26.luku

26.luku

Ashlynin päätä särki hänen herätessään. Hän muisti juoneensa illalla, mutta ei kunnolla sen jälkeen. Hän käänsi päätään ja näki Arsenin katsovan häntä.

"Mitä helvettiä sinä siinä teet? Minähän kielsin sinua tulemasta sänkyyni."

"Niinhän sinä teit, mutta eilen olit eri mieltä. Sinä suorastaan kerjäsit minua riisumaan itsesi ja olit erittäin halukas. En olisi halunnut käyttää humalatilaasi hyväkseni, mutta annoit minulle sen vaikutelman, että haluat minua. Meillä oli erittäin kiihkeä yö, joka saa luvan toistua", Arsen vastasi virnistäen ja tuli lähemmäksi suudellen tyttöä. Päänsärystään huolimatta Ashlyn tunsi haluavansa miestä yhä. Hän tunsi kuuluvansa tämän viereen ja niinhän se tulisi olemaan tulevaisuudessa sen jälkeen, kun heidät olisi vihitty ensin.

"Arsen... haluatko sinä vain seksiä?"

Mies yllättyi kysymyksestä. Tuota hän ei ollut osannut odottaa yhtään.

"Miksi sinä tuollaista kysyt?"

"No kun sinä olet aina viemässä minua sänkyyn, kun suutelet."

"On totta, että haluan sinut sänkyyni, mutta se ei ole pelkästään sitä, mitä haluan sinusta."

"Mitä sinä sitten haluat?" Ashlyn kysyi pidätellen hengitystään. Kuulisiko hän nyt sen, mitä oli toivonut jo pidemmän aikaa kuulevansa?

"Haluan sinut, sydämesi. Haluan sydämesi kuuluvan minulle."

"Mitä sinä yrität sanoa?"

"Että minä... minä.... että minä rakastan sinua", Arsen takelteli hetken sanoissaan. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin sanonut niitä sanoja kenellekään, joten tämä oli vielä uutta hänelle. Ashlyn tunsi sydämensä lyövän kiivaasti. Hän ei ollut uskonut kuulevansa noita sanoja. Ehkä hän nyt voisi antaa periksi ja sallia miehen jäädä makuukammariinsa.

"Et tiedäkään, kuinka paljon olen odottanut kuulevani nuo sanat. Rakastuin sinuun luultavasti sillä hetkellä, kun nappasit minut silloin, kun olin tuomassa Joan munaa takaisin. Luulin, ettet koskaan sanoisi minulle noin. Ajattelin, että haluat vain seksiä minulta ja se tuntui pahalta. Etenkin Joan pariutumisen jälkeen."

"Sittenhän me voisimme ottaa viime yön uusinnan nyt, kun olet selvinpäin", Arsen ehdotti irstaasti virnistäen.

"Mahdollisesti, jos vain keksit minulle ensin jostain jotain tähän päänsärkyyn."

"Siihen en voi auttaa, mutta..."

Arsen ei jatkanut lausettaan, vaan antoi kätensä liikkua peiton alla kohti tytön jalkoväliä ja tarkkaili tämän reaktioita. Hän työnsi pari sormeaan sisään ja liikutteli niitä nopeassa tahdissa. Ashlyniltä pääsi terävä henkäisy. Hän sulki silmänsä ja antoi miehen tehdä, mitä halusi hänelle. Arsenista oli erittäin mukavaa katsella toisen nautintoa ja hän teki kaikkensa saadakseen tytön laukeamaan. Hän siirtyi kokonaan peiton alle jaellen suudelmia tytön vartalolle ja liikkui huulineen sormien seuraksi.

Ashlyn voihkaisi ja hänen selkänsä taipui kaarelle. Kuumat väreet menivät pitkin vartaloa ja hän huohotti. Mies vain jatkoi hänen kiusaamistaan, eikä lopettanut, vaikka hän yritti anella. Vasta kun tunsi tietynlaisen värinän, Arsen tuli peiton alta, suuteli Ashlyniä ja suuteli tätä kiihkeästi. Työntötahti pysyi hitaana, mikä oli molemmille kiusallisen hidasta. Ashlyn aneli miestä nopeuttamaan tahtia, mutta tämä ei tehnyt niin.

"Arsen..."

"Minä tiedän, rakas."

Arsen nopeutti tahtia, koska ei itse enää kestänyt ja purkautui tytön sisään.

"Me taisimme juuri saattaa tulevan lapsemme alulle. Tai sitten meidän pitää vain harjoitella lisää.”

”Minun puolestani voimme harjoitella lisää.”

**

Kyrianne oli tehnyt päätöksensä, hän ryhtyisi lohikäärmeratsastajaksi. Hän etsi Aishan käsiinsä.

"Aisha, minä suostun", hän sanoi löydettyään ystävänsä.

"Hienoa."

"Suostut mihin?" Aishan seurassa ollut Tylan kysyi kuvitellen asian liittyvän tulevaan lapseen.

"Se on meidän kahden asia, ei liity vauvaan", Aisha vastasi. "Eldrond, missä sisareni on?"

"Viettämässä laatuaikaa Arsenin kanssa sisaresi makuukammarissa."

"Eli sitten kerron hänelle myöhemmin Kyriannen suostumisesta."

"Tuo on loistava uutinen. Välitän tiedon Imericille ja Joalle."

"Kiitos, Eldrond."

Aisha siirsi huomionsa Tylaniin, joka murjotti. Kyrianne ymmärsi jättää kaksikon rauhaan. Hän päätti lähteä seisoskelemaan tasanteelle. Siellä oli aina niin ihana seistä ja katsella alas. Yleensä siellä sai olla rauhassa, toivottavasti saisi nytkin.

Kyriannen toive ei toteutunut, sillä päästyään tasanteelle hän kuuli kovan suhahduksen ja sitten hänet olikin kaapattu ilmaan. Hän oli vähällä huutaa, mutta tajusi sitten olevansa Donlafin edessä. Tämä ohjasi Scaleon järven rantaan. Siellä mies auttoi tytön alas ja lohikäärme lensi jonnekin. He olivat kahden ja kaukana Silvestrasta. Eli ainoa keino päästä nopeasti pois oli lentää miehen kanssa takaisin.

"Mitä sinä nyt haluat?" tyttö tivasi.

"Viettää aikaa sinun kanssasi."

"Ihanko totta? Olisit voinut kysyä minulta ennen kuin kaappaat minut mukaasi. En pidä tästä."

"Et halua uimaan, minä ainakin ajattelin mennä."

Kyrianne nieleskeli voimatta irrottaa silmiään Donlafista, kun tämä riisui vaatteensa pois ja meni veteen.

"Tuletko sinä?" mies kysyi käveltyään riittävän pitkälle ja käännyttyään katsomaan tyttöä.

"Tulen, jos et kurki. Käänny ympäri."

"Ollaanpa sitä nyt niin siveitä."

Donlaf peitti käsillään silmänsä ja kurkki silmiensä välistä. Hän tunsi kiihottuvansa pelkästään katsellessaan alastonta Kyriannea, joka tuli hitaasti veteen pysähtyen, kun vesi ulottui olkapäiden kohdalle. Donlaf otti siinä vaiheessa kädet silmiltään ja siirtyi lähemmäksi. Hän kuuli Kyriannen henkäisevän hiljaa tämän tuntiessa hänen kiihottuneisuutensa.

"Donlaf..."

"Niin?" mies kysyi siirtyen seisomaan tytön taakse ja painoi lantiotaan tämän pakaroita vasten. Hän siirsi kätensä hyväilemään Kyriannen rintoja veden alla ja painoi tämän kaulalle suudelmia. Hän työnsi lantiotaan vielä eteenpäin ja tunsi pääsevänsä melkein sisälle.

"Oh..." tytöltä pääsi uuden tuntemuksen vallatessa. Tätä he eivät olleet ennen tehneet, vaikka mies kokeneempana oli varmasti. Varovasti Kyrianne työnsi takamustaan taaksepäin ja tunsi miehen siellä, missä ei koskaan aikaisemmin. Se sattui, mutta vesi tuntui vähän lieventävän kipua. Donlaf työntyi syvemmälle hitaasti.

”Sano heti, jos sinuun sattuu tai tämä tuntuu ikävältä.”

”Ei minuun enää satu. Tämä tuntuu…”

”Hyvältä?”

”Niinh”, Kyrianne voihkaisi, kun Donlaf työntyi täysin hänen sisäänsä ja alkoi liikkua nopeassa tahdissa. Tiukat lihakset kovan varren ympärillä tuntuivat liian ihanilta ja mies tuli muutaman työnnön jälkeen.

”Minä ehkä nautin seksistä kanssasi, mutta en halua sitä pelkästään. Minun piti isäni vuoksi liehitellä niitä muita tyttöjä. Minä nimittäin kerran mainitsin sinusta jotain liian lämpimästi ja sain ympäri korvia. Olen pahoillani, jos sain olosi kurjaksi tekojeni tähden. Minä olin koko ajan tosissani. Suunnittelin jo sitä, että karkaisimme yhdessä jonnekin.”

”Sinä siis yhä rakastat minua?”

”Olen koko ajan rakastanut, en vain saanut sanotuksi sitä.”

”Te miehet osaatte sitten olla raivostuttavia, kun ette osaa puhua ajoissa. Minä kerkesin jo miettiä, että pitääkö minun etsiä täältä joku toinen mies.”

”Se mies olisi saanut kokea raivoni.”

”Ai olisi vai?”

”Ehdottomasti. Vai kuvitteletko minun antavan muiden miesten koskea sinuun, kun sinä kuulut minulle? Kyrianne, nyt kun emme asu enää Raven Hollowssa, niin voin tehdä tästä virallista. Tuletko vaimokseni?”

Kyrianne kiljaisi ja hyppäsi miehen syliin kietoen jalkansa tiukasti tämän lanteiden ympärille. Hän tunsi miehen olevan valmis uuteen erään ja siirsi itseään niin, että Donlaf pääsi yhdellä, sulavalla työnnöllä sisään.

”Otan tuon myöntävänä vastauksena”, mies virnisti.

**

Nanea sovitti uutta mekkoaan, joka oli juuri tullut ompelijalta. Se oli syvänvihreä ja myötäili hänen muotojaan lantiolle asti ja helma leveni siitä kohdin. Se oli myös vähän rohkea, sillä kaula-aukko oli avonainen ja paljasti enemmän rintoja. Nanea oli varma, että Zoltan pitäisi siitä.

Miehen ajatteleminen sai tytön kurtistamaan kulmiaan. Hän oli monta kertaa yrittänyt kysellä Zoltanin tunteista, mutta tämä ei suostunut puhumaan niistä. Pahuksen mies. Miksi tämän piti olla niin pahuksen vaikea ja jääräpäinen?

”Mmh, tuosta mekosta minä kyllä pidän”, Zoltan sanoi tullen ovelle jääden tuijottamaan Naneaa ja hänen katseensa pysähtyi mekon kaula-aukkoon.

”Jotenkin arvasin sen ennalta.”

”Olenko minä niin ennalta-arvattava?”

”Olet”, tyttö naurahti. Hän päätti kiusata miestä vähän ja veti mekon miehustan yhdestä narusta, jolloin rinnat tulivat enemmän näkyviin. Nanea puri huultaan, ettei nauraisi Zoltanin näyttäessä siltä kuin pudottaisi silmänsä päästään.

Mies asteli peremmälle ja sulki oven perässään. Tuollainen kiusaaminen ei käynyt päinsä ilman seurauksia. Hetkessä hän oli harpannut heitä erottavat askeleet ja suuteli tyttöä kiihkeästi.

”Sinä kiusaat minua ja kuvittelet selviäväsi ilman seuraamuksia.”

”Niin minä kuvittelin”, Nanea vastasi ja hänen hengityksensä tiheni, kun Zoltan avasi miehustaa enemmän, jotta pääsisi koskettamaan rintoja paremmin. Tyttö voihkaisi hiljaa tuntiessaan sormien hyväilevän hellästi paljastunutta ihoa. Hitaasti mies riisui mekon Nanean yltä ja tämä seisoi alastomana hänen edessään. Tyttö perääntyi sängylle ja katseli miehen kiskoessa omat vaatteensa pois. Nanea totesi huvittuneena, ettei miestä tarvinnut kiihottaa enempää, sillä tämä oli jo valmis hommiin. Tyttö koukisti kutsuvasti sormeaan ja Zoltan ei voinut vastustaa kutsua.

25.luku

25.luku

Kyriannella oli paljon mietittävää. Hän oli kuvitellut tulevansa Silvestraan ja voivansa jatkaa suhdettaan Donlafiin. Sitten hän olikin nähnyt tämän suutelevan toista naista ja myöhemmin he olivat päätyneet harrastamaan seksiä, jonka jälkeen mies oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kyrianne ei tiennyt, missä heidän suhteensa nyt meni. Rakastiko mies häntä enää? Tyttö oli sanonut rakastavansa miestä yhä, mutta ei ollut kuullut miehen sanovan omista tunteistaan mitään. Seksi kelpasi kuten aina. Kyrianne arveli Donlafin rakastavan häntä, ei tämä muuten olisi ehdottanut kihlausta, tosin se pidettiin kaikilta salassa. Tai sitten mies oli tehnyt ehdotuksensa vain saadakseen säännöllistä seksiä.

