7.luku

7.luku

Zoltan suuntasi askeleensa makuukammariinsa. Hän oli tehnyt sen, mitä pystyi. Hän oli kertonut totuuden Nanealla, mutta tyttö oli silti epäillyt hänen sanojaan.

”Saitko kerrottua?”

”Sanoin tulleeni satutetuksi pahasti ja siksi en ole varma, kuinka lähelle uskallan päästää ketään naispuolista. Sanoin myös, että se oli jo paljon, että edes kerroin sen. Siitä huolimatta Nanea kuvitteli, että tarkoitin hänen olevan samanlainen. Hän ei tuntunut haluavan ymmärtää minua lainkaan”, mies vastasi ja paiskasi oven perässään kiinni.

”Hän tarvitsee aikaa. Naiset tuppaavat miettiä tällaisia asioita paljon.”

”Minulle riitti. En jaksa yrittää enää.”

”Sinuna en luovuttaisi vielä. Oveesi muuten koputetaan kohta.”

”Mistä sinä sen tiedät?”

”Koska satun olemaan tässä lähellä ja minulla on hyvä näköyhteys. Menen syömään. Kutsu, jos tarvitset minua.”

”Joo, joo.”

Tierran oli oikeassa. Zoltan kuuli kevyen koputuksen oveltaan.

”Niin?” hän murahti maatessaan sängyllä ja tuijotteli kattoon. Hän kuuli oven avautuvan hiljaa ja sulkeutuvan sitten. Hän ei katsonut ovelle päin.

”Zoltan…”

”Tulitko tekemään olostani entistä kurjemman?”

Nanea tuli istumaan sängyn reunalle ja katseli apein silmin miestä.

”En. Tulin, koska minusta tuntui pahalta katsoa surullista olemustasi.”

”Toisin sanoen vastaus kysymykseeni on myönteinen.”

Zoltanin teki mieli katsoa tyttöä, mutta jatkoi väkisin kattoon tuijottamista. Hetken päästä hän kuitenkin siirsi katseensa tähän.

”Vai olenko väärässä?”

”Olet, erittäin pahasti vielä. Sinun ei ole pakko vastata, mutta mitä se nainen teki sinulle? Se, joka satutti sinua?”

”En halua puhua siitä.”

”Oletko koskaan kuullut sanottavan, että puhuminen voi helpottaa?”

”Olen, mutta se ei toimi minun kohdallani.”

”Et voi tietää, ellet kokeile. Olet kuitenkin pystynyt myöntämään itsellesi, etten minä ole samanlainen kuin se nainen. En usko, että olisit muuten edes maininnut siitä.”

Nanea otti Zoltanin käden omaansa ja katsoi miestä.

”Kokeilisit edes”, tyttö jatkoi.

Zoltan nousi istumaan sängyllä ja ryhtyi tuijottamaan varpaitaan. Hän hätkähti, kun hänen poskeaan kosketettiin hellästi ja kasvoja käännettiin niin, että hän katsoi Naneaa suoraan silmiin. Mies ei pystynyt puhumaan, toimimaan kyllä. Sen hän tekikin. Hän teki sen, mitä oli jo aikaisemmin halunnut tehdä. Hän suuteli Naneaa, joka vastasi erittäin halukkaasti suudelmaan. Zoltan syvensi suudelmaa ja kietoi kätensä tytön ympärille.

”Jos sinulle vain sopii, niin kerron toiste. Minä kuitenkin varoitan sinua, minun ei ole helppo puhua tunteistani.”

”Huomasin sen jo”, Nanea vastasi hymyillen. Hän nojautui lähemmäksi miestä ja suuteli tätä. ”Joku ehkä sanoisi, ettei minun olisi järkevää tuntea sinua kohtaan niin vahvoja tunteita kuin tunnen, mutta eihän sydän koskaan kuuntele järkeä.”

”Olen samaa mieltä.”

