2.luku

2.luku

Ashlyn ei huutanut pudotessaan ilman halki. Hän kuuli ihmeellistä suhinaa ja sitten joku otti hänet kiinni. Tyttö ei saanut sanaakaan suustaan katsoessaan pelastajaansa. Hän yritti vain saada hakkaavaa sydäntään rauhoittumaan.

”Rauhoitu, tyttö. Olet turvassa. Miksi sinua jahdattiin?”

”Kuka sen sanoi?”

”Minä, nimeni on Dastin. Olen se lohikäärme, jonka ratsastaja pelasti sinut. Joko vastaisit kysymykseeni?”

”Pakenin, koska haluan palauttaa laukussani olevan munan Silvestraan. Visnor, en tiedä miten, oli sen varastanut.”

”Lohikäärmeen munan?”

”Niin, onko sen värillä jokin merkitys?”

”On. Minkä värinen se on?”

”Vaaleansininen.”

Ashlyn vaistosi, tai pikemminkin tunsi Dastinin suuttumuksen.

”Miksi se väri on niin tärkeä?”

”Se on tulevan kuningattaren lohikäärmeen muna, jota kannat laukussani. Se varastettiin hiljattain Silvestrasta ja emme onnistuneet löytämään sinua. Ratsastajani on kiitollinen sinulle. Me viemme sinut Silvestraan, jotta muna saadaan kotiinsa ja sitten voimme viedä sinut… hetkonen, onko nimesi Ashlyn?”

”On, kuinka niin?”

”Sain viestin toiselta lohikäärmeeltä, joka on tavannut sisaresi Aishan. Hänet tuodaan Aldorniaan luoksesi.”

”Aisha? Mutta minä en voi palata takaisin linnaan. En sen jälkeen, kun otin munan.”

”Sitten sisaresi tuodaan Silvestraan. Välitän tiedon lajitoverilleni ja hänen ratsastajalleen. Sisarellasi on ikäviä uutisia, jotka tiedän, sillä sain muistikuvavälityksellä tietää. Voin välittää sen sinulle, mikäli koet olevasi valmis siihen.”

Ashlynille tuli ikävä tunne, ettei tulisi pitämään uutisista. Niiden oli pakko liittyä jotenkin hänen perheeseensä. Mutta miksi Aisha oli lähtenyt pois Raven Hollowsta? Mitä ihmettä oli tapahtunut?

”Olen valmis, mutta varoita ratsastajaasi, ettei ihmettele, jos alan itkeä uutistesi vuoksi.”

”Hetki.”

Ashlyn yritti rauhoittua, mutta ikävä tunne alkoi vallata hänet. Sitten hän sai muistikuvat Dastinilta ja kyyneleet lähtivät valumaan vuolaina pitkin poskia. Hän halusi huutaa tuskaansa, mutta ei saanut sanaakaan suustaan ulos. Hän vain haukkoi henkeään yrittäessään saada hengitystään kulkemaan itkun läpi.

”Olemme pian Silvestrassa. Olen jo ilmoittanut tulostamme ja siitä, että sinulla on muna mukanasi. Viemme munan ensin muiden joukkoon ja sen jälkeen pääset siistiytymään. Saat myös ruokaa, näytät nälkiintyneeltä. Aldornia on yksi vauraimmista linnoista. Eikö sinulle annettu lainkaan ruokaa siellä?” ratsastaja kysyi ja tyttö pudisti päätään. Nyt hän pystyi vihdoin puhumaankin.

”Vain cresadin lientä joka toinen tai joka kolmas päivä. Välillä pelkkää darillasta tehtyä leipää. Sain minä palkkaakin, mutta vain kymmenen kuparipenniä joka viikko. Varsinainen palkkani oli viisikymmentä kuparipenniä per viikko, neljäkymmentä kuparipenniä lähetettiin Raven Hollowiin perheelleni, mutta nyt epäilen, ettei sinne ole mennyt lainkaan siellä tapahtuneen vuoksi.”