Aivan kuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi mietittävää, Ashlyn oli kertonut suunnitelmastaan koskien jotain lohikäärmettä ja kysynyt, haluaisiko Kyrianne ryhtyä sen uudeksi ratsastajaksi. Miettimistä siis riitti paljon. Onneksi Ashlyn oli suostunut antamaan hänelle miettimisaikaa. Kyrianne ei ollut koskaan edes kuvitellut voivansa olla jonain päivänä lohikäärmeratsastaja.

Donlaf näki Kyriannen seisovan parvekesyvennyksessä. Tyttö näytti miettivän ankarasti jotain. Donlaf tunnisti merkit, jäykistynyt olemus, otsa kurtussa, sormien ja jalkojen rummutus. Hän käveli hiljaa tytön taakse ja näykkäisi hellästi korvasta tätä.

”Mitä mietit?”

”Kaikenlaista, muun muassa meitä kahta”, Kyrianne vastasi jättäen mainitsematta lohikäärmeratsastajaksi ryhtymisestä. Se oli ollut Ashlynin toive.

”Mitä meistä kahdesta?”

”Olen tässä miettinyt, että oletko ollut kanssani vain yhden asian vuoksi. Me menimme kihloihin Raven Hollowssa ja halusit salata sen kaikilta. Emme olleet koskaan edes julkisesti yhdessä. Sain mustasukkaisena katsella sinua liehittelemässä muita tyttöjä voimatta sanoa mitään. Kun olimme kahden ja yritin puhua siitä, et suostunut kuuntelemaan. Väitit minun kuvittelevan omiani. Sitten myöhemmin viettelit minut sänkyysi yhä uudestaan ja uudestaan.”

Donlaf vaihtoi painoa jalalta toiselle tuntien itsensä pikkupojaksi, joka oli jäänyt kiinni kepposesta. Mitä hän voisi sanoa? Hänellä oli tunteita Kyriannea kohtaan, mutta ei mies osannut määritellä niitä. Hän nautti seksistä, oli aina nauttinut. Tytön kanssa se oli erityisen mukavaa. Nyt sanat piti valita tarkkaan, ettei vahingossakaan sanoisi jotain pahasti väärin.

”Sinä tiedät isäni. Hän ei olisi hyväksynyt sinua koskaan.”

”Niin, koska en ollut varakkaasta perheestä. Ihme, että ylipäätään kapinoit häntä vastaan, vaikkakin teit sen salassa.”

”Isälle on vaikea sanoa ei, kun hän jotain päättää. Hänhän piti kaikkia, jotka eivät olleet samalla varallisuustasolla itseään alempiarvoisina.”

”Se tuli huomattua ja kuultua liiankin monta kertaa. En kuitenkaan ymmärrä, miksi suhteemme piti salata, joka ei ilmeisesti merkinnyt sinulle mitään”, Kyrianne sanoi.

”Kyllä se merkitsi.”

”Se tuli huomattua. Sinulle merkitsi vain se, että pääsit sänkyyn kanssani.”

”Olet väärässä.”

”Minulla on aivan erilainen mielikuva.”

Donlaf ei osannut enää sanoa mitään. Niinpä hän kiskaisi Kyriannen lähelleen ja suuteli tätä tavalla, jonka toivoi kertovan hänen tarkoittaneen sanojaan. Valitettavasti miehen kädet eivät olleet järjen kanssa samaa mieltä ja vaeltelivat Kyriannen vartalolla, kunne mies piteli poskeaan tytön läimäytettyä.

”Olin oikeassa. Olin sinulle vain jokin… seksilelu.”

Kyrianne ei katsonut taakseen lähtiessään kävelemään sisälle. Hän lähes juoksi makuukammariinsa ja lukitsi oven perässään. Hän ei halunnut päästää Donlafia sinne nyt.

**

Visnor oli raivoissaan kuultuaan rajan ylitse levinneistä uutisista Joan jo pariutuneen. Se tarkoitti sitä, että hänen ja Trilesin suunnitelmat menivät pieleen. Jos Nafari olisi tuonut viestiä ajoissa, niin kaksikko olisi voinut onnistua, mutta siitä naikkosesta ei ollut kuulunut sanaakaan. Visnor arveli naisen tulleen toisiin ajatuksiin ja se ärsytti. Hän oli halunnut kostaa ja nyt se mahdollisuus oli viety heiltä molemmilta.

Triles ei pitänyt kuulemistaan uutisista myöskään. Ainoa, joka otti ne rennosti, oli Meluar. Sitä kostoa hautova kaksikko ei ymmärtänyt.

”Se on ollut nyt omituinen pari päivää, kummallisen rauhallinen. Aivan kuin se suunnittelisi jotain, mikä ei kuitenkaan voi olla mahdollista”, Triles sanoi.

Meluarin teki mieli hymähtää. Se todella suunnitteli jotain tai oikeastaan sen puolesta suunniteltiin ja se vain odotti suunnitelman toteutumista. Se ei malttanut odottaa, että pääsisi pois Astarista ja kauaksi Trilesistä ja Visnorista. Se toivoi uuden ratsastajansa olevan paljon mukavampi kuin nykyinen.

**

Ashlyn tunsi olevansa humalassa. Hän oli kaatanut itselleen seansoa ja sitten niitä lasillisia olikin jo mennyt useampia. Alkoholiin tottumaton tyttö ei osannut arvioida yhtään, koska oli juonut liikaa. Arsen, joka oli ehtinyt katsella kuningattarensa juomista, ajatteli, että nyt sai riittää.

”Ashlyn, etköhän sinä ole nyt juonut liikaa”, mies totesi ottaen juuri täytetyn lasin tytön kädestä.

”En. Annash se thänne.”

”En anna. Sinä lähdet nukkumaan pääsi selväksi. Minä vaikka kannan sinut, jos et suostu kävelemään.”

”Shinä olet epäreiluh.”

Arsen ei jäänyt odottamaan sitä, että Ashlyn pääsisi itse ylös tuolista, vaan nosti tytön syliinsä ja lähti kantamaan tätä kohti makuukammaria. Ashlyn vain kikatti ja makuukammarinsa ovelle käänsi Arsenin päätä voidakseen suudella tätä.

Arsen tunsi Ashlynin halukkuuden, mutta epäröi tytön humalatilan vuoksi. Hän ei halunnut käyttää kuningatartaan hyväksi. Tai ei se olisi ollut hyväksikäyttöä, mutta siltä se saattaisi myöhemmin tuntua. Mies ei halunnut Ashlynin katuvan myöhemmin.

”Riisu minut”, tyttö pyysi ja se hälvensi kaikki epäröinnit miehen mielestä. Arsen sulki makuukammarin oven lukiten sen, laski Ashlynin seisomaan lattialle ja suuteli tätä ahnaasti ryhtyen riisumaan molempien vaatteita.

Arsen hyväili tyttöä kaikkialta keskeyttämättä suudelmia. Hän murahti tuntiessaan Ashlynin tarttuvan hänen kovuuteensa ja liikutti lantiotaan vaativasti. Mies oli kärsimätön, hän halusi helpotusta oloonsa ennen kuin tyttö sammuisi. Niinpä Arsen kantoi Ashlynin sängylle ja työntyi sisään liikkuen nopeassa tahdissa.

24.luku

24.luku

Aisha puri huultaan. Hän yritti keksiä vastausta, sillä kukkien poiminta ei näyttänyt menevän läpi.

”Sanoinhan jo, halusin poimia kukkia”, hän yritti vielä, mutta näki, ettei Tylan uskonut häntä. ”Mitä minä voin sanoa, että uskot minua?”

”Miten olisi totuus? Se, että purit huultasi, kertoo sinun valehtelevan. Sinulla oli jokin syy tulla tänne. Et kai ollut viemässä viestiä Visnorille ja Trilesille?”

”Miten voit edes kuvitella sellaista? Miksi minä veisin viestiä ihmisille, joita vihaan koko sydämestäni, koska heidän takiaan menetin perheeni? Tuo on loukkaavaa.”

”Mitä sinä sitten teet lähellä Astarin ja Arysian rajaa?”

Aisha päätti kertoa totuuden niin läheltä kuin uskalsi.

”Tulin suorittamaan minulle annettua tehtävää. Sen enempää en voi kertoa.”

”Mitä tehtävää? Kuka sen antoi?”

”Sanoin jo, etten voi kertoa.”

”En pidä siitä, että salaat minulta asioita. Olen lapsesi isä, minulla on oikeus tietää.”

”Olen pahoillani, rakas. Tämä ei liity lapseemme millään tavalla. En voi pettää saamaani luottamusta kertomalla tehtävääni.”

”Tämä ei jää tähän”, Tylan sanoi siristäen silmiään ja harppoi Gojin luokse nousten sen selkään. Hetken päästä kaksikko oli kadonnut ja Aisha tunsi itsensä voimattomaksi. Hän oli halunnut kertoa totuuden Tylanille, mutta ei ollut halunnut pettää sisarensa luottamusta.

”Oletko kunnossa?” Eldrond kysyi huolissaan vaistotessaan ratsastajansa ahdistuksen.

”Olen. Halusin kertoa Tylanille totuuden, mutta en voinut pettää Ashlynille antamaani lupausta. Tiedän, että kuulen tästä vielä myöhemmin.”

”Hän vaikutti erittäin päättäväiseltä.”

”Sitä hän onkin. Olen varma, että hän yrittää puristaa totuuden minusta vielä, kun pääsemme takaisin. En vain tiedä, mitä voin vastata. Ehkä minun on parempi etsiä sisareni ja kysyä häneltä.”

”Se voi olla hyvä idea. Tai sitten hän on jo voinut kertoa kaikille, mitä me suunnittelemme.”

”Voi olla, en tiedä sisareni suunnitelmia.”

”Haluatko lähteä takaisin?”

”Kohta, haluan rauhoittua ensin.”
”Hyvä idea. Olen valmis heti, kun sinäkin olet.”

Aisha ei vastannut enää Eldrondille. Hänen ajatuksensa olivat täysin Tylanissa. Toivottavasti mies ei kovin pahasti suuttunut.

**

Ashlyn oli tyytyväinen kuultuaan Joalta Aishan onnistuneen. Nyt hänen piti miettiä, minkä lohikäärmeen apua pyytäisi. Aisha halusi taatusti olla mukana. Siskokset olivat puhuneet siitä, että Kyriannesta tulisi Meluarin uusi ratsastaja. He vain eivät olleet vielä kysyneet tämän mielipidettä. Se piti selvittää ennen kuin voisi pyytää kolmannen lohikäärmeen apua. Samira ehkä voisi olla luonnollinen valinta ja Imeric luultavasti suostuisi mielellään.

”Ashlyn, minulla on asiaa”, Tylan sanoi astellessaan valtaistuinsaliin, missä Ashlyn istui.

”Näytät siltä kuin jotain olisi tapahtunut.”

”Voi sen niinkin sanoa. Mitä tehtävää Aisha on suorittamassa Astarin ja Arysian rajalla? Hän väitti ensin olevansa poimimassa kukkia, mutta suostui painostaessani vain kertomaan, että suoritti saamaansa tehtävää. Hän ei suostunut kertomaan, mikä se tehtävä oli. En keksi muita kuin sinut antamaan sellaisen. Hän on raskaana, helvetti sentään. Hänen ei pitäisi suorittaa jotain pikkutehtäviä.”

Ashlyn kuunteli tyynesti miehen raivotessa ja oli tyytyväinen sisareensa. Tämä oli pitänyt lupauksensa, eikä ollut kertonut edes rakastamalleen miehelle kunnon totuutta.

”En voi kertoa. Hänen saamansa tehtävä ei ole vaarallinen lapsellenne.”

”Minulla on lapsen isänä oikeus saada tietää totuus!”

”Ja minulla on kuningattarena oikeus olla vastaamatta kysymykseesi. Minun ei ole pakko kertoa sinulle mitään. Tehtävä ei liity lapseenne millään tavalla. En olisi antanut sitä sisarelleni, jos olisin uskonut lapsen olevan vaarassa. Sitä paitsi Joa kertoi juuri Aishan palanneen turvallisesti takaisin”, Ashlyn sanoi tiukasti.

”Sanoin jo sisarellesi, etten pidä siitä, että minulta salataan asioita.”

”Minä en voi sille mitään.”

Tylan äännähti tuskastuneen oloisesti ja lähti vihaisin askelin valtaistuinsalista.

”Mitä tehtävää Aisha oli suorittamassa? Et kertonut siitä edes minulle”, Samira kysyi.

”Ainoastaan minä ja hän tiesimme siitä, sekä tietysti lohikäärmeemme. En halunnut puhua siitä ennen kuin olin varma sen onnistumisesta. Sinä varmaan muistat, kun olen surrut Meluaria ja sen tilannetta voimatta tehdä mitään?”

”Muistan kyllä.”

”Aisha kävi rajan luona juttelemassa sen kanssa. Löysimme nimittäin loitsun, jolla voi purkaa ratsastajan ja lohikäärmeen välisen siteen. Se on lohikäärmekielellä ja sen lausumiseen tarvitaan kolme lohikäärmettä, koska yhden lohikäärmeen taikuus ei riitä. Loitsu edellyttää lohikäärmeen suostumista siihen. Halusin tehdä jotain Meluarin hyväksi, sillä minusta oli suuri vääryys, että jouduin silloin karkottamaan sen ratsastajan ja Trilesin välisen siteen vuoksi. Sehän oli syytön kaikkeen. Joku mainitsi kuulleensa loitsusta, mutta ei ollut varma, onko sellaista olemassa. Niinpä vietin tuntikausia kirjastossa etsimässä sitä kirjoista. Aisha toi minulle ruokaa sinne ja auttoi etsimään. Hän löysi sen ja Joa auttoi meitä varmistamaan, että kyseessä on juuri se loitsu. En voinut itse lähteä kysymään Meluarin mielipidettä Joan pariutumisen ja sen kaksikon suunnitelmien vuoksi.”

