyt heitä kohti pysähtyen pienen matkan päähän. Se katseli heitä ja asteli sitten Ashlynin eteen.

”Sinä pelastit minut varkailta.”

”Mistä sinä sen tiedät?”

”Palauttaessasi munani kosketit vahingossa sormillasi munaani ja synnytit välillemme yhteyden. Sinä olet minun ratsastajani. Nimeni Joa.”

”Se… se sanoi nimekseen Joa”, Ashlyn takelteli sanoissaan.

”Minä en hyväksy tätä”, Visnor ilmoitti kuuluvalla äänellä. ”Hän on vain piika!”

”Piika tai ei, mutta Ashlyn on uusi kuningattaremme”, Arsen tokaisi saaden muilta kannatusta.

”Se oli selvästi menossa tytärtäni kohti. Nanea on uusi kuningatar.”

”Turha yrittää, Visnor.”

Visnor yritti käydä Ashlynin kimppuun, mutta perääntyi kovan karjaisun kajahdettua. Se oli Dastin, joka vahvisti valinnan muiden lohikäärmeiden puolesta. Ashlyn tunsi olevansa pyörällä päästään. Tätä hän ei ollut osannut odottaa tapahtuvaksi lainkaan.

”Nanea, me lähdemme nyt kotiin!” Visnor ärähti.

”Ei.”

”Ei? Kieltäydyitkö juuri tottelemasta isääsi?”

”Kuulit kyllä. Minä jään Silvestraan. En palaa raiskaajan luokse!”

Nanean sanat aiheuttivat kohahduksen. Ashlyn laittoi kätensä ystävänsä olkapäälle. Heidän ystävyytensä oli harvinaista Visnorin linnassa. Linnanherra oli aina ollut sitä mieltä, että kaikki palvelusväki oli roskasakkia ja yrittänyt saada tyttärensä ajattelemaan samalla tavalla, mutta Ashlynin onneksi niin ei ollut käynyt. He olivat tutustuneet ja ystävystyneet lyhyessä ajassa.

”Onko sinulla jotain todisteita väitteesi tueksi?” Arsen tiedusteli tuntien entistä enemmän inhoa linnanherraa kohtaan.

”Ei minulla, mutta uudella kuningattarellamme on.”

Ashlyn katsoi kauhistuneena Naneaa. Tyttö ei ollut ajatellut kertoa sitä asiaa julkisesti lainkaan. Se tuntui niin häpeälliseltä ja sehän oli naisen tehtävä, miellyttää miestä makuukammarissa. Ashlyn halusi vain päästä nyt pois tästä äkkiä ahdistavalta tuntuvasta tilanteesta. Hän tunsi kurkkunsa olevan kuiva ja sanoja oli vaikea saada ulos suusta.

”Dastin, voitko sanoa Arsenille, etten halua nyt puhua? Tämä tilanne on niin hämmentävä ja minua ahdistaa. Haluan Nanean jäävän Silvestraan.”

”Välitetty. Jos koet tarvitsevasi piilopaikan, tiedät, mistä sen löydät.”

”Niin tiedän, kiitos.”

”Visnor, sinua kohtaan on esitetty syytöksiä. Lain mukaan et voi lähteä ennen kuin niiden paikkansa pitävyys on selvitetty. Nyt minusta tuntuu, että uusi kuningattaremme tarvitsee hengähdystauon ennen kuin hän voi kertoa. Nanea, olet tervetullut jäämään Silvestraan.”

”Kiitos, Arsen.”

”Joa, menen lepäämään. Voit jäädä tähän tai mennä Dastinin luokse turvaan. Ottaen munavarkauden huomioon arvelen jälkimmäisen olevan järkevintä”, Ashlyn sanoi Joalle.

”Olen samaa mieltä.”

Ashlyn asteli Arsenin luokse.

”Voitko saattaa Joan Dastinin luokse turvaan? En luota Visnoriin, vielä vähemmän munavarkauden vuoksi”, tyttö kuiskasi hiljaa.