”Sinä vaikutat vihaavan Visnoria. Korjaa, jos olen väärässä”, Dastin sanoi.

”Et ole yhtään väärässä. Vihaan häntä sydämeni pohjasta. Nyt entistä enemmän.”

”Mitä hän teki sinulle?”

Ashlyn ei vastannut, hän ei halunnut. Dastin välitti kuitenkin tuntemuksen ratsastajalleen, Arsenille. Tämä aikoi vaatia vastauksia myöhemmin. Dastinin välittämien tuntemuksien perusteella Visnor oli luultavasti rikkonut lakia, tai olihan jo linnanherra järjestänyt munavarkauden. Nyt piti selvittää, että kuka oli auttanut Visnoria, sillä tämä ei yksin ollut voinut saada munaa vietyä. Apurin täytyi olla yksi lohikäärmeratsastajista ja se ei ollut yhtään mukava ajatus. Tyttö, Ashlyn, vaikutti vaipuneen takaisin ajatuksiin. Dastin kuitenkin kertoi juttelevansa tytön kanssa.

He saapuivat Silvestraan ja Dastin lensi suoraan siihen luolaan, missä lohikäärmeen munia pidettiin kuoriutumiseen asti. Ashlyn nosti munan varovasti laukustaan ja laski sen osoitettuun kohtaan huomaamatta, että hänen sormensa hipaisivat munaa lakanan reunan siirryttyä hiukan.

”Kas noin. Nyt tuo muna saa odottaa muiden kanssa kuoriutumista ja nyt me menemme hankkimaan sinulle kunnon syötävää. Kun olet syönyt, näytän sinulle, missä voit nukkua. Unohdin tuossa lennon aikana esittäytyä, olen Arsen. Lohikäärmeeni jo esittelikin itsensä.”

Ashlyn vain nyökkäsi Arsenille ja lähti seuraamaan tätä. Hän sai hetken päästä syötävää, mutta söi vain vähän, sillä oli tottunut saamaan vain niukan ruoka-annoksen. Vasta saatuaan kehotuksen syödä kaikki ja että lisääkin sai, tyttö uskalsi syödä kunnolla. Hänelle osoitettiin sänky keittiön vieressä olevasta huoneesta.

”Kas, vihdoinkin meillä on kunnon huoria täällä.”

Ashlyn katsoi äänen suuntaan ja näki miehen, jonka katseesta ei voinut erehtyä. Visnor oli katsonut samalla tavalla.

”Minä en ole mikään huora!”

”Mikäs sitten?” mies tivasi Ashlynin kavahtaessa kauemmaksi.

”Piika.”

”Eli toisin sanoen huora.”

Tyttö etsi epätoivoisena poispääsyä tilanteesta. Hänen olisi jotenkin päästävä keittiöstä pois. Mies tuli lähemmäksi ja yritti tarttua Ashlyniin, mutta tyttö potkaisi polvellaan miehen nivustaipeita ja juoksi pois.

”Dastin, ohjaa minut keittiöstä luoksesi!”

Dastinin opastuksella Ashlyn pääsi lohikäärmeen luokse.

”Mikä hätänä?”

”Joku mies… keittiössä... sanoi minun olevan huora, kun kerroin olevani piika. Saanko nukkua vieressäsi yön?”

”Tietenkin”, lohikäärme vastasi ja nosti siipeään. ”Täältä sinua ei löydetä heti, minä suojelen sinua. Ilmoitan aamulla Arsenille, missä olet, koska hän kuitenkin etsii sinua silloin. Lajitoverini Goji kertoi, että he saapuvatkin aamupäivästä tänne, joten näet sisaresi huomenna.”

”Kiitos, Dastin.”

Ashlyn käpertyi lohikäärmeen siiven alle nukkumaan nukahtaen lähes välittömästi.

**

”Sisaresi on Silvestrassa, joten menemmekin sinne”, Goji ilmoitti Aishalle aamulla tytön herättyä. Tämä oli nukkunut koko sen matkan, minkä lohikäärme oli yön aikana lentänyt.