”Tuohan on loistavaa. Hetkinen, suunnittelevatko Visnor ja Triles jotain?”

”Suunnittelivat. Visnorilla oli täällä kätyri, joka välitti tietoja, mutta olen antanut sille kätyrille anteeksi. Hän ei tehnyt mitään muuta. Tämä kätyri ei minun tietojen mukaan ole enää vienyt viestejä. Visnor ja Triles suunnittelivat sieppaavansa minut ja Joan ennen pariutumisaikaa, jotta Joa pariutuisi Meluarin kanssa ja Triles pääsisi kuninkaaksi.”

”Tuohan on naurettavaa, eihän se olisi koskaan ollut laillinen valinta, koska Triles on karkotettu.”

”Eipä se kaksikko tuntunut ottavan sitä huomioon. He vain olivat varmoja suunnitelmansa onnistumisesta. Siksi Aisha lähti kysymään Meluarin mielipidettä ja minä jäin tänne.”

”Meluar ilmeisesti suostui?”

”Suostui, nyt meidän pitää kysyä Kyriannelta, suostuuko hän Meluarin uudeksi ratsastajaksi ja kolmas lohikäärme loitsua varten.”

”Imeric auttaa teitä varmasti mielellään. Olen jutellut sen kanssa paljon Meluarista. Trilesistä ei olisi koskaan saanut tulla ratsastajaa, mutta mistäpä sen olisi voinut etukäteen tietää, että hän on vallanahne ihminen.”

”Ihmisten todellinen luonne paljastuu vasta myöhemmin”, Ashlyn totesi ajatellen Arsenia.

”Niinpä. Haluatko, että kysyn Imericiltä?”

”Kysy ihmeessä.”

Samira sai nopeasti myöntävän vastauksen lohikäärmeeltään ja kertoi sen tytölle, joka hymyili.

”Nyt tarvitsemme enää Kyriannen suostumuksen. Meluar toivoi jalosydämistä ratsastajaa.”

**

Aisha etsi Kyriannea, mutta ei löytänyt. Hän kävi ystävänsä makuukammarin ovea koputtamassa saamatta vastausta. Sitten tytön silmiin osui Tylan, joka näytti yhä vihaiselta. Aisha lähestyi miestä varovasti miettien, sanoisiko jotain.

”Vieläkö salaat minulta asioita?” Tylan murahti

”Ilmeisesti kävit jo juttelemassa Ashlynin kanssa.”

”Kävin, mutta hän ei suostunut kertomaan.”

”Sitten minäkään en kerro. Vasta kun saan häneltä luvan, voin kertoa.”

”Aisha, minä en halua sinun salaavan mitään.”

”Uskoisit nyt jo, en voi kertoa.”

”Helvetti soikoon, sinä olet lapseni äiti!”

”Entä sitten?”

”Sinun pitäisi kertoa minulle kaikki, mitä teet ja mihin menet milloinkin.”

”Tietääkseni en ole tilivelvollinen sinulle tekemisistäni”, Aisha tokaisi välittämättä miehen kasvoille nousseesta loukkaantuneesta ilmeestä.

”Jos sinulle tai lapselle käy jotain niillä tehtävilläsi, joista et voi puhua, niin en anna sitä ikinä sisarellesi anteeksi.”

Aisha huokaisi. Tylan oli liian ylisuojeleva nyt, eikä tyttö pitänyt siitä yhtään.

”Sinun ei tarvitse olla niin helvetin ylisuojeleva. Minä en ole mitään hauras esine, jota pitää suojella.”

”Sinä olet raskaana”, Tylan totesi kuin se olisi jokin suurikin asia.

”Tylan, koska sinulle saa taottua päähän, ettei raskaus ole sairaus!”

”Mutta kun minä…”

”Minusta on ihanaa, että huolehdit, mutta älä suojele liikaa.”

”Minä haluaisin vain kääriä sinut pumpuliin ja pitää siinä.”

Tylan nyökkäsi alistuneena. Hänen ei auttanut kuin antaa Aishalle tilaa ja tehdä asioita, vaikka mies halusi itse kahlita tämän sänkyyn seuraavien kuukausien ajaksi.

”Hyvä on… minä en nalkuta tästä toiste, jos sinä lupaat kertoa kaiken, mikä liittyy sinun ja lapsemme hyvinvointiin.”

 ”Niinhän minä olen ajatellut tehdä joka tapauksessa. Tämänpäiväisestä en puhunut, koska se ei liittynyt ja olin luvannut pitää suuni kiinni.”

Aishasta tuntui, ettei Tylan enää ollut vihainen hänelle.

”Oletko vielä vihainen minulle?” tyttö varmisti.

”En, ehkä minä ylireagoin, mutta pelästyin pahemman kerran sinun ollessa niin lähellä rajaa, kun tiesin Visnorin ja Trilesin saattavan olla lähettyvillä.”

”Ota se ehkä pois, sinä ylireagoit.”

”Rakastan sinua vain niin paljon, että pelkään koko ajan sinulle tapahtuvan jotain.”

Aisha hymyili leveästi ja suuteli miestä hellästi.

23.luku

23.luku

Se päivä oli vihdoin koittanut. Päivä, jolloin Ashlyn saisi tietää kohtalonsa. Hän seisoi tasanteella ja katseli sydän villinä lyöden Joaa, joka lenteli taivaalla kirkkaan vaaleansinisenä. Se tarkoitti vain yhtä asiaa, pariutumisaika oli koittanut. Kaikki Silvestran lohikäärmeet Imericiä ja Eldrondia lukuun ottamatta lentelivät Joan lähettyvillä. Yksikään niistä ei lähestynyt sitä.

Joa syöksähteli eri suuntiin yrittäen houkutella muita tulemaan lähemmäksi. Ashlyn tunsi sen kiukun, kun mitään ei tapahtunut. Sitten Joa singahti kovalla vauhdilla korkeammalle ja vain Dastin lähti sen perään.

”Ohjaa sitä ajatuksillasi”, tyttö kuuli Arsenin sanovan korvaansa ja tunsi käsien kietoutuvan ympärilleen. Ashlyn teki parhaansa, mutta Joa sanoi tietävänsä, mitä teki. Hän tunsi lohikäärmeensä kiihkon, eikä hänen omaa oloaan helpottanut se, että Arsen painoi kevyitä suukkoja hänen korvansa juureen.

”Arsen”, Ashlyn henkäisi ja vastaanotti tulisen suudelman sillä hetkellä, kun Dastin sai Joan kiinni. Lohikäärmeiden kiihko sai niiden ratsastajat takertumaan toisiinsa. Tyttö huohotti suudelman jälkeen ja katsoi miestä. Hän saisi haluamansa miehen, mutta rakkaudesta ei ollut tietoakaan. Se vaimensi iloa tästä hetkestä. Nyt se hälinä vasta alkaisi, sillä Silvestrassa alettaisiin suunnitella häitä ja kruunajaisia.

”Joa valitsi juuri oikean lohikäärmeen. Huomasitko, etteivät muut edes yrittäneet lähestyä sitä?”

”Huomasin kyllä ja tunsin sen kiukun asiasta. En tiedä, miksi niin tapahtui.”

”Ne vaistosivat Joan tehneen jo valintansa ja lensivät vain, koska se kuului asiaan”, Arsen vastasi. ”Ja Dastin on kaikista nopein, joten ne olisivat hävinneet joka tapauksessa.”

”Ollaanpas sitä itsevarmoja.”

”Ei minun tarvitse. Se on kaikkien tiedossa. Mitä jos nyt siirtyisimme makuukammarisi puolelle juhlistamaan tätä?”

”Etkö sinä muuta ajattele kuin seksiä nyt? Sinusta tulee aviomieheni, mutta se ei tarkoita sitä, että sinä saisit nyt oikeuden tulla makuukammariini.”

”Minä jo ehdin ajatella, että antaisit minun tulla?”

”Olit väärässä. Sinulla on oikeus tulla sänkyyni vasta hääyönä.”

”Sinne on monta viikkoa!” Arsen voihkaisi tuskastuneena. Hän halusi päästä vain Ashlynin sänkyyn. Pitikö hänen oikeasti odottaa hääyöhön asti? Elämä ei ollut yhtään reilua. ”Tämä ei ole yhtään reilua.”

”Sellaista elämä on.”

”Ashlyn, minä pyydän.”

”Luulisi sinulla olevan kärsivällisyyttä. Silvestrassa on monta piikaa, joiden kanssa voit mennä sänkyyn.”

”Mutta kun minä haluan vain sinun sänkyysi.”

Ashlyniä nauratti miehen epätoivo. Tyttö ei kuitenkaan aikonut taipua. Arsen saisi luvan tulla hänen makuukammariinsa vasta hääyönä.

”Sitten sinulla on ongelma, koska minä en aio taipua.”

Jupisten elämän epäreiluudesta ja pihtaavista naisista Arsen lähti marssimaan takaisin sisälle. Hänen askeleensa suuntautuivat kohti ruokasalia, mistä hän varmasti löytäisi stelaa. Tähän olotilaan auttoi vain humalatila. Hän aikoi vetää päänsä täyteen, eikä kukaan estäisi häntä.

**

Nanea hyräili vaihtaessaan lakanoita hänen ja Zoltanin sänkyyn. Hän oli juuri kuullut, että Ashlyn oli saanut haluamansa eli Arsenin tulevaksi miehekseen.

”Sinäpä olet hyvällä tuulella”, Zoltan sanoi nojaillessaan ovenkarmiin ja katseli tanssahtelevaa tyttöä.

”Etkö itsekin ole? Ashlyn saa veljesi miehekseen, mistä tulikin mieleeni, että minun pitää mennä ystäväni luokse. Meidän pitää suunnitella hänen häänsä.”

”Tarvitseeko niitä suunnitella? Kukkakimppu, hääpuku ja pari alttarille.”

”Tuossa huomaa, kuinka vähän te miehet tiedätte meistä naisista. Me rakastamme suunnitella erilaisia juhlia. Kun serkkuni meni naimisiin, hän suunnitteli häitään vuoden.”

”Oletko sinäkin samanlainen? Suunnittelet juhlat pienintäkin yksityiskohtaa myöden viikkoja etukäteen?”

”Olen.”

”Eli minun pitää sitten varautua sellaiseen, jos me menemme joskus naimisiin.”

”Oliko tuo kosinta?” Nanea kysyi ja pidätteli hengitystään.

”Ei ja minä sanoin jos.”

”Hyvä, sillä jos kosisit tuolla tavalla, en antaisi myöntävää vastausta.”

Zoltanista tuntui, että hän voisi lähteä ennen kuin puheenaihe vaihtuisi tunteista puhumiseen. Nanea sai lakanan paikalleen ja tuli miehen luokse.

”Nähdään myöhemmin”, hän sanoi ja suukotti Zoltanin poskea ennen kuin lähti etsimään Ashlyniä.

**

Aisha ei kertonut kenellekään, mihin oli menossa. Eldrond oli saanut tiukan käskyn olla puhumatta siitä muiden lohikäärmeiden kanssa. Tyttö ei kertonut edes Tylanille, sillä he olivat sopineet Ashlynin kanssa, etteivät puhuisi kenellekään mitään ennen kuin tietäisivät Meluarin vastauksen.

”No niin, Eldrond. Mennään sitten. Meillä on tehtävä suoritettavana.”

”Sitten menoksi vain. Toivon, että onnistut, sillä vaikka en pidä ajatuksesta katkaista lajitoverini ja hänen ratsastajan side, niin tässä tapauksessa katson sen hyväksi. Varsinkin kun olen saanut sinulta muistikuvat asioista.”

Aisha ja Eldrond siirtyivät rajalle. Hän kuikuili katseellaan rajan yli näkemättä oranssia lohikäärmettä missään. Tyttö laskeutui maahan ja käveli lähemmäksi pysytellen Arysian puolella.

”Meluar, kuuletko minua?”

”Kuka kutsuu?”

”Aisha, Ashlynin sisar.”

”Ashlyn, rakas kuningatar, jonka vuoksi jouduin tänne rajan toiselle puolelle. Mitä haluat?” Meluar kysyi.

”Tulin kysymään, että haluaisitko palata Silvestraan ja vielä ilman Trilesiä? Sisareni suree jouduttuaan karkottamaan sinut syyttömänä. Hän löysi keinon, jolla se onnistuisi, mutta siihen vaaditaan sinun suostumuksesi. Saisit myös uuden ratsastajan.”

”Et kai sinä puhu loitsusta, jonka voi lausua vain lohikäärmeiden kielellä?”

”Puhun. Joku ratsastajista mainitsi asiasta ja sisareni vietti tuntikausia kirjastossa etsimässä sitä, sillä hän haluaisi auttaa sinua. Me tiedämme ratsastajasi ja Visnorin suunnitelmista. Visnorin kätyri Silvestrassa tunnusti tuoneensa viestejä.”

”En pidä itse siitä suunnitelmasta. Olen jo miettinyt keinoja, miten voin auttaa, jos he onnistuvat.”

”He eivät tule onnistumaan, sillä Joa pariutui juuri Dastinin kanssa.”

”Tuo on loistava uutinen. Jätän sen kertomatta tuolle juonittelukaksikolle. Sano sisarellesi, että suostun hänen ehdotukseensa, mutta minulla on pyyntö.”