”Totta kai. Tylan, Zoltan ja Samira tulevat sinun ja Nanean turvaksi. Haluatte varmaan levätä rauhassa. Mainitsemani kolmikko on luotettavimpia ihmisiä, mitä tiedän, kuningatar.”

Tuohon sanaan pitäisi vielä tottua. Ashlyn ja Nanea lähtivät Ashlynin uuteen makuukammariin.

**

Visnorin oli vaikea uskoa huonoa onneaan. Hän ei voinut mennä juttelemaan kätyrinsä kanssa, sillä he eivät saaneet herättää epäilyksiä. Niinpä hän jäi seuraamaan uusien lohikäärmeratsastajien valintaa. Kolme hopeista, yksi valkoinen ja yksi pronssinen lohikäärme. Hopeisten lohikäärmeiden ratsastajiksi tuli Rah’phia, Brandfer ja Chet’nya, valkoisen Red’ley ja pronssisen Donlaf.

Muiden onnitellessa viisikkoa Visnor siirtyi vaivihkaa erään ratsastajan viereen ja puhui hiljaisella äänellä.

”Mitä me nyt teemme? Oletko varma, ettei lohikäärmeesi paljasta meitä?”

”Olen”, ratsastaja vastasi yhtä hiljaisella äänellä. ”Voimme vain toivoa, että kumpaakaan meistä ei yhdistetä munavarkauteen. Siitä seuraa vähintään karkoitus.”

Visnor nyökkäsi vaivihkaa.

”Se huora saa vielä katua syntymäänsä.”

**

Ashlyn ja Nanea eivät levänneet, vaan he olivat syventyneet juttelemaan.

”Sinä pystyt puhumaan kaikkien lohikäärmeiden kanssa?” Nanea varmisti, että oli ymmärtänyt oikein.

”Kyllä.”

”Erittäin harvinaista, mutta varmasti hyödyllistä.”

”Voi olla. Ehkä uuden asemani vuoksi, jota en edes halunnut.”

”Joa valitsi sinut. Se ehkä tuli meitä kohti, mutta sinut se tuntui valinneen heti. Isäni saa luvan hyväksyä sen.”

Nanean viimeiset sanat saivat Ashlynin muistamaan, milloin oli kuullut sen edellisen kerran.

Ashlyn ei laskenut, montako tuntia päivässä teki töitä. Hän vain tiesi tekevänsä enemmän kuin muut piiat. Hänestä tuntui, että linnanherra oli päättänyt asiasta. Olihan Visnor tehnyt päätöksen ottaa tytön piiaksi, jotta Ashlynin perhe saisi rahaa pärjätäkseen. Tyttö suostui ottamaan itselleen vain perheensä vuoksi pientä summaa itselleen. Aishan ja muiden ajattelu sai Ashlynin kestämään pitkät päivät ja liian vähät yöunet.

Tyttö kuurasi linnanherran tyttären makuukammarin lattiaa samalla, kun he juttelivat. Väsyneenä hän kaatoi vahingossa ämpärin.

”Älä välitä, en minä kerro isälle”, Nanea sanoi laskien hiusharjan käsistään peilipöydälle. Ashlyn kuivasi nopeasti märät kohdat hädissään. Hän pelkäsi isäntäänsä ja joka iltaista tapahtumaa tämän makuukammarissa.

”Joku muu voi kertoa. Sitä minä vain ihmettelen, miksi olette niin ystävällinen minulle. Minähän olen paljon alempiarvoinen kuin te.”

”Isäni ehkä ajattelee noin. Minulle koko henkilökunta on samanarvoinen. Eikä sinun tarvitse teititellä, voit sanoa minua Naneaksi.”

”Isänn… isäsi ei pitäisi siitä.”

”Isäni saa luvan hyväksyä sen.”

Tuosta hetkestä lähtien Nanea ja Ashlyn olivat olleet hyviä ystäviä. Kaikilta salattiin ne hetket, jolloin Ashlyn oli nukkunut päivällä Nanean sängyssä keräten energiaa loppupäivää varten.