”Tietääkö hän…?”

”Tietää, lajitoverini kertoi hänelle. Te olette kyllä erikoisia sisaruksia, kun voitte kommunikoida lohikäärmeiden kanssa ilman sidettä, joka syntyy lohikäärmeen ja ratsastajan välille. Oletko aivan varma, ettei isäsi ole ollut lohikäärmeratsastaja?”

”Olen. Tai en oikeastaan. Isä oli seppänä Raven Hollowssa, mutta en tiedä, mitä hän teki ennen kuin tapasi äidin. Onko tämä sitten harvinaista, siis se mitä sanoit minusta ja Ashlynista?”

”On, mutta se voi olla myös hyödyllistä. Parin tunnin päästä olemme perillä.”

**

”Dastin, onko sinulla tietoa Ashlynin sijainnista?” Arsen tiedusteli etsittyään tyttöä kaikkialta. Hän oli huolestunut, sillä Ashlyn ei ollut nukkunut huoneessa, joka tälle oli osoitettu.

”Sattumoisin on. Hän nukkuu siipeni alla, jonne pakeni illalla. Lyhyiden muistikuvien perusteella Triles piti tyttöä huorana ja Ashlyn pakeni. Tosin potkaistuaan sitä ennen miekkosta nivustaipeisiin.”

”Voitko herättää hänet? Hän varmaan haluaa syödä vähän ennen kuin hänen sisarensa tulee. Goji ja Tylan ovat pian täällä.”

Dastin ei vastannut, mutta Arsen näki hetken päästä Ashlynin kävelevän keittiötä kohti vilkuillen ympärilleen jatkuvasti. Mies ei tiennyt, mistä se johtui, mutta hänen suojeluvaistonsa olivat heränneet. Tuossa tytössä oli jotain erikoista ja Arsen halusi tutustua paremmin.

”Huomenta, toivottavasti sait nukuttua”, hän sanoi hymyillen lempeästi tytölle.

”Olen minä kovemmallakin lattialla nukkunut, mutta kiitos kysymästä, sain kyllä. Dastinista suorastaan huokui turvallisuuden tunnetta.”

”Se on välillä vähän turhan ylisuojeleva, mutta ei hyväksy ketä tahansa lähelleen, joten sinussa on jotain harvinaislaatuista, kun se antoi nukkua vieressään.”

”Ei minussa mitään erikoista ole.”

”Oli mitä oli. Tule syömään, sisaresi on kohta täällä.”

Samalla hetkellä hopeinen lohikäärme lensi luolaan ja Ashlyn pääsi halaamaan Aishaa. He pitivät kiinni toisistaan kuin henkensä hädässä ja itkivät.

”Syödään ensin ja sitten saat kertoa minulle kaiken, mitä on tapahtunut lähtöni jälkeen”, Ashlyn sanoi ja lähti opastamaan sisartaan keittiöön, missä Tadaleth oli jo valmistanut darillasta puuroa, puristanut suxoneasta mehua ja keittänyt sedelopea.

Arsen jäi paikoilleen katsomaan tyttöjen perään.

”Mikä sinua mietityttää?” Tylan tiedusteli hypättyään maahan ja riisuttuaan satulan. Goji suuntasi välittömästi kohti omaa paikkaansa luolastossa nukkumaan.

”Nuo tytöt, molemmat voivat kommunikoida minkä tahansa lohikäärmeen kanssa, eikä heillä ole edes sidettä näihin. Heidän isänsä on pakko olla joku entinen lohikäärmeratsastaja. Ashlyn ei kertonut nimeä, mutta minulla on vahva epäilys.”

”Munat kuoriutuvat pian.”

Lause kiiri jokaisen ratsastajan mieliin. Arsen ryhtyi jakelemaan käskyjä ratsastajille, jotka lähtisivät hakemaan nuoria neitoja kuningattaren munaa varten, joka oli saatu ajoissa takaisin. Tylan totesi menevänsä nukkumaan valvottuaan koko yön Gojin kanssa.