”Millainen? Jos se on helposti toteutettavissa, niin uskon Ashlynin suostuvan.”

”Haluaisin uuden ratsastajani olevan jalo sydämeltään. Tiedätkö jo sopivaa?”

”Paras ystävättäreni. Hän tuli hiljattain Silvestraan. Hän on jaloin ihminen, jonka tunnen.”

”Luotan sanaasi, koska olet Ashlynin sisar. Olen muuten onnellinen, ettet ollut niiden ihmisparkojen joukossa silloin.”

”Kiitos, Meluar. Minä kutsun sinua seuraavan kerran, kun tulemme toteuttamaan loitsun. Otamme mukaamme Kyriannen, sen ystävättäreni.”

”Vie sisarellesi terveisiä ja kiitä häntä puolestani. En osannut kuvitella hänen haluavan auttaa minua.”

”Ashlyn osaa yllättää, minä kerron.”

Aisha lähes tanssahteli takaisin Eldrondin luokse. Hän oli onnistunut ja se teki hänet erittäin iloiseksi.

”Onnistuitko?”

”Onnistuin.”

”Loistavaa.”

Aisha oli samaa mieltä lohikäärmeensä kanssa. Se oli loistavaa.

”Joa, me tulemme nyt takaisin. Kerro Ashlynille, että voi miettiä, mikä olisi se kolmas lohikäärme loitsua varten. Meluar suostui. Se pyysi viemään terveisiä ja kiittämään sisartani.”

”Minä kerron. Tuo on päivän paras uutinen ja piristää sisartasi varmasti. Hän kaipaa sellaista.”

”Mitä on tapahtunut? Luulin hänen ilahtuvan, kun pariuduit Dastinin kanssa.”

”Hän olikin iloinen siitä, mutta vaikuttaa siltä, että kumppanini ratsastaja haluaa vain seksiä. Päättelen sen perusteella, mitä Ashlyn välitti minulle heidän keskustelustaan.”

”Se typerys. Olisi nyt vain kertonut tunteistaan.”

”Ehkä hän ei vielä osaa sanoa niistä mitään.”

”Se voi olla mahdollista.”

Aisha pudisteli päätään. Hän ei halunnut vielä palata Silvestraan. Hän näki kukkia, jotka halusi poimia. Sinisiä, keltaisia ja punaisia. Hän ryhtyi poimimaan niitä ja säpsähti, kun Eldrondin viereen ilmestyi liiankin tuttu lohikäärme, Goji. Sen ratsastaja ei näyttänyt yhtään tyytyväiseltä.

”Sinun pitäisi olla Silvestrassa lepäämässä. Sinun on vaarallista lentää!” Tylan tiuskaisi. Aisha vain kohotti kulmiaan. Hän ei ollut sairas, vain raskaana.

”Minua ei väsytä ja halusin poimia kukkia.”

”Näin kaukana Silvestrasta? Lähempänäkin olisi ollut.”

”Mutta ei sellaisia, mitä halusin.”

Aisha joutui miettimään tarkkaan, mitä sanoisi. Tehtävä oli suoritettu, mutta siitä ei saanut vielä puhua. Ashlyn päättäisi, koska siitä kerrottaisiin muille ratsastajille.

”Miten minusta tuntuu, että jätät minulle nyt jotain kertomatta?”

”En tiedä, koska se on väärä tunne.”

”Aisha…”

”Minä tulin vain poimimaan kukkia. Pistä vaikka Goji kysymään Eldrondilta.”

”Eldrond, jos Goji kysyy, niin me tulimme poimimaan kukkia. Emme voi paljastaa vielä tehtäväämme, koska Ashlyn päättää, milloin muut saavat tietää.”’

”Tämä ymmärretty.”

Aisha jatkoi kukkien poimimista ja yritti olla välittämättä Tylanista.

”Mitä te teitte oikeasti täällä?”

22.luku

22.luku

Kyrianne tunsi itsensä loukatuksi. Hän oli kuvitellut Donlafin yhä rakastavan häntä, mutta selvästi hän oli ollut väärässä.

”Haluatko jäädä juttelemaan hänen kanssaan, vai näytänkö makuukammarisi?” Aisha kysyi ystävältään.

”Näytä vain. Huomaan erehtyneeni pahemman kerran sen ihmisen suhteen, jonka luulin rakastavan minua. Hän halusikin vain seksiä minulta”, Kyrianne vastasi, eikä katsonut enää Donlafin suuntaan.

Mies ei tiennyt, mitä sanoa. Hän pystyi vain katsomaan tyttöjen perään. Nafarikaan ei tiennyt, mitä sanoa. Hänelle heidän hetkensä miehen kanssa olivat olleet pelkkää hupia ja viihdykettä.

”Donlaf? Kuka tuo oli?” nainen kysyi tyttöjen päästyä kuulomatkan ulkopuolelle.

”Kyrianne, hän… hän oli tyttö, jonka kanssa seurustelin ennen kuin tulin tänne. Minun piti kirjoittaa, mutta sitten tapahtui kaikenlaista ja unohdin.”

”Ilmeestäsi päätellen se oli vakavaakin.”

”Ennen kuin lähdin, me suunnittelimme menevämme naimisiin. Hän on syystäkin vihainen minulle, kun en lähettänyt ainuttakaan viestiä hänelle.”

”Todellakin on. Sinuna etsisin hänen makuukammarinsa ja selvittäisin välinne. Nyt heti. Sinulla voi olla vielä mahdollisuus saada hänet takaisin, ala mennä”, Nafari komensi.

”Mutta…”

”Ala mennä. Voit sanoa, että äsken nähty suudelma oli vain kiitosta siitä, mitä teit hyväkseni. Et edes valehtelisi siitä, koska se on totuus.”

Donlaf hymyili vaisusti ja totteli saamaansa kehotusta. Nyt ei voinut kuin toivoa parasta.

**

Ashlyn oli jälleen kirjastossa. Tällä kertaa hän uskoi löytävänsä etsimänsä tiedon. Donlaf oli sanonut, että kirjoista saattaisi löytyä ja tyttö muisteli nähneensä jossain kirjassa jotain ihmeellistä kieltä, jota ei ymmärtänyt. Se oli osunut hänen silmiinsä silloin, kun hän oli etsinyt ratkaisua omaan ongelmaansa. Meluariin liittyvä ongelma oli erilainen.

Järjestelmällisesti tyttö aloitti käymään kirjoja yksitellen läpi Liothin asettuessa jälleen takan eteen. Se oli jo tottunut siihen, että sen emäntä tuli kirjastoon aina jonkin ongelman kohdatessaan.

”Luuletko löytäväsi sen, mitä etsit?”

”Toivon ainakin. Donlaf ei ollut varma, onko kirjoissa sitä. Minulla on muistikuva, että olisin jossain kirjassa nähnyt jotain ihmeellistä kieltä, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Se saattaa olla se, mitä etsin.”

”Kaikkea sinä teet lohikäärmeen eteen, jonka ratsastaja et edes ole.”

”Meluar on syytön ratsastajansa tekoihin. En olisi halunnut karkottaa sitä, mutta minulla ei ollut vaihtoehtoja, kuten hyvin tiedät.”

”Niin tiedän. Kutsunko sinulle apujoukkoja?”

”Ei, tämä on jotain, minkä haluan tehdä yksin.”

”Aivan kuten haluat”, Lioth vastasi sulkien silmänsä. Se päätti torkkua sillä välin, kun Ashlyn kävi kirjoja läpi.

Pari tuntia myöhemmin tyttö tunsi mahansa kurnivan, mutta yritti olla välittämättä siitä. Hän ei halunnut jättää etsintäänsä kesken sen vuoksi, että halusi syödä jotain.

”Lioth, voitko pyytää Aishaa tuomaan minulle jotain syötävää tänne?”

Creodilla ei vastannut. Ashlyn tiesi sen toteuttavan pyynnön joka tapauksessa. Pian Aisha saapuikin kantaen tarjotinta, jossa oli suxoneasta puristettua mehua ja lautasellinen höyryävää cresadia.

”Kemiselistä vai toakronista tehtyä?” Ashlyn kysyi sisareltaan tarkoittaen cresadia.

”Kemiselistä. Tadaleth ehti jo marmattaa, että sinun pitäisi kuulemma syödä enemmän. Mitä muuten tällä kertaa etsit?”

”Muistat varmaan, etten olisi halunnut karkottaa Meluaria?”

”Joo, muistan.”

”Donlaf mainitsi jotain jostain loitsusta, jolla voi purkaa lohikäärmeen ja sen ratsastajan välisen siteen. Tulin etsimään sitä. Muistan nähneeni jotain ihmeellistä tekstiä, jota on vaikea lukea. Jos löydän sen kirjan, niin voin näyttää sen Joalle ja kysyä, tunnistaako se sitä.”

”Minä voin auttaa, syö sinä sillä välin”, Aisha tarjoutui.

”Ei sinun tarvitse. Minun pitää tehdä tämä itse.”

”Hei, minäkin välitän Meluarista. Jos voin auttaa sitä jotenkin, niin haluan tehdä sen.”

”Hyvä on sitten. Olen käynyt jo kolme hyllyllistä läpi.”

Aisha nyökkäsi ja ryhtyi jatkamaan siitä, mihin hänen sisarensa oli jäänyt. Ashlyn katsoi cresadia ja tunsi veden nousevan kielelleen. Hänen oli syötävä nyt, hän ei voinut antaa sen kylmetä. Maha kurni entistä äänekkäämmin ja tyttö otti ensimmäisen lusikallisen. Tadaleth oli ylittänyt itsensä. Tämä cresad oli herkullista.

”Oletko jo maistanut tätä?” tyttö kysyi Aishalta.

”Olen, se on herkullista. Tadaleth pisti minut syömään kaksi lautasellista.”

”Ja vetosi siihen, että sinä syöt kahden edestä?”

”Kyllä, eikä hän ottanut vastalauseita kuuleviin korviinsa.”

”Tyypillistä Tadalethiä.”

”Niin on”, Aisha naurahti ja tuli sitten kädessään olevan kirjan kanssa Ashlynin luokse. ”Onko tämä se, mistä puhuit?”

Ashlyn katsoi sivua, jota hänen sisarensa osoitti. Aishan sormi oli kohdassa, jota kumpikaan ei ymmärtänyt.

”On, tuo on se. En vain tiedä, onko se ratkaisu, mutta voimme aina näyttää sen lohikäärmeille.”

”Lioth, pyydätkö Joaa tulemaan kirjaston lähelle?”

”Löysittekö ratkaisun?”

”Mahdollisesti, emme vain ymmärrä siitä yhtään.”

”Aisha, Joa tulee kohta tuohon käytävälle. Päätin nyt syödä tämän cresadin loppuun, jotta Tadaleth ei pääse motkottamaan minulle. Näytä sinä sille tuo kohta ja kysy, jos se ymmärtäisi siitä jotain.”

”Selvä”, Aisha vastasi ja astui käytävälle samalla hetkellä, kun Joa saapui kirjaston kohdalle.

”Mitä kohtaa ette ymmärtäneet?” se kysyi.

Tyttö näytti kirjan sivua.

”Tuo on lohikäärmekieltä, ihmiset eivät voi ymmärtää sitä.”

”Mitä siinä lukee?”

”Se on loitsu, jolla voi katkaista ratsastajan ja lohikäärmeen välisen siteen. Sen lausumiseen tarvitaan kolme lohikäärmettä, koska yhden lohikäärmeen taikuus ei ole riittävän vahva.”

”Eli jos käytämme tätä loitsua Meluariin, sen ja Trilesin side katkeaa?”

”Kyllä. Tuota loitsua pitää käyttää harkiten, sillä kun se on sanottu, sitä ei voi koskaan perua”, Joa vastasi.

”Saamme siis pelastettua Meluarin pois Trilesin suunnitelmista, mutta emme uutta ratsastajaa sille.”

”Itse asiassa saatte. Tuo loitsu ei pelkästään katkaise sidettä, se antaa myös lohikäärmeelle mahdollisuuden ottaa uusi ratsastaja. Teidän pitää kysyä ensin Meluarin mielipidettä, sillä loitsu ei toimi, jos lohikäärme ei halua siteen katkeavan. Loitsua sanottaessa pitää olla myös loitsittavan lohikäärmeen lähellä, eli tässä tapauksessa Meluarin pitäisi olla joko rajan tällä puolen tai teidän Astarin puolella.”

”Jonkun täytyy siis lentää rajalle juttelemaan sen kanssa. Eikä vaihtoehtoja ole kuin minä, koska Ashlyn ei voi tehdä. Visnorin ja Trilesin kostouhan ja sinun pariutumisajan vuoksi hänen ei anneta lähteä.”

”Totta. Muista, että Meluarilta pitää kysyä myös sen mielipidettä uudesta ratsastajasta.”

”Muistan kyllä. Minun pitää vain odottaa siihen asti, kunnes Eldrond vahvistuu.”

”Minä voisin viedä sinut itse, mutta se on liian riskialtista.”

Aisha otti kasvoilleen tiukan ilmeen katsoessaan Joaa.

”Kuvitteletko sinä, että antaisin sinun kuljettaa minua tässä tilanteessa?”

”Taisin minä vähän sellaista jo miettiä.”

”Kiitos tarjouksesta ja avustasi. Menen kertomaan Ashlynille, jotta voimme suunnitella tämän toteuttamista.”

”Eipä kestä. Sitten kun toteutatte sen, niin haluan osallistua siihen.”