Zoltanin mielestä heidän ei kannattanut enää puhua. Hän heittäytyi takaisin selälleen kiskaisten tytön kainaloonsa makaamaan. Siinä oli niin hyvä olla.

**

Aisha katsoi pergamentinpalaa, jonka Ashlyn oli antanut hänelle. Kirjaimet näyttivät siansaksalta. Se saattoi johtua siitä seikasta, ettei hän osannut lukea. Vanhempien mielestä vain Ashlynin oli järkevää osata lukea ja kirjoittaa. Se ei tuntunut reilulta yhtään.

Aisha kiljaisi tuntiessaan kylmät huulet niskassaan ja heilautti kättään taaksepäin.

”Väkivaltainen nainen! Mitä minä olen tehnyt ansaitakseni tämän?” Tylan valitti poskeaan hieroen.

”Mitäs säikäytit minut. Saat syyttää itseäsi tuosta, ansaitsit sen.”

”Laitan Gojin rankaisemaan sinua.”

”Oletko varma, että saat sen tottelemaan?” Aisha kysyi nauraen. Hän tiesi, ettei lohikäärme suostuisi tekemään hänelle mitään.

”Pahus soikoon. Olet oikeassa.”

”Minun pitäisi rangaista sinua, eikä päinvastoin.”

”Mitä sinä muuten olit tekemässä?”

”Tutkin arvoitusta.”

”Näytä”, Tylan pyysi ja katsoi pergamentinpalaa. Luettuaan sen hän katsoi tyttöä ymmällään. ”Mikä tässä on arvoitus?”

”Se etten tiedä, mitä siinä lukee”, Aisha vastasi häveten lukutaidottomuuttaan.

”Miten se on mahdollista?”

”Vanhempieni mielestä oli järkevää, että vain Ashlyn oppisi lukemaan ja kirjoittamaan.”

”Kuulostaa epäreilulta.”

”Siltä se on tuntunutkin. Ashlyn antoi minulle tuon ja sanoi löytäneensä jotain isäämme liittyen, mutta minulla ei ole aavistustakaan mitä.”

”Haluatko, että luen sen sinulle?” Tylan ehdotti.

”Jos opettaisit minua lukemaan.”

”Sen jälkeen. Ashlyn on kirjoittanut tähän, että isänne on entinen lohikäärmeratsastaja, joka lähti Silvestrasta Canthasin kuoltua. Minä muistan kuulleeni Braslafista. Hän oli yksi parhaimpia tietojeni mukaan. Nyt ymmärrän, miksi te osaatte puhua lohikäärmeiden kanssa. Olette perineet sen Braslafilta.”

Aishan suu loksahti auki. Ashlynin löytämä tieto selitti paljon, mutta miksi isä ei ollut koskaan kertonut asiasta.

”Isä ei koskaan kertonut meille olleensa lohikäärmeratsastaja.”

Aisha ei jaksanut miettiä asiaa sen enempää, vaan ryhtyi kopioimaan Ashlynin kirjoittaman viestin kirjaimia. Ne olivat yhä siansaksaa Aishalle, mutta ainakin hän yritti kirjoittaa jotain.

”Jospa aloittaisit tuon ihan aakkosista”, Tylan sanoi huvittuneesti ja kirjoitti nopeasti aakkoset pergamentille antaen ne sitten tytölle.

”Ehkä ihan hyvä idea.”

**

Samira etsi Da’lenin käsiinsä. Heidän oli keskusteltava suhteestaan, sillä nainen ei halunnut lopettaa sitä. He olivat olleet yhdessä jo puoli vuotta. Mikään laki ei kieltänyt suhdetta ratsastajien välillä, mutta Samira piti salasuhteen tuomasta jännityksestä. Hän kaipasi jännitystä elämäänsä, jota ei muuten ollut. Sitä paitsi heillä oli mennyt hyvin, miksi muuttaa hyvin toimivaa asiaa toisenlaiseksi.