Joa lähti kirjaston luota ja Aisha palasi kertomaan sisarelleen lohikäärmeen kertomat asiat. Tytöt jäivät vielä kirjastoon hiomaan suunnitelmansa yksityiskohdat kuntoon.

**

Donlaf löysi oikean makuukammarin, koputti oveen ja avasi sen saatuaan kehotuksen.

”Mitä sinä haluat?” Kyrianne kysyi ja jatkoi sitä, mitä oli ollut tekemässä, laukkunsa sisällön purkamista.

”Jutella?”

”Onko meillä mitään juteltavaa? Näin jo, ettet sinä kaivannut minua yhtään, toisin kuin olin kuvitellut.”

”Kyllä minä kaipasin. Tuo äskeinen suudelma oli vain Nafarin kiitos avusta.”

”Ai että oikein kiitos. Minusta se näytti olevan paljon enemmän kuin kiitos. En ole sokea, Donlaf.”

Mies sulki oven perässään, eikä suostunut lähtemään. Heidän oli puhuttava.

”Tiedän loukanneeni sinua, kun en ottanut mitään yhteyttä lähtöni jälkeen. Minun kyllä piti, mutta täällä on tapahtunut kaikenlaista, joten se jäi. Pyydän anteeksi.”

Kyrianne keskeytti puuhansa ja katsoi miestä surullinen ilme kasvoillaan.

”Minä oikeasti luulin sinun kaivanneen minua. Luulin sinun rakastavan minua, sanoit itse niin lähtiessäsi. Oliko se valhe?”

”Ei ollut. Olen tehnyt täällä jotain, minkä vuoksi koen, etten ansaitse rakkauttasi.”

”Mi-mitä sinä sitten olet tehnyt?”

”Menin sänkyyn toisen kanssa ja kadun sitä. Tiedän, että satutin sinua sillä. Sinun ei tarvitse sanoa sitä ääneen, näen sen kasvoistasi.”

Tyttö kohotti aavistuksen kulmiaan. Donlaf oli yhä tarkkanäköinen ja osasi tulkita ilmeet nopeasti. Kyrianne ei tiennyt, mitä sanoisi seuraavaksi. Hän yritti koota itseään.

”Donlaf…”

”Jos haluat minun nyt menevän, niin sano. En odota sinun…” Donlafin lause jäi kesken tytön sännätessä suutelemaan häntä nopeasti ja vetäytyi sitten kauemmaksi.

”Minä rakastan sinua yhä. Ehkä minä pääsen yli siitä, että olet ollut sängyssä toisen kanssa. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttäsi. Yritän ottaa huomioon, että sinulla on tarpeesi ja ehkä se on ollut jokin heikko hetki sinulla.”

Donlaf veti Kyriannen lähelleen ja painoi kiihkeän suudelman tämän huulille. Hän ei voinut estää itseään ja antoi käsiensä nostaa tytön hameen helmaa ylemmäksi. Kädet löysivät nopeasti etsimänsä ja kiusasivat Kyriannea uusien suudelmien aikana armotta. Tyttö voihkaisi. Hän halusi miestä ja halusi antaa hetken viedä mennessään. Järki sanoi, että hänen pitäisi vielä miettiä, mutta tyttö ei suostunut kuuntelemaan sitä.

Donlaf tunsi Kyriannen haluavan samaa, nosti tämän syliinsä painaen ovea vasten ja työntyi rajusti sisään tiputettuaan housunsa nilkkoihin. Kyrianne oli onnellinen, että oli Raven Hollowssa jo huolehtinut ehkäisystä. Hän kun ei halunnut vielä äidiksi. Se, että hän nyt antoi halulleen periksi, ei tarkoittanut sitä, että hän antaisi Donlafille anteeksi.

21.luku

21.luku

”Kyrianne, et kertonut, että mitä sinulle ja sille kauppiaan pojalle kuuluu? Joko te olette naimisissa?” Aisha kysyi heidän kävellessään syömisen jälkeen kaupungin ulkopuolelle, missä lohikäärmeet odottivat ratsastajiaan.

”Emme päässeet niin pitkälle. Hänet haettiin pari viikkoa lähtösi jälkeen Silvestraan, enkä ole kuullut hänestä sen jälkeen mitään. Hän vielä lupasi minulle, että kirjoittaa.”

”Mikä hänen nimensä on? En muista ikinä sitä.”

”Donlaf.”

”Minä tiedän hänet. Hänestä tuli lohikäärmeratsastaja ja hänen lohikäärmeensä on nyt tarpeeksi vahva kantaakseen häntä, mutta hän on viime päivät ollut sänkypotilaana.”

”Miksi?” Kyrianne ihmetteli.

”Hän ilmeisesti mursi nilkkansa jotenkin, en ole varma. Joka tapauksessa hän ei ole saanut varata painoa sille jalalleen. Hän olisi silti saanut kirjoittaa sinulle.”

”Aisha, voisinko tulla mukaanne ja jäädä Silvestraan?”

”Mutta sinähän asut täällä, miksi sinä haluaisit lähteä?”

”Koska täällä ei ole minulle enää mitään.”

”Minun täytyy kysyä asiaa Ashlyniltä.”

Kyrianne nyökkäsi ja jäi odottamaan paikoilleen, kun hänen ystävänsä meni juttelemaan sisarensa kanssa. Hetken päästä Aisha palasi hymyillen.

”Ashlyn suostui. Sinun vain pitäisi pakata kaikki, mitä tarvitset mukaasi, mutta meillä on se ongelma, ettemme voi jäädä odottamaan.”

Kyriannen huulille noussut hymy hyytyi nopeasti. Se oli suuri pettymys.

”Ja sinäkään et voi jäädä?”

”Jos jäisin, niin minulla olisi kyydin kanssa ongelma. Hetkinen, sain idean. Odota vähän, minun tarvitsee keskustella Gojin kanssa.”

”Gojin?”

”Lapseni isän lohikäärme.”

Kyrianne nyökkäsi.

”Goji.”

”Tarvitsetko jotain?”

”Tylanin luvan ratsastaa sinulla Raven Hollowsta Silvestraan. Paras ystäväni tulee mukaamme, mutta Ashlyn ja Samira eivät voi jäädä odottamaan, että ystäväni saa pakattua tarvitsemansa ja jos jään Eldrondin kanssa tänne, niin en pääse itse takaisin.”

”Ymmärrettävä ongelma. Ellet haluaisi niin kovasti ratsastajani lupaa, olisin jo matkalla. Odota hetki.”

Aisha toivoi Tylanin suostuvan. Sitten tyttö näki Joan ja Imericin nousevan ilmaan.

”Joa, joko te menette? Entäs minä?”

”Goji on tulossa. Meidän pitää nyt mennä.”

”Ah, ymmärrän. Näemme siis myöhemmin.”

”Miten sinä nyt pääset takaisin, kun nuo jo lähtivät?” Kyrianne hämmästeli.

”Goji on tulossa tänne, joten me menemme nyt pakkaamaan vaatteesi ja tavarasi, mitkä arvelet tarvitsevasi Silvestrassa.”

”Mutta miten minä pääsen, jos se lohikäärme tulee ratsastajansa kanssa?”

”Siinä se onkin, se tulee yksin. Se kysyi Tylanilta luvan meille, että saamme ratsastaa sillä. Katsos, periaatteessa pitää olla lupa ratsastaa jonkun toisen lohikäärmeellä. Goji vei kerran minut lentämään ja Tylan suuttui siitä. Hän lähinnä oli huolissaan, kun en käyttänyt satulaa ja vihainen, koska en ollut kysynyt lupaa.”

”Sitten, mitä me vielä odotamme? Mennään jo”, Kyrianne intoili. Hän toivoi Donlafin tunteiden olevan yhä samat häntä kohtaa, mitä ne olivat olleet ennen miehen lähtemistä.

”Eldrond, me tulemme kohta takaisin. Käyn auttamassa Kyriannea pakkaamaan. Goji on pian täällä, ohjaa se luoksesi ja odottakaa meitä.”

”Selvä.”

**

Donlaf oli iloinen saadessaan vihdoin luvan liikkua kunnolla. Hän ei silti aikonut luopua Nafarin lähes päivittäisistä käynneistä hänen luonaan. Nytkin mies etsi naista ja löysi tämän seisomasta tasanteella.

”Täällähän sinä olet”, Donlaf sanoi.

”Ai, etsitkö minua?”

”Kyllä, koska tarvitsen sinua.”

”Ja mihin sinä tarvitset minua?” Nafari kysyi, vaikka jo tiesi vastauksen. Hän ei ymmärtänyt, miksi oli mennyt kertomaan Donlafille auttavansa Visnoria. Donlaf oli saanut naisen miettimään, oliko entisen linnanherran auttamisessa mitään järkeä.

”Tarvitseeko sinun todella kysyä sitä? Mitä muuten teet täällä ulkona? Luulin sinulla olevan töitä.”

”No ei. Kaipasin raitista ilmaa ja halusin ajatella rauhassa. Se, mitä sanoit Visnorista, sai minut miettimään. Olit oikeassa siinä, ettei kuningattaremme ansaitse sitä, mitä se mies suunnittelee. Osa minusta haluaa mennä tunnustamaan tekoni, mutta osa pelkää sitä, että minut karkotetaan myös. En halua lähteä täältä.”

”En usko, että sinut karkotettaisiin sen vuoksi, että veit tietoja miehelle, joka haluaa kostaa. Sinä et kuitenkaan ole tehnyt konkreettisesti mitään maanpetokseen viittaavaa. Jos annat minulle luvan, niin voin nimiä mainitsematta kysyä asiaa kuningattarelta”, Donlaf ehdotti.

”Entä jos hän haluaa tietää nimeni?”

”En kerro sitä, ellet itse anna lupaa. Sinähän sanoit Visnorin tehneen sinulle lupauksia, joita ei voi toteuttaa. Mitä hän muuten lupasi?”

”Tehdä minusta kuningattaren muun muassa.”

”Sehän on mahdotonta.”

”Yritä sanoa se miehelle, joka ei edes halua kuninkaaksi. Triles se halusi kuninkaaksi ja Visnor vain halusi auttaa. Tai en oikeastaan tiedä hänen vaikuttimiaan. En ole vienyt hänelle viestiä moneen päivään, vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Ehkä olen alitajunnassani ryhtynyt kapinoimaan häntä vastaan.”

”Siltä se minun korviini kuulostaa, mene nyt takaisin töihin. Kuningatar näyttää tulevan takaisin, joten et voi olla läsnä, kun esitän kysymykseni”, mies sanoi viitaten taivaalle, jonne oli ilmestynyt vaaleansininen ja valkoinen lohikäärme.

”Kerro sitten myöhemmin, mitä hän sanoi. Älä toistaiseksi sano nimeäni.”

”Sovittu.”

Donlaf jäi seisomaan tasanteelle Nafarin kiirehtiessä takaisin keittiöön. Mies kumarsi kevyesti kuningattarelleen tämän laskeuduttua Joan selästä.

”Olisiko sinulla hetki aikaa?” mies kysyi.

”Tietysti. Samira, saatko vietyä Joan satulan?”

”Saan”, Samira vastasi ja katosi luolastoon lohikäärmeiden kanssa. Ashlyn siirsi huomionsa mieheen.

”Kerro huolesi. Autan, jos vain voin.”

”Eräällä tuntemallani ihmisellä on ongelma. Hän pelkää syyllistyneensä maanpetokseen, eikä halua tulla karkotetuksi. Hän haluaisi tulla tunnustamaan, sen mitä on mennyt tekemään, mutta häntä pelottaa.”

”Mitä hän sitten on tehnyt?” Ashlyn kysyi. Hänen uteliaisuutensa oli herännyt. ”Hänen teoistaan riippuu, onko tuttavasi syyllistynyt maanpetokseen.”

”Hän on vienyt viestejä Visnorille Silvestran tapahtumista. Visnor ja Triles suunnittelevat sitä, että Trilesistä tulisi kuningas, Visnorin motiiveista tuttavani ei tiedä.”

”Se kaksikko kyllä uhosi kostavansa karkotuksensa, mutta miten he uskovat onnistuvansa tuossa, kun Joan pitäisi pariutua Meluarin kanssa ja he ovat rajan toisella puolella.”

”He ilmeisesti suunnittelevat sieppausta ennen Joan pariutumisaikaa ja pitävät teidät luonaan, kunnes se on ohitse.”

”Minä en aio lähteä täältä mihinkään enää sitä ennen. Voit kertoa tuttavallesi, etten pidä hänen tekoaan maanpetoksena. Hän voi olla huoletta. En saa mielestäni Meluaria. Se ei ansaitse Trilesin kaltaista ratsastajaa ja minua surettaa, että jouduin karkottamaan senkin lohikäärmeen ja ratsastajan välisen siteen vuoksi."

”Sehän ei ollut tehnyt mitään.”

”Haluaisin auttaa sitä, mutta en tiedä miten.”

”Minä ehkä tiedän.”

”Donlaf, kerro heti.”

”Olen kuullut puhuttavan, että olisi olemassa loitsu, jolla siteen voi poistaa, mutta siihen tarvitaan ainakin kolme lohikäärmettä mukaan vahvistamaan taiallaan sitä. Kirjaston kirjoista saattaa löytyä vastaus siihen. En kuitenkaan ole täysin varma.”

”Kiitos kuitenkin. Mikään ei estä minua etsimästä sitä tietoa, jos voin saada syyttömän lohikäärmeen takaisin tänne. Harmi vain, ettei sille saa uutta ratsastajaa.”

”Niin, mutta minä kiitän tuttavani puolesta.”

”Sano hänelle, että ei enää vie viestejä. Jos Visnor ja Triles onnistuvat suunnitelmissaan, tulen pitämään tuttavaasi osasyyllisenä ja tekemään kaikkeni löytääkseni hänet.”

Donlaf nyökkäsi. Puheet kuningattaren reiluudesta kaikkia kohtaan pitivät paikkansa.

**

Kyrianne oli kuvitellut pelkäävänsä lentämistä, mutta sehän olikin ihanaa. Maisemat näyttivät huomattavasti erilaisemmilta yläilmoissa.

”En yhtään ihmettele, että pidät lentämisestä. Tämä on ihanaa”, tyttö sanoi Aishalle.

”Sitten kun Eldrond jaksaa kantaa minua, niin vien sinut uudestaan. Tämä on poikkeustilanne.”

”Goji, sanoiko Tylan mitään, kun kysyit?”

”Eipä oikeastaan. Hän vain totesi vaativansa jotain hyvitystä lohikäärmeensä lainaamisesta. Hän ei kyllä sanonut, mitä tarkoitti, mutta luultavasti se on helposti pääteltävissä.”

”Hän tulee saamaan sen jossain muodossa. Kiitos kuitenkin, kun tulit.”

”Älä suotta kiittele. Tein tämän erittäin mielelläni. Vaikka sinulla on Eldrond, haluan suojella sinua kaikin mahdollisin tavoin.”

”Minä luulin, että lohikäärmeet voivat suojella vain ratsastajiaan.”

”Me voimme laajentaa sen myös niihin ihmisiin, joista välitämme erityisen paljon.”

”Kiitos, Goji.”

Goji laskeutui tasanteelle ja tytöt hyppäsivät alas. Aisha selitti Kyriannelle kaiken tarpeellisen heidän kävellessään sisälle luolastoon. He pääsivät ruokasalin kohdalle ja Kyrianne jäykistyi. Hän näki jotain, mitä ei ollut odottanut näkevänsä. Donlaf suuteli jotain naista.

”Donlaf”, tyttö henkäisi ja kaksikko erkani toisistaan. Mies näytti järkyttyneeltä.

”Kyrianne…”

20.luku

20.luku

Ashlyn ilmoitti Dastinin kautta Arsenille, mihin he olivat menossa. Samirakin oli tällä kertaa tyytyväinen, kun tiesi kuningattarensa aikeista. Nainen ei sanonut siskosten idean olevan huono, kun tällä kertaa pysyttiin nykyhetkessä.

”Minä tulen mukaanne”, Eldrond ilmoitti ratsastajalleen.

”Mutta ethän sinä voi kantaa minua vielä.”

”Voin silti lentää ja olla tukenasi. Se voi olla rankkaa katsoa hiiltyneitä raunioita, mikäli niitä ei ole korjattu pois.”

”Hyvä pointti. Hyvä on, tule sitten.”

”Valmiina lähtemään?” Ashlyn kysyi Joan selästä ja auttoi sisarensa taakseen istumaan.

”Valmiina.”

”Valmiina”, Samira vastasi. ”Eiköhän sitten lähdetä. Ashlyn ja Aisha, annoitteko muistikuvat paikasta Imericille ja Eldrondille?”

”Annettu jo. Sitten mennään.”

Arsen näki ikkunasta kolmikon lähtevän lohikäärmeineen ja toivoi näiden matkan menevän tällä kertaa paremmin. Nyt mies ei ollut lainkaan huolissaan, vaikka Ashlyn olikin menossa uudestaan Raven Hollowiin.

**

Kyrianne hätkähti, kun taivaalla näkyi yhtäkkiä kolme lohikäärmettä. Yksi niistä oli vaaleansininen, joten se tarkoitti kuningattaren saapumista. Kyrianne pysyi paikoillaan, kun lohikäärmeet laskeutuivat vähän matkan päähän hänestä. Hän hämmästyi, kun vaaleansinisen lohikäärmeen selässä oli hänelle kaksi tuttua ihmistä, Ashlyn ja Aisha. Ashlyn näytti olevan se, joka ohjasi lohikäärmettä.

”Ashlyn, Aisha? Mitä… miten?” Kyrianne ei saanut kysymyksiään loppuun hämmästykseltään.

”Hei, Kyrianne. Se on pitkä juttu, mutta me molemmat olemme lohikäärmeratsastajia. Tuo oranssi mustilla raidoilla on minun, mutta se ei ole vielä tarpeeksi vahva kantaakseen minua, joten Ashlyn ystävällisesti toi minut omallaan”, Aisha vastasi iloisesti juostuaan halaamaan ystäväänsä.

”Ashlyn on kuningatar?”

”Joo, sekin on pitkä juttu. Tuon valkoisen lohikäärmeen nimi on Imeric ja sen ratsastaja Samira on Ashlynin henkivartija. Asumme nykyään Silvestrassa ja saimme tietää siellä isästämme jotain, mitä emme osanneet odottaa, hän oli lohikäärmeratsastaja ennen kuin tapasi äitimme. Ashlyn ja minä muuten pystymme kommunikoimaan kaikkien lohikäärmeiden kanssa, kuten isämme pystyi.”

Aisha ei malttanut olla kertomatta Kyriannelle raskaudestaan, tosin hän teki sen kuiskaten.

”Ja nyt kerro kaikki, mitä sinulle on tapahtunut lähtöni jälkeen”, tyttö vaati.

Ashlyn jätti sisarensa vaihtamaan kuulumisia ja lähti kävelemään kohti taloa, jossa oli asunut. Sen hiiltyneet rauniot olivat yhä paikoillaan. Tyttö muisti näkemänsä ja tunsi kyynelten polttavan silmiään.

”Tuota rauniota on siivottu palon jälkeen”, Joa sanoi. ”Rauniot on jätetty, mutta perhettäsi ei tuhkan joukossa.”

”Heidät on siis haudattu jonnekin. Minun täytyy löytää joku, jolta kysyä asiasta. Haluan käydä heidän haudallaan.”

”Teidän majesteettinne, tämä on kunnia, kun…” Ashlyn kuuli takanaan jonkun sanovan ja kääntyi ympäri nähden entisen naapurinsa.

”Jengly, sinun ei tarvitse teititellä minua.  Olen yhä se sama Ashlyn, jonka tunnet”, tyttö sanoi hymyillen.

”Mutta olet kuningatar”, vanha nainen intti.

”En anna kenenkään teititellä minua. On totta, että olen nyt kuningatar ja Joan ratsastaja. Aisha on myös lohikäärmeratsastaja. Hän halusi tulla tapaamaan Kyriannea, mutta hänen lohikäärmeensä ei ole vielä riittävän vahva kantamaan häntä, joten minä annoin kyydin. Halusin nähdä rauniot ja tulla hyvästelemään perheeni. Mihin heidät on haudattu?”

”Sinuapa on onni potkaissut kunnolla. Et ainakaan ole antanut vallan nousta päähäsi. Olet järkevä tyttö, vaikka olitkin vastuuton välillä. Tule mukaani, minä näytän. Sitä ennen, saanko koskettaa lohikäärmettäsi? En ole koskaan päässyt näin lähelle ainuttakaan sellaista.”

”Joa, Jengly haluaisi koskettaa sitä. Hän oli naapurimme, joka usein vahti meitä, kun olimme pieniä ja vanhempamme halusivat kahdenkeskistä aikaa. Sanoimme häntä aina Jengly-mummoksi.”

”Sano hänelle, että voi tulla lähemmäksi.”

”Joa sanoi, että voit tulla lähemmäksi, Jengly-mummo. Huomaatko, en ole unohtanut nimitystä, jota käytimme sinusta, kun olit lapsenvahtina meille”, Ashlyn sanoi vanhalle naiselle hymyillen, joka lähestyi arasti Joaa. Lohikäärme laski päätään ja Jengly kosketti sitä varovasti.

”Kiitos. Sinulla on hieno lohikäärme. Olen onnellinen, kun Aisha selvisi tulipalosta vain olemalla juuri poissa. Minä autoin häntä pääsemään täältä pois ja toivoin hänen pääsevän luoksesi. Toiveeni toteutui. Se, että te molemmat tulitte tänne ja minä näin teidät, tekee minusta onnellisen. Olettehan te onnellisia?”

”Aisha ainakin on. Minun onneni riippuu lohikäärmeestäni. Tiedät varmaan, miten kuningas valitaan”, Ashlyn vastasi.

”Tiedän, tulkaahan sitten. En voinut antaa perheenne jäädä raunioihin, joten siirrätin heidät hautausmaalle.”

”Se oli teiltä ystävällistä, rouva”, Samira sanoi. Jenglyn katsoessa kysyvästi Ashlyniä tyttö esitteli henkivartijansa.

”Minulla ei ole omia lapsia ja tyttöjen perhe oli lähellä sydäntäni. Se oli vähintä, mitä saatoin tehdä heidän hyväkseen.”

Aisha ja Kyrianne liittyivät kolmikon seuraan ja Jengly opasti heidät oikealle haudalle.

”Emme voi tehdä perheenne hyväksi enää mitään, mutta voimme tehdä tämän”, Joa sanoi ja kaikki kolme lohikäärmettä puhalsivat puista, kahdesta oksasta tehtyä ristiä kohti, jonka seurauksena risti muuttui hienommaksi ja siinä luki kaikkien palossa kuolleiden nimi. Jengly henkäisi ihastuksissaan.

”Olen kuullut kulkukauppiaiden puhuvan lohikäärmetaikuudesta, tämä on hieno ele. Kuulkaahan, minulla on toakronista tehtyä vaffouta muhimassa ja suxoneasta puristettua mehua. Tapani mukaan tein vaffouta liikaa. Maistuisiko teille?”

”Minulle ainakin. Sinun ruokasi olivat aina herkullisia”, Aisha vastasi iloisesti.

”En valitettavasti pysty tarjoamaan lohikäärmeillenne mitään.”

”Ei se mitään, ne pärjäävät kyllä”, Ashlyn sanoi Joan nyökäyttäessä samaan aikaan.

**

”Huomaa heti, että tytöt ovat poissa, kun meillä on tylsää”, Tylan sanoi Arsenille ja kaatoi itselleen kupillisen sedelopea. ”Onko tuossa stelaa?” hän jatkoi osoittaen tuoppia ystävänsä edessä.

”Olisikin. Tadaleth puristi minulle bluqutosta mehua, koska kuulemma juon liikaa. Mikä sinut pitää selvin päin?”

”Sain vain tietää jotain, mikä ei varsinaisesti estä minua juomasta, mutta en halua suututtaa tyttöäni.”

”Mitä sinä sait sitten tietää?” Arsen kysyi.

”Goji, saatko yhteyden Aishaan?”

”Saan. Mitä sinä haluat kysyä?”

”Saanko kertoa uutisemme eteenpäin?”

”Kuulemma saat, koska Aisha itsekin on kertonut. Hän muuten varmisti minulta, ettet ole ryyppäämässä tällä hetkellä. Vannoin sinun juovan pelkkää sedelopea tai mehua.”

”Kiitos, voit sanoa hänelle, että en ole juomassa.”

”Tylan?”

”Anteeksi, minun piti varmistaa Gojin avulla, että saanko kertoa. Minusta tulee isä.”

Arsen purskautti mehut suustaan. Tuon oli pakko olla vitsi.

”Sinusta isä? Oletko varma, ettet ole juonut yhtään? Koska tuo kuulostaa humalaisen vitsiltä.”

”Olen ihan vesiselvä. Enkä minä vitsaillut, Aisha on raskaana. Hän joi sen kirotun juoman.”

”Noh, onneksi olkoon sitten.”

”Mistä hyvästä Tylania täällä onnitellaan?” Zoltan tiedusteli tultuaan ruokasaliin ja kaatoi kupillisen sedelopea itsellee.

”Hänestä tulee isukki. Voitko kuvitella? Muutaman kuukauden päästä meillä on täällä pikkuinen versio ystävästämme”, Arsen naureskeli.

”Voi lapsi parkaa, kun saa tuollaisen isän.”

”Väitättekö te, ettei minusta ole isäksi?” Tylan kysyi muka loukkaantuneena, vaikka näki veljesten ilmeistä näiden vain kiusoittelevan.

”Väitämme”, vastaus tuli yhdestä suusta.

”Minä todistan sen teille vääräksi. Aisha on muuttanut minua. Hän on saanut minut ymmärtämään, mikä elämässä on tärkeintä. Tekin vielä huomaatte sen jonain päivänä. Toivottavasti se ei tapahdu silloin, kun on liian myöhäistä. Olin oman typeryyteni vuoksi vähällä menettää minulle rakkaan ihmisen, vasta se avasi silmäni.”

”Miksi naiset muuten haluavat puhua tunteista? Nanea kysyi minulta tässä yhtenä päivänä, mitä minä tunnen häntä kohtaan”, Zoltan kysyi.

”Koska heille on ilmeisesti tärkeää saada se kuulla ääneen. Olen huomannut sen Aishasta. Joka kerta, kun sanon ääneen rakastavani häntä, hän suorastaan säteilee”, Tylan vastasi.

”Mennyttä miestä, Tylan on pahasti mennyttä miestä”, Arsen voivotteli virnistäen Zoltanin yhtyessä voivotteluun. Hetken päästä miehet nahistelivat leikkisästi ja lopettivat Tadalethin tullessa ruokasaliin.