”Da’len, meidän on puhuttava”, nainen tokaisi löydettyään miehen makuukammaristaan.

”Mistä muka?”

Da’len keskittyi putsaamaan olemattomia pölyhiukkasia vaatteistaan, eikä katsonut Samiraan päin lainkaan. Mies arvasi, mistä nainen oli tullut keskustelemaan. Samira todennäköisesti halusi jatkaa salasuhdetta.

”Meistä.”

”Meillä ei ole mitään puhuttavaa niin kauan kuin haluat jatkaa salasuhdetta. Haluan siitä julkisen, jos et voi hyväksyä sitä, niin ole hyvä ja poistu kammaristani.”

”Da’len, katso minua, ole kiltti.”

Huokaisten raskaasti mies nosti katseensa vaatteistaan.

”Meillä on mennyt hyvin koko ajan. Miksi muuttaisimme hyvin toimivaa suhdetta?” Samira kysyi.

”Mikään laki ei estä kiellä suhdettamme, joten en näe syytä olla julkisesti yhdessä.”

”Mutta siinä ei ole samanlaista jännitystä kuin salasuhteessa on.”

”Eli sinä olit kanssani vain jännityksen vuoksi, onpa imartelevaa”, Da’len totesi kuivasti.

”En. Tai ehkä alkuun olin, mutta sitten tunteeni sinua kohtaan kasvoivat vahvemmiksi. Haluan pitää sinut yhä tärkeimpien ihmisten joukossa.”

”Mutta haluat jatkaa entiseen malliin?”

”Niin.”

”Siinä tapauksessa voit lähteä nyt saman tien. Vasta kun olet valmis seurustelemaan julkisesti kanssani, niin voimme jatkaa keskustelua”, mies sanoi ja lähti makuukammaristaan kohti sitä osaa luolastoa, missä lohikäärmeet olivat.

”Da’len! Emmekö voisi nyt keskustella?”

”Tein jo kantani selväksi. Me selvästi haluamme suhteelta eri asioita, joten mitä keskusteltavaa meillä enää on?”

Samira ei osannut vastata. Hänestä tuntui, että jotain särkyi hänen sisällään, eikä tiennyt, miten saisi sen korjattua.

**

Muutama kilometri Astarin ja Arysian rajalta Astarin puolella kaksi miestä istui nuotion ääressä. Heidät oli karkotettu Arysiasta vähän yli kuukausi sitten. He halusivat kostaa, sillä heidän mielestään rangaistus oli kohtuuton.

”Jos saamme Meluarin pariutumaan Joan kanssa, niin sinusta tulee kuningas ja voit armahtaa minut”, Visnor sanoi Trilesille.

”Ja miten se onnistuu, jos olemme yhä täällä, kun sen aika on?”

”Meidän täytyy siepata se huora lohikäärmeineen ja pitää täällä, kunnes tulee pariutumisen aika. Voimme hyödyntää Meluaria siinä, sillä huora selvästi ei olisi halunnut karkottaa lohikäärmettäsi.”

”Pidän tuosta suunnitelmasta. Voisimme siepata tyttäresikin, saisin vähän viihdykettä itselleni. Sinä kuitenkin haluat huoran viihdyttävän sinua.”

Meluar kuunteli kaksikon keskustelua pitämättä sen sisällöstä yhtään. Se tiesi, että sen oli toteltava ratsastajaansa, vaikka käskyt eivät miellyttäisikään. Meluarin oli keksittävä jotain, millä auttaa Ashlyniä ja Naneaa sen jälkeen, kun Triles ja Visnor olisivat toteuttaneet suunnitelmansa. Lohikäärmeen oli myös keksittävä jotain, millä auttaa arysialaisialaisia löytämään siepatut. Ehkä sen onnistuisi jättämään jonnekin jokin vihje, jonka muut lohikäärmeet ymmärtäisivät.