”Aikuiset miehet leikkitappelemassa, kaikkea sitä saakin nähdä”, nainen motkotti.

”Mekin sinua, Tadaleth”, kolmikko sanoi yhteen ääneen ja virnistivät.

19.luku

19.luku

Aisha kaatoi jauheen vesituoppiin sekoittaen sen huolellisesti. Hän oli voinut monena päivänä pahoin ja hän oli käynyt varmuuden vuoksi pyytämässä Tadalethiltä testijauheen. Tylanille tyttö ei ollut puhunut mitään, sillä he eivät olleet puhuneet lapsien hankkimisesta mitään. Aisha ei tiennyt, miten mies suhtautuisi asiaan, jos hän nyt pystyisi juomaan juomansa.

Tylan tuli juuri sillä hetkellä makuukammariin ja tyttö halusi jänistää. Häntä pelotti tulos, häntä pelotti kertoa miehelle olevansa ehkä raskaana.

”Täällähän sinä olet”, Tylan sanoi aavistamatta Aishan ajatuksista mitään.

”Etsitkö sitten minua?”

”Ajattelin ehdottaa pientä lentomatkaa Gojin kanssa, kun näytät nyt voivan paremmin.”

Aisha nielaisi. Hän oli sekoittanut jauheen, joten se oli juotava tai ainakin yritettävä nyt. Lisäksi Tylanin oli saatava tietää, mitä hän oli tekemässä.

”En voi lähteä vielä, minun on juotava tämä juoma.”

”Mikä juoma se on? Jotain mikä helpottaa oloasi?”

”Ei ihan…”

”Aisha, nyt sinä pelottelet. Mikä juoma?”

Tyttö puri huultaan.

”Raskaustestijuoma”, hän kuiskasi. Tylanin suu loksahti auki. Hän oli kyllä nähnyt tytön voivan pahoin, mutta hän ei ollut edes osannut ajatella raskauden mahdollisuutta. Heidän olisi pitänyt puhua lapsista ja nyt miehestä ehkä oli tulossa isä.

”Sitten sinä juot sen juoman ja sen jälkeen me keskustelemme”, Tylan totesi ja istahti sängylle sen oloisena, ettei kumpikaan lähtisi huoneesta ennen kuin tietäisivät tuloksen.

”Keskustelemmeko siinäkin tapauksessa, jos en pysty juomaan tätä? Koska jos pystyn juomaan, olen raskaana ja jos en, niin silloin en ole.”

”Kyllä. Meidän olisi pitänyt tehdä se jo aikaisemmin.”

Aisha tyytyi vain nyökkäämään. Onneksi he eivät olleet saaneet ainakaan vielä tästä riitaa aikaiseksi. Tyttö keräsi rohkeutensa ja otti ensimmäisen kulauksen. Hän oli kuvitellut testin maistuvan pahalta, mutta se maistuikin erittäin hyvältä. Ilahtuneena tästä hän joi tuopin tyhjäksi ja sitten se tipahti hänen käsistään lattialle. Hän katsoi Tylania suu pienesti auki ja järkytys paistoi hänen silmistään.

”Tylan…”

”Tule istumaan ennen kuin pyörryt siihen paikkaan”, mies sanoi yhtä järkyttyneenä.

Aisha istahti Tylanin viereen ja voihkaisi hiljaa. Miten tässä oli näin päässyt käymään? Miten he olivat saattaneet olla varomattomia? Nyt heidän tosiaan oli pakko keskustella. Heidän oli päätettävä, mitä tekisivät asian suhteen.

”Mitä minä nyt teen? Olen nuori, onko minusta edes äidiksi vielä?”

”Sinä et ole yksin tämän asian kanssa. Ota huomioon, että minullakin on tekemistä tässä”, Tylan muistutti. Hän ei loukkaantunut tytön sanoista, sillä olihan raskaaksi tulo pelottavaa, etenkin kun siihen ei ollut varautunut yhtään. ”Ja uskon sinun olevan hyvä äiti.”

”Uskotko todella? Onko meistä vanhemmiksi?”

Tylan otti Aishan kasvot käsiensä väliin ja painoi hellän suudelman tämän huulille.

”Minä todella uskon niin. En vain ole varma, onko minusta isäksi.”

”Jos minusta on äidiksi, niin kyllä sinusta on isäksi. Sitä paitsi emme voi tietää sitä etukäteen ennen kuin vauva syntyy. Jos me todella haluamme pitää tämän, niin minun pitää olla varovainen. Tämä ei sitten tarkoita sitä, mitä isä yritti äidin kanssa, että sinä pakotat minut makaamaan koko raskauden ajan sängyssä.”

”Kerkesin jo vähän sellaista suunnitella”, mies tunnusti.

”Raskaus ei ole sairaus. Uskallakin yrittää.”

”Hetkinen muuten, minä joudun elämään puutteessa seuraavat kuukaudet. Tämä ei ole reilua!”

Aishaa nauratti. Olipa suuri murhe.

”Raskaana oleminen ei estä rakastelua. Jos pääsemme niin pitkälle, että vatsani kasvaa, niin meidän pitää olla silloin luovia.”

”Hmm, mielenkiintoista. Saatan ehkä päästä kokeilemaan uusia asioita kanssasi.”

”Ymmärsinkö tuolla kommentillasi sen, että haluat meidän pitävän tämän lapsen?”

”Ymmärsit aivan oikein.”

”Sopiiko sinulle, että emme kerro vielä muille? Ashlynille kyllä kerron, mutta en halua uutisen vielä leviävän.”

”En saa edes Gojille kertoa?”

”Noo, ehkä me voimme kertoa sen lohikäärmeillemme.”

Tylan kertoi välittömästi Gojille uutisen.

”En ole yhtään yllättynyt”, tuli vastaus.

”Kuinka niin et ole?”

”Te olette pyörineet sängyssä tuntikausia päivittäin. Olen odottanut tätä uutista paljon aikaisemmin.”

”Ai, no… kerrotko Eldrondille? Aisha näyttää nukahtaneen.”

Aisha todella oli nukahtanut ja Tylan nosti tämän varovasti paremmin sängyllä. Goji lupasi välittää viestin eteenpäin

**

Visnor oli pahalla päällä. Hän ei ollut kuullut Nafarista moneen päivään mitään. Suunnitelma ei saanut epäonnistua. Mies tiesi, että Joan pariutumisaika oli lähellä. Se tarkoitti sitä, että sieppauksen piti tapahtua lähipäivinä. Miten ihmeessä Visnor ja Triles voisivat onnistua, jos he eivät saaneet mitään tietoa Silvestrasta? Visnor ei aikonut sanoa Nafarille sitä, ettei tästä tulisi enää miehen rakastajatarta. Se asia oli heidän kohdallaan ohitse. Siitä oli parempi olla hiljaa, jotta nainen ei sotkisi suunnitelmia.

”Oletko kuullut mitään Nafarista?” Triles kysyi.

”En, mutta hänellä voi olla vaikeuksia päästä lähtemään Silvestrasta, sillä hän joutuu joka kerta keksimään tekosyyn saadakseen kuljetusapua ratsastajilta.”

”Tuo on totta. Tänne on liian pitkä matka lähteä kävellen.”

”Meidän on saatava jotain tietoa, sillä emme saa epäonnistua. Meillä voi tulla yksi ongelma. Lohikäärmeesi, suostuuko se pariutumaan Joan kanssa?” Visnor varmisti.

”Sen on pakko, olen sen ratsastaja. Sen kuuluu totella minua.”

Meluar ei osoittanut eleelläkään kuulevansa keskustelun. Se tiesi todeksi sen, mitä Triles oli juuri sanonut, mutta yhdessä asiassa mies oli väärässä. Meluarin ei ollut pakko tehdä jotain vastoin tahtoaan. Se kyllä joutui tottelemaan ratsastajaansa, mutta mitään vastenmielistä ei ollut pakko tehdä. Pariutuminen Joan kanssa kuului siihen. Se, mitä Triles ja Visnor suunnittelivat, oli laitonta. Vaikka Meluar pariutuisikin Joan kanssa, karkotettuna Trilesistä ei voisi koskaan tulla kuningasta, kuten nyt kuvitteli. Lohikäärme ei vaivautunut muistuttamaan kaksikkoa tästä.

**

Ashlyn vain tuijotti sisartaan tämän kerrottua raskaudestaan. Aisha oli heistä kahdesta ollut aina se vastuullisempi ja nyt tämä oli ollut lukemattomia kertoja sängyssä Tylanin kanssa ajattelematta seurauksia.

”Aisha, mitä sinä oikein ajattelit? Minä luulin sinun olevan vastuullisempi.”

”Minä olenkin, en vain ajatellut. Rakastan Tylania ja hän rakastaa minua”, Aisha vastasi olkiaan kohauttaen. Hän oli onnellinen raskaudestaan toivuttuaan alkujärkytyksestä.

”Onko hän sanonut sen?”

”On, viimeksi tänä aamuna. Hän itse asiassa otti tämän uutisen paljon rennommin kuin minä. Kuvittelin hänen suuttuvan minulle, kun en puhunut mitään testin tekemisestä. Hän tuli makuukammariin juuri, kun olin aikeissa juoda juoman, eikä suostunut lähtemään mihinkään. Hän vain sanoi, että minun pitää juoda juoma ja sitten me keskustelemme. Ja me oikeasti keskustelimme kunnolla. Sinä olet lohikäärmeidemme lisäksi ainoa, joka toistaiseksi tietää tästä. No, Tadaleth tietysti, kun hän antoi testin minulle. Sain jo häneltä kyllä saarnan vastuuttomuudesta, joten en tarvitse sitä toistamiseen.”

Ashlyn nauroi. Tadaleth oli ihana keittäjä, joka suhtautui kaikkiin äidillisesti, eikä epäröinyt yhtään saarnata, jos sille oli aihetta.

”Entä sinä ja Arsen? Missä teidän suhteenne menee?” Aisha kysyi haluten vaihtaa puheenaihetta.

”Ei missään. Sen jälkeen kun tein sen katoamistemppuni, juttelimme vähän ja kerroin särkeneeni sydämeni, kun kielsin häntä tulemasta enää makuukammariini. Kerroin myös, miksi tein sen päätöksen.”

”Se ei varmasti ollut helppoa. Kuten sanoimme Samiran kanssa, luota Joaan ja sen arvostelukykyyn. Sinä ansaitset onnen, me kaikki haluamme sinulle sitä.”

”Minä luotan siihen sata prosenttisesti, mutta silti minä pelkään, että joku muu lohikäärme on Dastinia nopeampi.”

”Minä en usko sinua. Dastin on kaikista nopein”, Aisha vakuutti.

”Usko sisartasi. Olen jo tehnyt valintani”, Joa ilmoitti.

”Minähän sanoin sinulle, ettei sinun tarvitse tehdä sitä vain sen vuoksi, että haluat minun saavan Arsenin.”

”Teen sen meidän molempien puolesta. Minä haluan Dastinin.”

”Minä en ansaitse sinua. Entä jos Arsen ei kuitenkaan rakasta minua? Hänhän sanoi, ettei tiedä, mitä tuntee minua kohtaan. Haluan mieheni rakastavan minua, kun meidät vihitään.”

”Kyllä hän rakastaa. Dastin on välittänyt minulle Arsenin ajatuksia ja niiden perusteella uskallan väittää näin. Hän on tyypillinen mies, joka tarvitsee jonkinlaisen järkytyksen tai menetyksen pelon ennen kuin ymmärtää tunteensa. Kuten esimerkiksi Tylanin ja Aishan kohdalla kävi. Vasta sisaresi lähtö sai sen taliaivon ymmärtämään todelliset tunteensa.”

Ashlyn kertoi Aishalle, mitä Joa oli sanonut.

”Pitää paikkaansa. Annoin sille törpölle, tai ei hän enää sitä ole, uhkavaatimuksen, että jos vielä kerran joudun tuntemaan hänen vuokseen samalla kuin tunsin, niin hän menettää minut lopullisesti. Se tepsi, hän kohtelee minua nyt kuin kukkaa kämmenellä, nyt vielä enemmän. Hän muuten meinasi tehdä samaa, mitä isä yritti äidin kohdalla”, Aisha naurahti.

”Mitä?”

”Hän oli vähällä ehdottaa, että viettäisin koko raskauteni ajan sängyssä. Ennen kuin olin tekemässä testiä, hän oli etsimässä minua pyytääkseen mukaansa lentämään Gojilla. Testin teon ja keskustelumme jälkeen hän lähti yksin lentämään, koska hänen mielestään minun ei ole turvallista lentää. Jos hän aikoo kieltää lentämisen minulta koko raskauteni ajalta, niin hän saa kuulla kunniansa.”

”Miehet. Emme voi välillä sietää heitä, mutta emme voi olla ilmankaan.”

”Totta. Kuvittelin joskus, etten saisi lapsia nuorena, mutta toisin kävi. Ehkä kuvitelmani johtuivat siitä, että asuin Raven Hollowssa, jossa ei todellakaan ollut ainuttakaan siedettävää puolisoehdokasta. Isä yritti ehdottaa minulle, että kihlautuisin kauppiaan pojan kanssa, mutta en suostunut. Se poika nimittäin oli kihloissa toisen tytön kanssa, mutta siitä ei kukaan vielä minun lisäkseni tiennyt. Se tyttö oli lähtööni asti paras ystäväni.”

”Puhutko sinä nyt Kyriannesta?”

”Puhun. En tiedä, mitä heille kuuluu, sillä en ole käynyt Raven Hollowssa lähtöni jälkeen.”

”Sinä voisit lentää Eldrondilla sinne. Sehän on lentokykyinen.”

”Joudun vielä odottamaan ainakin kuukauden”, Aisha muistutti.

”Aivan, olin jo ehtinyt unohtaa lohikäärmeesi olevan Joaa nuorempi. Mehän voisimme mennä yhdessä käymään. Otamme Samiran mukaan ja kerromme kaikille, mihin menemme, niin vältymme uudelta kaaokselta. En usko kenelläkään olevan mitään sitä vastaan, koska emme ole menossa menneisyyteen, vaan menemme ihan nykyhetkessä.”

”Tuohan on loistava idea. Joa varmasti suostuu kantamaan meidät molemmat.”

”Se olisi minulle suuri ilo”, Joa sanoi niin, että molemmat tytöt kuulivat sen yhtä aikaa.

”Mennään heti huomenna.”

Aisha nyökkäsi innoissaan. Hänellä oli ollut ikävä Kyriannea.

18.luku

18.luku

Arsen oli hämmentynyt siitä suudelmasta, jonka oli saanut Ashlyniltä tämän tultua katoamisreissultaan. Se antoi ymmärtää, että miehellä olisi mahdollisuus päästä takaisin tytön makuukammariin, mutta silti pyyntöä ei ollut tullut. Miksi kaikkien naispuolisten ihmisten piti olla niin vaikeita ymmärtää? Toisaalta se oli aina ollut niin.

Arsen melkein meni koputtamaan Ashlynin makuukammarin oveen, mutta päätti sitten antaa tytön tehdä aloitteen. Tämä oli lopettanut heidän suhteensa ja saisi olla nyt aloitteen tekijä. Sitä ennen mies tyytyi vain ihailemaan kaukaa.

”Miksi et vain mene koputtamaan hänen oveaan?”

”Hän päätti suhteemme, Dastin, joten hän saa tehdä aloitteen.”

”Sinä olet kyllä typerä. Sanoinhan jo, että rakastatte toisianne.”

”Korjaus, hän rakastaa minua. Minä… minä en tiedä, mitä tunnen häntä kohtaan.”

”Onneksi meillä lohikäärmeillä ei ole noin vaikeaa kuin teillä ihmisillä.”

”Pitikö tuon lohduttaa?”

”Ei, se oli vain toteamus.”

Arsen tuhahti itsekseen ja jäi tuijottamaan eteensä mitään näkemättä. Niinpä hän ei huomannut Ashlyniä, joka tuli sivuovesta ruokasaliin ja katseli häntä.

Tyttö puraisi huultaan. Hän iloitsi sisarensa paluusta. Aisha oli palannut esitettyään ensin uhkavaatimuksensa Tylanille. Ashlyn toivoi kaksikon suhteen nyt onnistuvan paremmin kuin aikaisemmin. Hänen omansa oli poissa. Hän oli lähtenyt etsimään Arsenia pyytääkseen anteeksi aiheuttamaansa huolta ja kaaosta. Dastinin mukaan mies osannut sanoa, mitä tunsi. Samira oli saanut tytön ymmärtämään miehiä paremmin kertomalla kahden kesken omasta elämästään.

Ashlynin rohkeus petti ja hän yritti poistua ruokasalista miehen huomaamatta. Hän pääsi melkein toiselle ovelle asti, kun kuuli kutsuttavan itseään. Hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan Arsenia huulet väristen, joka tuli hänen luokseen. Tyttö sydämensä lyövän niin tiheään, että hänestä tuntui sen hyppäävän rinnasta ulos.

”Ashlyn, oletko varma aiemmin tekemästäsi päätöksestä?” mies kysyi.

”Särjin jo sydämeni sillä, kun tein sen. En ole saanut sitä eheäksi vielä, enkä halua särkeä sitä uudestaan.”

”En ymmärrä, miksi teit sen.”

”Koska olen aina pitänyt itseäni uskollisena ihmisenä. Jos Joa ei valitsekaan Dastinia, niin emme voisi jatkaa, koska haluan olla uskollinen miehelleni. Vaikka rakastajan ottaminen on sallittua, niin minä kokisin itseni pettäjäksi, eikä omatuntoni salli sitä. En vain yksinkertaisesti pysty siihen. Siksi katsoin parhaaksi lopettaa nyt ennen kuin menisin vielä enemmän rikki.”

Arsen suuteli Ashlyniä hellemmin kuin koskaan aikaisemmin saaden tytön melkein pyörtämään päätöksensä. Suudellessaan rakastamaansa miestä hän unohti ympäristönsä ja keskittyi pelkästään suudelman aiheuttamiin katkeransuloisiin tunteisiin.

”Sanoin jo Dastinille, etten tiedä, mitä tunnen sinua kohtaan. En vain halua menettää sinua koskaan”, mies sanoi nojaten otsaansa tytön otsaa vastaan.

”Et sinä minua menetä. Enhän minä voi täältä lähteä mihinkään.”

”Jos et halua minua rakastajaksesi, jos menet naimisiin toisen miehen kanssa, menetän sinut.”

Ashlynistä miehen sanat olivat melkein rakkaudentunnustus, mutta se ei riittänyt. Tyttö huomasi olevansa valmis jatkamaan suhdetta, mikäli Arsen vain sanoisi kolme pientä sanaa. Niitä vain ei kuulunut, joten Ashlyn katsoi miestä apeasti ja työnsi tämän kauemmaksi itsestään.

”En voi tehdä tätä, en pysty siihen”, hän sanoi ja juoksi pois jättäen Arsenin katsomaan masentuneena peräänsä. Miehestä tuntui kuin jotain olisi mennyt juuri rikki.

**

Nanea tunsi itsensä avuttomaksi. Hän oli jutellut Zoltanin kanssa Ashlynin ja Arsenin tilanteesta. Tyttö halusi auttaa ystäväänsä, mutta ei tiennyt miten. Se tuntui turhauttavalta.

”Haluan tehdä jotain heidän hyväkseen”, hän voihkaisi.

”Me emme voi tehdä mitään. He ansaitsevat toisensa, mutta ei ole takeita siitä, että he pääsevät naimisiin asti.”

”Tätä et sitten kerro veljellesi, mutta Ashlyn paljasti minulle olevansa valmis jatkamaan suhdetta, jos Arsen rakastaa häntä ja sanoo sen ääneen.”

”En sano. Veljeni tuntien hän ei edes tiedä, rakastaako. Voimmeko lopettaa puhumisen ja tehdä jotain mukavampaa?”

”Kuten?”

”Sitä ei voi sanoa ääneen, mutta voin näyttää sinulle.”

Nanea näki tutun pilkkeen Zoltanin silmissä ja arvasi heti, mitä tämä tarkoitti. Olihan se kieltämättä mukavampaa puuhaa, mutta tyttö halusi puhua. Ashlynin tavoin hänkin halusi tietää jotain.

”Ehkä vähän myöhemmin. Sitä ennen haluan tietää, mitä sinä tunnet minua kohtaan?”

Zoltan kohotti kulmiaan yllättyneenä.

”Miksi sinä tuota kysyt?”

Se ei ollut Nanean toivoma vastaus, ei yhtään siihen suuntaan.

”Ehkä siksi, että haluan tietää. Et ole kertaakaan sanonut niistä mitään.”

”Minä pidän sinusta paljon.”

Tämäkään vastaus ei tyydyttänyt tyttöä.

”Sinä… pidät minusta. Minä kelpaan sänkyyn, mutta et halua minusta enempää?”

”En minä niin sanonut. En kiellä, ettenkö nauttisi yhteisistä hetkistämme. Minä viihdyn sinun seurassasi.”

Zoltan tarkkaili puhuessaan Nanean kasvoja ja näki heti, ettei hänen vastauksensa miellyttänyt vieläkään tyttöä. Mitä miehen piti oikein sanoa? Ryhtyä runoilemaan sanahelinää? Zoltan oli ymmällään. Naisten ajatustenjuoksua oli joskus vaikea ymmärtää.

”Vai niin. Minä olen siis pelkkää sänkyviihdettä sinulle”, Nanea sanoi ymmärtäen tahallaan väärin. Hän yritti saada miestä puhumaan tunteistaan, mutta tämä pysyi tuppisuuna.

”Nyt sinä ymmärsit väärin. Sinä olet enemmän kuin sänkyviihdettä.”

”Jahas, kuulut samaan kategoriaan veljesi kanssa.”

”Mikähän kategoria se on?”

”Miehiin, jotka tarvitsisivat kaulimesta päähänsä.”

”Miksi minä sellaista tarvitsen?”

”Koska et kerro tunteistasi. Jos et ole sattunut huomaamaan, niin me naiset haluamme kuulla teidän sanovan tunteenne ääneen. Meille ei riitä se, että sanotte meidän tietävän, mitä tunnette meitä kohtaan.”

Zoltan huokaisi raskaasti. Hänestä alkoi tuntua, ettei sillä hetkellä hänen ajatuksensa paremmasta tekemisestä kuin puhuminen toteutuisi.

”Ei minun ole niistä ennen tarvinnut puhua.”

”Sitten sinun pitää opetella, mikäli haluat pitää minut elämässäsi.”

Mies nielaisi. Nanean sanat kuulostivat uhkavaatimukselta ja Zoltanin oli selvästi ryhdyttävä opettelemaan. Hän ei halunnut menettää tyttöä.

**

Nafari oli tullut Silvestraan vain vähän sen jälkeen, kun Ashlyn oli lähtenyt Joan munan kanssa Aldornian linnasta. Nafari oli ollut Visnorin rakastajatar ja auttoi tätä kaikessa, missä vaadittiin. Kuten nyt viestien viemisellä Astarin ja Arysian rajalle karkotuksen jälkeen. Siinä Nafari oli käyttänyt Adekiniä ja Tivania. Nyt hänen oli keksittävä uusi apuri itselleen, sillä kumpikin oli kieltäytynyt auttamasta enää, vaikka eivät tienneet, mitä Nafari teki rajalla. Siitä hän oli pysynyt visusti hiljaa.

Uuden apurin löytäminen osoittautuikin helpoksi, kun Nafari sai tehtäväkseen viedä critosta tehtyä keittoa Donlafille, joka oli murtanut nilkkansa, eikä saanut liikkua yhtään ja joutui sen vuoksi makaamaan päivät pitkät sängyssään.

”Sisään”, mies sanoi käheällä äänellä, kun makuukammarin oveen koputettiin. Nafari sulki oven perässään ja lukitsi sen hiljaa. Heitä ei saanut häiritä nyt.

”Toin sinulle keittoa”, nainen sanoi ja laski kantamansa tarjottimen yöpöydälle. Keiton lisäksi hän oli tuonut miehelle tuopillisen stelaa.

”Kiitos.”

”Tarvitsetko apua syömisen kanssa?”

Nafari kumartui vähän lähemmäksi, jolloin Donlaf näki huomattavasti paremmin hänen paitansa kaula-aukosta sisään. Nainen hymyili viettelevästi ja avasi paitaansa enemmän.

”En halua nyt syödä, tarvitsen erittäin hellää hoitoa”, Donlaf mutisi kiskaisten Nafarin istumaan sängylle.

”Sitä sinä tulet saamaan, mutta sinun on syötävä keittosi tai se maistuu pahalta kylmänä. Syödessäsi annan sinulle vähän hellää hoitoa samalla.”

Mies otti keittolautasen ja yritti keskittyä syömiseen, mutta eihän syömisestä mitään tullut, sillä Nafari oli siirtänyt peittoa ja antoi suuhoitoa. Donlaf laittoi lautasen sivuun ja tarttui naista hiuksista liikuttaen tämän päätä nopeammassa tahdissa. Merda sentään, kun se tuntui niin hyvältä.

Nafari lopetti yllättäen ja huuhteli suunsa vedellä katsoen sitten Donlafia muka moittivasti.

”Eikö ruoka kelpaa?”

”Ei ole nälkä. Et voi lähteä ja jättää minua tähän tilaan.”

”Minulla olisi kyllä töitä keittiössä”, Nafari valehteli ja hykerteli mielessään tyytyväisenä. ”Mutta voin kyllä jäädä, jos autat minua, kun saat taas liikkua.”

”Teen mitä tahansa, jos vain helpotat oloani”, Donlaf lupasi. Hän jätti sanomatta, että sai jo vähän liikkua, mutta hänen piti varoa varaamasta painoa murtuneelle nilkalleen.

”Ehkä minä sitten jään. Mitä haluat minun tekevän nyt?”

”Riisu vaatteesi ja käy nelinkontin tähän sängylle.”

Nafarin toteltua Donlaf siirtyi nilkkaansa varoen naisen taakse. Hän siveli kädellään edessään olevia paljaita pakaroita ja virnisti itsekseen. Hän oli aina pitänyt erikoisemmista asioista sängyssä kuin siinä normaalisti harrastettiin. Nafari pidätteli huutoaan tuntiessaan miehen työntyvän varoittamatta paikkaan, johon edes Visnor ei ollut työntynyt, vaikka tätä asentoa oli käyttänyt. Donlaf näköjään piti takapuolista enemmän. Nafari yllättyi, sillä hän oli aina ajatellut sen olevan kivuliasta ja inhottavaa, mutta se ei ollutkaan. Hän myös huomasi pitävänsä Donlafista enemmän kuin Visnorista.

”Mitä sanoisit, jos tekisimme tästä säännöllistä?” nainen kuuli ehdottavansa.

”Se on erinomainen idea.”